Täydellisen tapetin metsästäjät

Yleensä on äärettömän hauskaa etsiä tapettia ja miettiä huoneen uutta ilmettä.

Yleensä vaan remontoitavia huoneita on yksi, huoneessa on jo ollut jonkinlainen tunnelma, siellä on huonekalut, siitä on joku käsitys. Nyt ei.

Ja niitä huoneita on neljä, siis tähän hätään. Kaikki tyhjiä tauluja, siis omalle mielelle.

Jopa minun mielikuvitukseni on ollut kovilla ja luulin sitä ehtymättömäksi.

Nyt alamme olla jo hiljalleen voiton puolella (tässäkin) taistossa, eteistä lukuunottamatta tapetit on jo päätetty. Enää seinien mittaus ja tapettien tilaus, onneksi :)


En tiedä miten olisimme selvinneet tästä savotasta, ellei tapeteista saisi tilattua näytepaloja. Kun niitä on aikansa pyöritellyt pitkin seiniä, niin kummasti mahdoton on muuttunut mahdolliseksi.

Näytepalojen tilaamista suosittelen kyllä enemmän kuin lämpimästi, jos tapetteja netistä haikailee. Kuvassa värit ovat aina erilaiset kuin luonnossa, erot ovat oikeasti aivan järkyttäviä. Vaaleansiniseksi luulemamme kuvio olikin luonnossa harmaa, todella vaalealta ja matalta kuvassa näyttävä tapetti olikin luonnossa täynnä kimaltavaa kultaa, pienemmistä sävyeroista puhumattakaan. Jos olisimme tilanneet kuvan perusteella tapetit, niin metsään olisi menty, pahasti ja lujaa.

Olohuone-pohdintoja

Makuuhuoneen näytepaloja. Alimman tapetin piti muuten olla vaaleansini-kuvioinen, ylhäällä vasen on oikeasti vaaleansininen. Tässä(kin) ilmiön näkee sangen hyvin, harmi etten saa noista liveversioita blogiin ;)

Nyt olemme tehneet testauksia vehnäjauholiisterillä, sanomalehdellä ja rakennus-suojapaperilla, hyvältä näyttää :) Siitä lisää tuonnempana omassa postauksessaan.

Hauskaa viikonalkua :)

Miten röttelöstä tuli talo; ulkovuoriremontti.

Nyt kun ulkolaudoitus on jo melkein kokonaan maalattu (ei edes meinannut tulla kiire ;) voi kai jo hehkutella tehtyä (lue teetettyä) ulkovuoriremonttia.

Lähtötilannehan oli tälläinen:

Talo ostohetkellä

Isäntä purki ulkovuorauksen kokonaan ja ihmeeksemme (ja onneksemme) hirsistä löytyi yllättävän vähän vaurioita. Pahimmat vauriot olivat olleet eteläseinustalla, jossa ilmeisesti takakuisti oli uittanut hirret pahasti. Edellinen omistaja oli poistanut ne ja tehnyt seinän tilalle, joten se siitä. Meillä on osahirsitalo.

Eteläseinää sisäpuolelta; olohuone.

Kyllähän me hetken pohdimme tuon seinän tekoa uudelleen hirrestä, mutta luovuimme ajatuksesta, sillä ulkoseinät on kuitenkin huokolevytettävä myös sisäpuolelta. Tuskin tyytyväisyytemme talosta lisääntyisi piilossa olevalla hirsiseinällä, joten tuo vain (eko)villoitettiin ja levytettiin.

Vaihdettavia hirsiä löytyi siis vain kaksi pätkää, niiden vaihto meni kivuttomasti puolessa päivässä ammattimiehen toimesta.

Uudet hirret; kuvassa näkyy vielä myös sittemmin purettu takakuisti.

