Katonvaihto jatkuu

Koko viikko on mennyt aika reippaissa merkeissä. Kelitkin paranivat loppuviikkoa kohti, eikä sade, ukonilmasta puhumattakaan päässyt haittaamaan.


Tiistaina oli isännän johdolla tehty ihmeitä, kun olin jokusen tunnin muualla.

Ennen muutostöitä

ja nykyään...

Parhaat muutokset vanhassa talossa ovat mun mielestäni ne, joita on vaikea huomata, kun ne on tehty. Silloin tulee sellainen olo, että asiat ovat nyt juuri niinkuin niiden pitääkin olla.

Ettei menisi pelkäksi kuva-arvoitukseksi, niin kerrottakoon, että lappeelta poistettiin laajennusosan teon yhteydessä tehty ylimääräinen harja. En edes uskaltanut puhua koko operaatiosta, koska en tiennyt, kuinka hankala se olisi. Itseasiassa en tiedä vieläkään, enkä ehkä tahdokaan. Muutamasta sivulauseesta olin ymmärtävinäni, että aikansa, vaivansa ja suunnittelunsa sekin vaati, niinkuin kaikki "pikkuhommat" aina. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Nyt Rauhala odottelee uusia, vastamaalattuja otsalautojaan ja uutta vesikattoa tyytyväisenä aluskatteensa alla.

Päädyimme peltikattoon ainakin tässä kohtaa elämää sen asennusnopeuden ja hinnan vuoksi. Oikeastaan emme vieläkään tiedä minkä vesikatteen oikeasti haluaisimme Rauhalaan, mutta vanha tiilikatto oli auttamatta tullut tiensä päähän, joten joku ratkaisu oli pakko tehdä. Nyt meillä on ainakin kymmenen vuotta aikaa pohtia kattomateriaalien kaikkia puolia rauhassa sateensuojassa.

Viikko on pitänyt sisällään myös yhtä ja toista pikkuhommaa; roskakuorman vientiä kierrätyspisteelle, ensimmäisen kukkasen istutuksen, hiukan sorankärräämistä ja yleistä kipparointia. Pelkästään ruoka- ja kahvihuolto tuntuu välillä täystyöllistävältä, kun työporukka on Rauhalassa ja lapset kotona.

Ihmeen mukavasti kaikki silti on sujunut, hermot eivät meinaakaan palaa, eikä stressi ole vieläkään löytänyt tietään meille.  Vaikka projekti tuntuukin isolta, ei se silti ole vieläkään alkanut hirvittää, kaduttamisesta puhumattakaan. Rauhala tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän kodilta, ihanalta sellaiselta.

Maanantain saldoa

No niin, nyt vihdoin alkoi tapahtua. Hyvästi hiljaiselo.

Laajennusosa pääsi mineriittikatostaan. Ukkosmyrsky suostui odottamaan sen aikaa, että aluskate saatiin paikoilleen.

Sitkeitä miehiä, töitä tehdään viimeiseen asti.

Välietappi saavutettu.

Lisäksi viimeiset tunkkia vaativat työt on tehty, makuuhuoneen ja olohuoneen välisen seinän metallipalkki on paikoillaan. Yllätyin itsekin makuuhuoneen suuruudesta. Nyt kun lattialta puuttuu kokonaan laudat, pääsin minäkin toikkaroimaan huoneeseen. Mussa kun ei ole tippaakaan trapetsitaiteilijan vikaa, niin makkariin tutustuminen on jäänyt lähinnä ovelta katseluksi.

Aina pitää jäädä myös hetki suunnittelulle... ;)

Aavistus tulevasta

Ullakon rappuset seinineen

Suunnitelmia ja haaveilua

Välillä täytyy pysähtyä pohtimaan ja mikäs siihen sen parempi kuin tälläinen ankea, kolea kevätpäivä; varsinkin, kun nyt sairastamme isännän kanssa molemmat.

Rauhalasta pitäisi saada muodostettua jonkinlainen kuva "valmiina" ja tuossa pohdinnassa on auttanut valtavasti toisten hirsitaloremppaajien blogit. Ne luovat muutenkin uskoa projektin toteuttamiseen. Ennen-jälkeen kuvasarjat ovat aivan ehdottoman ihania riippumatta siitä, onko sisustustyyli välttämättä "se oma" vai ei. Romun alta kuorittu upea talo on joka tapauksessa upea ja jokainen toteutettu remontti luo vankkaa uskoa omankin projektin toteuttamiseen.