Uutta ulkovuorausta päästiin vihdoin tekemään, pihalle saapui kasa tuulensuojalevyä, lautaa ja pari kilometriä seinäpanelia. Kun kaiken kruunasi rakennustelineet ja pari kirvesmiestä, niin alkoi tuntua siltä, että piha on niin täynnä, ettei enää itse sekaan mahdu. Tästä vaiheesta on armeliaan vähän kuvia, ehkäpä ihan syystä ;)

Uutta seinää, sekametelisopassa vanhaa ulkovuorausta pohjois-seinän yläosassa, paneloitua seinää ja tuulensuojalevyä tuuletusrimoineen. Puuttuvien ikkunoiden (olohuone, ullakko ja konttori) aukot levytettiin umpeen.

 

 

 

Seinämaaliksi punamulta oli aika itsestään selvä valinta. Tai no, yritimme me miettiä muitakin maaleja ja värejä, mutta eivät ne oikein tahtoneet sopia mielikuviin. Eskaron Isännän punamultaa tarttui lähirautakaupasta matkaan useampi purkki ja sutiminen alkoi. Punamulta on aika kiitollista maalattavaa, se kun ei ole niin turhan tarkkaa sen paremmin maalausrajoista kuin -olosuhteistakaan. Olemme saaneet sudittua pitkälle syksyyn onnistuneesti. Maalivalinta oli siis aika onni, öljymaalilla olisi aika turhaa maalailla enää tähän aikaan vuodesta. Ensikesänä pääsemme uudestaan pensselin varteen, kun talo täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Panelointi elää varmasti sen verran, että uusi maalikerros on aiheellinen. Annetaan siis jo tässä kohtaa talkoovaroitus touko-kesäkuulle ;) 

Helmapeltejä odotellessa.

Alaosan panelointia viivytti helmapeltien odottelu. Peltiseppää ei lukuisista lupauksista ja sopimuksista huolimatta näkynyt. Vaihdoimme yrittäjää ja soittoa seuraavana päivänä iloinen kaksikko tuli ottamaan mitat, pellit ilmestyivät muutamassa päivässä. Joillakuilla on selkeästi vielä tänäkin päivänä riittävästi töitä, eikä työttömyys uhkaa, vaikka jättäisi sovitut työt tekemättä. Hyvä niin. 

Ja tänään, ei vielä ihan valmista, mutta...

Puuttuuhan täältä vielä kaikenlaista, ikkunat ovat vaiheessa. Olohuoneen ikkunan karmit ja ulkopokat ovat valmiina, mutta sisäpokat vielä puusepällä työn alla, samoin ullakon ikkunat. Konttorin ikkunaa ei ole vielä edes suunniteltu sen paremmin, se saattaa hyvinkin talvehtia levytettynä ja aluskatteen alla. Konttorissa ikkunan paikka on laudoitettu umpeen ja sisäpuoltakin peittää huokolevy, joten lämpö pysyy kyllä sisäpuolella vaikkei ikkunaa olisikaan. Ikkunakoristeista puuttuu vielä punaiset "salmiakit", ne odottelevat kiinnitystään lapsityövoimalla maalattuina.

Tätä kirjoitellessa isäntä maalaa länsiseinän keskiosaa ja lapset -sekä omat, että lainalapsi- urakkahinnoiteltua alaosaa. Iloinen hälinä kuuluu keittiön ikkunan alta :) Siinä on viimeiset seinämaalit, sitten saa meidän puolesta talvi tulla. Pitkään lämmintä syksyä riittikin, onneksi.

Enää jännittää se, kumpi ehtii ensin; lumi maahan, vai emäntä keittiökaappien ja sisäseinien kimpusta siivoamaan pihaa. Jos lumi, niin toivotaan runsaslumista talvea ;)

Seinien ehostusta vol2

Ensimmäinen postaus aiheesta löytyy täältä.

Seinien suhteen vaikuttaa aikas hyvältä :)

Eskaron kalustelakka kesti mainiosti lipeäpesun. Tosin, kun innostuin laajentamaan testialuetta myös keittiöön ja tein lipeäpesun vähän turhan tuoreelle lakalle, oli lopputulos ikävän harmahtava. Lakan kannattaa siis antaa kuivua vähintään vuorokauden ennen pesua. Kertaalleen lakattukin kesti pesun hyvin.

Keittiöön pomppasin siksi, että halusin nähdä miten paljon lipeäpesu vaalentaa hirsiseinää. Olohuone on niin vaalea, ettei siellä kunnolla saanut tuohon asiaan selvyyttä. Keittiössä sai :)

Keittiön testiseinä

Kuvan kaksi ylintä hirttä on pesemättä, välissä kolme kokonaan lipeäpestyä hirttä ja loput, jo ennestään vaaleammat on pesty oikealta puolelta n. puolväliin. Tykkään lopputuloksesta todella paljon.

Olohuoneessa ero ei ole lainkaan noin dramaattinen, mutta sieltä löytyy jo esimakua siitä, miltä seinä tulee näyttämään kun se on valmis :)

Olohuoneen testiseinää

Oli ihan pakko hiukan öljytä pestyä seinää, en voinut vastustaa kiusausta ;)

Pidän todella paljon lipeäpesun jäljestä, se vaalentaa ja puhdistaa seinää, mutta ei silti mitenkään hävitä vanhan tuntua seinistä.

Lipeän tein ihan yksinkertaisesti niin, että seuloin kymmenen litran ämpärin n. puolilleen puutuhkaa (hiilet ja muut epäpuhtaudet pois) ja kaadoin kuumaa vettä ämpärin täyteen. Sekoitus ja sotku seisomaan yön yli. Tuhka painuu pohjalle, jolloin lipeä on helppo kauhoa pois päältä.

Pesu juuriharjalla laimentamattomalla tuotoksella ja heti perään pesu puhtaalla vedellä ja juuriharjalla. Ei paha homma. Kumihanskojen käyttö erittäin suositeltavaa, itse roiskaisin lipeää naamaan. Ei se niin paljon polttanut kuin odotin, mutta ei se kivaltakaan tuntunut.

Lipeäpesuhan on iänkaikkisen vanha puhdistusmenetelmä hirsiseinille. Ennenmuinoin se on kuulemma suoritettu kerran vuodessa.

Makuuhuoneen öljy-testiseinästä en tällä kertaa tarjoile kuvia, siellä on melkoinen kaappikaaos ;) Hyvältä näyttää sielläkin, sen verran voin sanoa. Pellavaöljy hävittää todella mukavasti sävyeroja ja tuo puunsyyt upeasti näkyviin.

Jos sitten ensikerralla vaikka kuvia valmiista seinästä ;)

Keittiötä, vihdoin :)

Pääsin vihdoin ja viimein keittiön kaappien kimppuun, siis kunnolla :)

Aiemmin maaliin asti pääsi jo vanhan laatikoston runko, siis sen, josta tulee allaskaapin sydän, se on ollut valmiina jo tovin jos toisenkin. Pieni motivaation lasku tuli tiskialtaan odottamattomasta viipymisestä. Toimitusajan piti olla viikko, mutta tilauksesta altaan saapumiseen kului kaikenkaikkiaan yli viisi viikkoa. Nelisen viikkoa siis olen tiskaillut tuskaillen saunalla ja voin kertoa, ettei keittiö-motivaatiota ole juurikaan ollut.

Nyt kun allas ilmestyi kotiin vihdoin ja viimein, motivaatio löytyi jälleen.

Eilen kävin hakemassa kuivauskaappiin uudet ritilät (juu, sen verran oli pakko diivailla ;) ja tänään hain kaappien ovimaalit. (samalla mukaan lähti vihdoin myös keittiön kattomaali; sävy saatiin päätettyä :)

Homma jatkui allaskaapin laatikoiden kunnostuksella.