Mun ehdottomaksi lempparilukemistoksi on muodostunut Riuttalan koulun rempasta kertova blogi, kiitos Suski vinkistä :) Muitakin tulee toki silmäiltyä, mutta Riuttalan tunnelmissa on mukava haaveilla ja monta hyvää vinkkiä on löytynyt.

Keittiö alkaa olla jo ajatuksissa suhteellisen valmis, samoin aula, eikä muidenkaan tilojen kanssa enää ihan lähtöpisteessä olla. Vielä pitäisi kuntoutua sen verran, että jaksaisi lähteä livekauppakierrokselle katselemaan tapetteja ja laattoja. Nettikaupoissa on toki tässä potiessa tullut pyörittyä, mutta jotenkin näytön kautta on kauhean vaikeaa muodostaa kunnon käsitystä materiaaleista, mä olen vähän sellainen "käsillä katsoja" ;)

Aulan valaisin taisi löytyä; puolivahingossa.

Tuo huone on ollut täysi mysteeri tähän asti, koska se on niin pieni, ettei sinne saa oikein tunnelmaa luotua huonekaluilla ja seinät tulevat jäämään kauttaaltaan hirrelle. Silti aula on Rauhalan keskipiste, jonka kautta kuljetaan kaikkialle. Tuon valaisimen löytymisen jälkeen aula näyttäytyy ajatuksissa täysin eri tavalla, muutkin palaset loksahtelevat kohdalleen.

Myös yläkerta alkaa olla ajatuksissa suhteellisen valmis. Yllättäen emme saaneetkaan yläkerran suunnitelmista perheriitaa aikaiseksi, vaan molempien ajatukset vain täydensivät toisiaan. Paria asiaa mietimme edelleen, mutta ne ratkeavat varmasti, kunhan pääsemme pitämään remonttimiehen kanssa palaveria ja pohtimaan myös rakennusteknisesti vaihtoehtojen eri puolia.

Välillä remontin alun viivästyminen harmitti suunnattoman paljon, mutta tämä pohdintatauko on osoittautunut aikamoiseksi onnenpotkuksi. Jos todella olisin saanut sen haaveilemani taikasauvan ja remontti olisi tehty heti oston jälkeisillä suunnitelmilla, olisi monta asiaa tullut tehtyä ei-niin-kivasti.

Aina sanotaan, että vanhassa talossa pitäisi ensin asua pari vuotta ennen remonttia, että lopputuloksesta tulisi todella toimiva ja hyvä. Se pitää taatusti paikkansa. Jos Rauhala olisi asumiskuntoinen nyt, niin tekisimmekin varmasti juuri niin. Tämä kiire ei todellakaan ole hyvä juttu noin mittavaan projektiin lähtiessä. Aika näyttää montako ratkaisua tulee tehtyä niin päin sitä itseään, että ne on pakko vuoden-parin päästä tehdä uudestaan. Toivottavasti ei mitään kovin isoa.

Mitä on Rauhala vol 2

No niin, jos tässä sairastamisen keskellä yrittäisi edes esitellä koko torpan tai edes alakerran... Vessa ja eteinen eli uudempi laajennusosa onkin jo esiteltynä täällä

Tässä jonkinlainen pohjapiirroskyhäelmä alakerrasta:

Anteeksi isä, sä opetit kyllä piirtämään paremmin, mutta mun dementia on jo siinä vaiheessa, etten muista, miten mikäkin piti merkata. Lisäpuolustuksena mainittakoon, että paint varsinkin läppärin oman hiiren kanssa käytettynä ei ole ainakaan mulle sopiva piirustusväline ;)

Piirros vastaa muuten tämänhetkistä tilannetta, mutta vielä toistaiseksi aulan ja keittiön välissä on seinä ja ovi. Ne siis ainakin tämänhetkisen suunnitelman mukaan ovat siitä poistumassa. Samoin olohuoneen ja aulan välissä on vielä pienempi oviaukko ja ovi.

Kaikki huoneet ovat enemmän ja vähemmän raakileina, olohuone ja makuuhuone pahimmin; niistä puuttuu lattiakin.

Keittiötä on tullu jo hiukan sivuttuakin ainakin pääsiäispostauksessa. Täällä siis majoitumme Rauhalassa oleskellessamme. Hella-leivinuuni ei ole vielä saanut ansaitsemaansa esittelyä, eli tässä keittiömme sydän. Ai niin, leivinuunin pellissä ei ollutkaan mitään vikaa. Uunissa on (kuten niissä yleensä) tuplapelti, alempi pelti vaan piilotteli ryönän alla hetken liian kauan, siitä säikähdys toimintakunnosta.

Aulaa. Oikealla keittiön ovi, vasemmalla olohuone.

Tässä meidän konttori. Kuvatessa seisoskelin nurkassa, johon on tulossa toinen ikkuna.

 

Olohuonetta, siis sen parasta antia; kaakeliuuni :) Vasemmalla makuuhuoneen oviaukko, oikealla aulan ovi.

Makuuhuone. Ovi veisi keittöön, muttei tule käyttöön. Seinän katveessa oikealla lymyilee kaakeliuuni, samanlainen kuin olohuoneessakin.

On uskomattoman vaikeaa ottaa kuvia niin, että huoneista saisi minkäänlaista käsitystä. No, eiköhän nuo nurkat tule remontin edistyessä kuvattua kerran jos toisenkin.

Tälläiseen projektiin siis olemme ryhtyneet. Lisäksi löytyy yläkerta, jonne tulee lasten valtakunta. Voisin yrittää rääpiä siitäkin postauksen jossakin vaiheessa. Siellä suhteellisen valmiina on pieni; parakiksi kutsumamme huone. Loppu ullakosta on normaalia kylmää ullakkotilaa, josta siis olisi tarkoitus askarrella osittain varastotilaa, osittain lisätilaa lapsille. 

Sairastupailua ja ideakirjallisuutta

Wanhakaan ei nähtävästi opi. Flunssaisena ei parane riehua, tai pääsee takaisin tohtorin pakeille varmasti. Vaikka pihatyöt ovatkin loistavaa lääkettä mieleelle, sairaalle kropalle ne eivät sitä ole.

Viikonloppuna oli jo hyvinkin kurja ja väsynyt olo, mutta lauantaina jaksoin edelleen leikkiä työnjohtajaa. Onneksi junnuja oli mukana, niin jotakin näkyvääkin tapahtui. Junnut kiskoivat naulat niin suuresta osasta ulkovuorauksen laudoitusta kuin konttorin purkujätteestäkin ja purkujätteet siirtyivät nätisti katokseen. Vävykokelaskin oli mukana hommissa.

Hirsimies oli tehnyt todella nättiä jälkeä, ei voi kuin ihailla ammattimiehen työnjälkeä.

Ja se sähkökaappi :) On se hieno...

Sunnuntaina sitten loppui kunto jo työnjohtajanakin, peti kutsui. Maanantain ohjelmistoon kuului lääkäri ja viikko on mennyt sairastaessa ja lääkekuurilla. Jos nyt vaikka potisi pois tämän taudin, niin voisi jatkossa taas jaksaakin jotakin...

Isännän viikkokin on mennyt sangen hyvin palkkatöissä, joten kovin paljon ei isäntäkään ole ehtinyt Rauhalassa puuhastella. Vapun sentään ehdimme käväistä kotona ihan vaan rentoutumisen merkeissä. Oli ihanaa vaan levätä ja rauhoittuakin välillä. Tälläiseen elämänvaiheeseen ei välttämättä sovi kovin idearikas lukemisto, unohtuu turhan helposti se, että tärkeintä juuri nyt olisi tehdä hirsikehikosta koti, eikä suunnitella pihalle savustuskammia tai miettiä makkarantekoa ;)

Vapun lukemistoon kuului siis tämä; nimestään huolimatta sangen oivallinen kirja myös naisille.

Rauhalassa alkaa olla myös oikeasti sellaisia asioita, joissa silmä lepää. Piha yllättää jatkuvasti

ja lisäksi ensimmäinen lahjaesine uuteen kotiin on jo saatu.

Olen pitkään etsinyt sopivaa savikannua teenhaudutukseen, mutta mieleistä ei ole löytynyt. Tyttäreni oli pelastanut tuon kannun joutumasta roskalavalle ja kas kummaa, se on juuri oikean kokoinen ja muutenkin aivan täydellinen. 



Viikonlopun suunnitelmat ovat muuten täysin auki, mutta sehän on tietysti varmaa, että Rauhalassa viikonloppu kuluu. Ilma vaikuttaa siltä, että ulkotöitä ei tarvitsisi tehdä, nytkin parhaillaan sataa rakeita taivaan täydeltä. Ehkä olisi paikallaan tehdä pieni kauppaturnee, jos vaikka saisi jonkinlaisia ideoita tulevan sisustuksen suhteen. On suhteellisen haastavaa yrittää miettiä koko talon materiaaleja kerralla.