Laatikot löytökunnossa

Laatikoiden etureunat oli tarkoitus maalata uudelleen, mutta kuten niin usein vanhoja kalusteita kunnostaessa suunnitelma muuttui. Maalin alta nimittäin paljastui kaunis vahapinta.

Laatikot maalinpoiston jälkeen

Laatikosto tulee siis saamaan vain lisää vahaa; laatikoiden vielä käsittelemättömät sisäpinnat saavat maalipinnan.

Kun kerran inspiraatiota riitti, jatkoin kuivauskaapin kimpussa. Ihmeitä ei sille tullut yllättäen vielä tehtyä, ovien ja helojen poisto, keskimmäisen kaapin pohjalevyn irroitus (muutan myös sen kuivauskaapiksi) ja maalipinnan hionta riittivät tälle päivälle.

Kuivauskaappi vanhalla pohjalevykokoonpanolla ennen hiontaa.

Huomisaamuna kaappi saa kitit ja jos tuuri käy, niin huomenna ehdin myös maalata ensimmäisen maalikerroksen.

Ette usko, miten paljon odotan tiskiallasta. Altaan asennuksen jälkeenkin keittiöön tulee vain kylmä vesi putkimiehen visiittiin asti, mutta ajatuskin siitä, että keittiössä on lavuaari ja keittiössä voi tiskata tuntuu todella luksukselta. Ihan sama, vaikka veden joutuukin vielä hetken lämmittelemään kattilassa, siihen on jo niin tottunut.

Mitenkähän onnellinen sitä on sinä päivänä, kun koti on oikeasti valmis?

Vaatekaappiongelman ratkaisu :)

Olemme tuskailleet puuttuvien vaatekaappien kanssa talon ostosta lähtien. Myös harmaantumista on tämän(kin) aiheen johdosta ilmennyt. ;)

Meillä on yksi kaappi, joka asuu ullakolla vielä toistaiseksi. Kaappi ei ole kovin täydellinen; pintakäsittely on uusinnan tarpeessa ja -pahinta kaikessa- kaappi on sahattu kahteen osaan. Käyttökelpoisen siitä toki saa.

Mutta kun se yksi kaappi ei riitä mihinkään. Eteiseen tarvitaan isännälle työvaatekaappi; noita nokisia vaatteita kun ei oikein avonaulakossa viitsi säilytellä. Makuuhuoneeseen tarvitaan myös välttämättä enemmän kaappitilaa. Kahden vaatefriikin elämä yhdellä vaatekaapilla olisi aivan tuhoontuomittu ajatus ;)

Moneen kertaan ehdimme ajatella sitä vaihtoehtoa, että joko tekisimme kiinteät kaapit tai ostaisimme perus-vaatekaapit, mutta kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Kerta toisensa jälkeen löysimme itsemme selailemasta kaappien myynti-ilmoituksia, niin oikeasti vanhojen kuin uustuotannonkin. Mutta kun ei löydy, niin ei löydy. Tai siis olisi löytynyt, jos budjetti olisi rajaton, mutta kun ei ole. Vähän väljemmällä budjetilla olisimme jo todennäköisesti teettäneet kaapit, vaikka tylsä ratkaisu sekin olisi ollut.


Vihdoin sitten löytyi nettikauppa, jossa valikoimaa ei puutu ja hinnat ovat järkevät. Riemu oli katossa :) Tilauslomakkeella tilaaminen tuotti pienen epätoivon hetken, siis mitä, eikö täältä pystykään tilaamaan Suomeen? Sähköpostiin onneksi vastattiin lähes välittömästi. Unelmia täydellisempi kaappi loistavan kaverinsa kanssa saatiin maksettua ja kuljetustakaan ei tarvinnut odotella kyllästymiseen saakka. Sunnuntaina maksetut kaapit ilmestyivät kotiin maanantai-iltana. Ja todella kotiin, siis sisälle asti ja kohtuuhintaan. Varsinkin makuuhuoneen kaapin kantamista katsellessa oli pakko todeta, että ihan helpolla rahtihinta ei tullut tienatuksi, mutta näppärästi pojat siitä selvisivät.