Värimaailmoista on jo jonkinlaista ajatusta, mutta siihen se sitten jääkin. Kaikki muu on pelkkää kysymysmerkkiä. Lisäksi muutama jo varmaksi päätetty asia on yllättäen ajanmittaan muuttanut muotoaan ja tarjoillut lisää kysymysmerkkejä. Olisi hiljalleen jo se aika, jolloin olisi mukavaa keksiä jokin "punainen lanka" josta saisi kiinni ja voisi alkaa oikeasti kehittelemään suunnitelmaa ja hankkimaan materiaaleja. Heinäkuu tulee kuitenkin paljon nopeammin kuin uskoisikaan ja silloin toivottavasti asumme jo Rauhalassa; siis suhteellisen valmiissa Rauhalassa.

Yritän saada kasailtua vähän kattavampaa Rauhala-esittelyä ensiviikolle, olisi mukava päästä lopputalokin näyttämään.

 

Vettä, sähköä ja hidasta edistymistä.

Tämä viikko on tuntunut aika rauhalliselta projektin suhteen, vaikka toisaalta yhtä jos toistakin on tapahtunut ja tapahtuu. Ehkäpä olenkin alkuhälinän ja jännityksen lauettua tottumassa vallitsevaan elämäntilanteeseen.

Tiistaina saimme veden Rauhalaan, elämä helpottui kummasti. Rauhalasta jäätyi viimetalvena vesimittari rikki, silloin se poistettiin ja nyt siis saimme uuden mittarin tilalle. Tosin talon ainoa vesipiste on keittiössä, eli sauna on edelleen kantoveden varassa; varmaankin se tulee kannettua kaivolta jatkossakin. Vesilinjan tonttisulkukin löytyi, sitä on etsitty vesilaitoksen toimesta useampaankin kertaan turhaan, eikä ihme. Sulku löytyi tien toiselta puolelta pellonreunasta, päällä puolisen metriä maata. Ilman naapurin vinkkiä etsintäsuunnasta sitä tuskin olisi löytynyt vieläkään, vaikka etsinnässä olikin apuna metallinpaljastin.

Eilen taas asennettiin uusi sähkökaappi, vanha kun oli leikkinyt akvaariota vuosien saatossa. On se vaan kumma, miten paljon siistimmän näköisiä uudet kaapit ovat... Ei harmita vaihto tippaakaan; vaikka toisaalta, sähkökaappi on paikassa jossa ei kovin paljon tule kuljettua, mutta silti. Tänään pitäisi sähkönkin jo olla kytketty, pääsemme virittelemään jatkojohtoa sisälle ja saamme työmaalle virtaa.

Muuten viikko on mennyt tosiaankin osaltani hyvin vähillä töillä, Rauhalan "vahtikoira" on vaatinut aikaani ja huomiotani tällä viikolla huomattavasti normaalia enemmän.

Pihaa on tullut pikkuisen siivoiltua, ajotielle kärrättyä lisää hiekkaa ja muuta pientä vastaavaa.

Isäntä on purkanut ulkovuorauksen lähes loppuun, samoin konttori pääsi kammottavista puolipaneleistaan ja seinälevyistään, hirret ovat näkyvissä. Lattian purku konttorista jatkuu, kunhan purkujäte on saatu kannettua pihalle. Konttorin lattia on kymmenisen senttiä muita lattioita alempana ja meitä kiinnostaa suuresti, mitä lattian alusta on syönyt. Haluamme siis tarkistaa eristeet ja ehkä lattia nostetaan muiden lattioiden kanssa samaan korkeuteen; tai siis nostetaan varmasti, jos muuta korjaamisen tarvetta löytyy.

Konttorista löytyi myös toisen ikkunan paikka, kuten arvelimmekin. Laajennusosa on tehty aivan ikkuna-aukon kulmaan asti, eli ikkunan paikka tulee muuttumaan hiukkasen.

Siitä, tuleeko tuollekin seinälle ikkuna, ei meillä tarvinnut edes keskustella. Tottakai tulee. Talo on aivan "yksisilmäisen" näköinen ilman ikkunaansa ja toisaalta konttori vaikuttaa ahtaalta ja valottomalta yksi-ikkunaisena. Ai miksikö huoneen nimi on "konttori"? En tiedä, siitä on tulossa perheemme yhdistetty tietokone- ja tv-huone. Jostakin syystä sitä vain alettiin kutsua konttoriksi. Se nimi sopii sille huoneelle, vaikka toki aika huonosti vastaa huoneen (ja huoneen nimen) oikeaa käyttöä.

Viikonloppua odottelen mielenkiinnolla, pesueen nuoremmat jäsenetkin pääsevät vihdoin ajan kanssa toteuttamaan itseään Rauhalan nurkissa. Yöt vietämme vanhassa asunnossamme, mutta päivisin ainakin aikuiset suuntaavat varmasti Rauhalaan. Saa katsoa, miten junnujen aika kuluu ja mitä he saavat päähänsä. Eilen ainakin keskimmäisellä oli sangen hauskaa, touhua riitti ja ihan järkevääkin tulosta tuli tehtyä.

En ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että hellapuita voi tehdä myös hakkaamalla risuja poikki kiveä vasten. Homma näytti sujuvan sangen hyvin, tosin seuraavaa kertaa varten vien Rauhalaan suojalasit; sen verran on pakko nipottaa ;)

Nyt täytyy lähteä katsomaan, kelpaisiko hirsimiehelle kahvi, vai onko hirret jo vaihdettu ja tekijä poistunut maisemista.

Pääsiäinen kotona

Mä olen jotenkin ollut siinä uskossa, että pääsiäinen tarjoilee yllätyksiä vain lapsille. Tapani mukaan olin väärässä, jälleen kerran ;) Nämä kolme päivää ovat olleet täynnä yllätyksiä, monellakin tapaa.

Eniten tällä hetkellä painaa se yllätys, että kropassani on lihaksia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kirjoittaminenkin on aika haastavaa, kädet ovat aika... kasvavassa tilassa, ainakin toivottavasti.

Perjantaina sauna pääsi puunauksen kohteeksi, tosin nyt kun olemme vielä kantoveden varassa päätin rajata siivousintoni niihin osiin, joihin oikeasti koskemme saunoessamme. Lauteiden, lattiaritilöiden ja pesu- ja pukuhuoneen penkkien sekä nojaamiseen käytettävien seinäosuuksien pesuun ja huuhteluun onnistuin nimittäin käyttämään padallisen vettä, joten todellinen suursiivous saa kyllä odottaa siihen saakka, että vesi juoksee hanasta.

Saunaan onnistuimme pääsemään vasta auringon laskiessa, puuhaa oli muka niin paljon. Oli uskomattoman rauhoittavaa saunoa kynttilänvalossa, käydä jäähyllä ulkona satumaisen tähtitaivaan alla ja nauttia hiljaisuudesta. Ulkosaunaa ja omaa pihaa ei moni asia maailmassa päihitä :)

Lauantaiaamuna sain vähän nautiskella luksuksesta; isäntä nousi virittelemään valkeat ja keittämään aamukahvit. Oli aika mukavaa juoda aamukahvit kotipihalla ja pohtia päivän hommia paikanpäällä.

Jatkoin pihan siivousta samalla kun isäntä purki ulkoverhoilua hirsitöiden edestä pois. Siivoillessa löytyi myös muita pihan asukkeja :)

 
 Ja kun on vähän hölmö eikä ajattele, niin yllättyy kivasti monessakin kohtaa. Kuten esimerkiksi kompostilla. Fiksumpi olisi tajunnut, että vuosia käyttämättä olleet kehikot ovat täynnä valmista multaa, mutta sisäinen blondini varmisti jälleen sen, että löysin aarteen. Ei tarvitse hakea kukkapenkkimultaa kotipihaa kauempaa :)

Saimme myös paljon kaivattua apua, pääsimme eroon sähköromuista. Peräkärryllinen helloja, pesukoneita ja jääkaappeja matkusti pois Rauhalan nurkista. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Emme perustakaan sähköhellamuseota pihaamme ;)

Illalla väsytti, nukahdin jo kahdeksan jälkeen ja nukuin kellon ympäri. Sitten jaksoikin kummasti nousta taas sytyttämään hellaan tulia ja keittelemään kahvia. Teimme pienen aamulenkin että lihakset suostuisivat aloittamaan yhteistyön uudelleen. Hiukan jumissa taisi selkä olla, kun vasta lenkin loppuvaiheilla alkoi lihasjumitus edes tuntua.

Kävimme myös fiilistelemässä kotimetsikössä, on sielläkin vaan kaunista :)

Viikonlopun intensiivinen lämmitys oli tehnyt tehtävänsä ja keittiön lattia kuivunut sen verran, että kellarin luukun sai auki. Kiinni se ei sitten enää mennytkään, ehkä ensikerralla...

Sitten olikin jo aika pistää Rauhala pakettiin ja lähteä pääsiäiskahville moikkaamaan ihmisiä. Ihanaa oli kaikkia nähdä, vaikka olotila olikin hiukan väsähtänyt ja ajatukset välillä ties missä.


Ensiviikolla pitäisi sitten alkaa jo ihan oikeat tohinat. Saadaan vesi ja hirsitöiden pitäisi valmistua.