Isännän työvaatekaappi :) Kuvaaminen oli hiukan haastavaa hyvin hämärässä ja ahtaassa tilassa.

Työvaatekaappi on muuten kunnossa, mutta oikeasta yläreunasta on koriste irronnut ja vasemmalta puuttuu pieni koristelistanpätkä. Onneksi puuttuvan listan voi "lainata" oikealta puolelta, joka ei jää näkyviin. Muuten kaappi kaipaa vain sisäpuolen vahausta ja vaatetankoa kannattimineen. Tai no, pieni kuivuminen tuskin tekisi pahaa turvonneelle ovelle ja laatikolle ;) 

 Makuuhuoneen kaappi ei ole parhaillaan kovin kuvauksellinen; se lepää makuuhuoneessa kyljellään vailla koristeita. Siitä saatte siis nyt vain myyntikuvan verran maistiaisia. Luulisin, että kunhan kaappi pääsee laitettavaksi ja vihdoin laitettuna paikoilleen, niin siitä saatte lukea ja katsella kuvia kyllästymiseen asti ;)

Tämä kaappi kaipaa vähän enemmän työtä, alkaen jalan fiksauksesta ja pintakäsittelyn uusimisesta. Muuten puuosat ovat sangen hyväkuntoiset tuonikäiseksi kaapiksi.

Makuuhuoneen kaappi

Seinien ehostusta

Vihdoin pääsin sisäseinien kimppuun, flunssa alkaa helpottaa. :)

Koska harhailen alueella, josta en omaa minkäänlaista kokemusta ja josta on todella vähän (ja ristiriitaista) tietoa saatavilla, päätimme aloittaa hommat testailemalla eri asioita noilla koolatuilla ja siksi vielä tänä syksynä levytettävillä seinillä. Kerrankin niistä rumiluksista on jotain hyötyäkin ;)

Suunnitelmanamme on lakata riveet ja käsitellä hirret pellavaöljyllä. Tämä selvä, mutta mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen öljyämistä, mitä lakkaa ja montako kerrosta tarvitaan ynnä muut asiat ovatkin sitten se kysymysmerkki.

Aloitin harjoitukset eilen olohuoneesta lakkailun merkeissä.

Harjoitusalue

 Lakkatestissä on Eskaron vesiohenteinen puolihimmeä kalustelakka. 

Ensivaikutelma on ihan hyvä, karkailleen lakan saa helposti siivottua hirsistä ja riveiden pinnasta tulee sangen mukava. Testialueella on nyt yksi hirsien väli lakattu kolmeen kertaan, yksi kahteen ja loput yhteen. 

Lakkaustestit

Omaan silmään jopa tuo kahteen kertaan lakattu riveys näyttää aivan liian muoviselta, kolmesta kerroksesta puhumattakaan. Kertaalleen lakattu on siis tässä vaiheessa ehdoton suosikki. 

Seuraava vaihe tuolle seinälle on huomenna koittava lipeäpesu. Silloin eri lakkakerrokset joutuvat siis koetukselle. Ellei kertaalleen lakattu väli kestä, on pakko yrittää kaivaa jostakin himmeää lakkaa ja kokeilla, auttaako kiillon poisto tilannetta. 

Makuuhuoneen testialueella leikittiin pellavaöljyllä. 

Yllättäen muistin ottaa "ennen" kuvan vasta ensimmäisen hirren kimpussa käytyäni ;)

Tarkoitus oli testata miten hyvin öljyllä saa poistettua maalitahroja ja miten hyvin pelkkä öljyäminen tasoittaa kaikenlaisia värieroja ja häivyttää pinnallisia vaurioita. 

Maalitahrojen vuoksi ei seiniä ainakaan tarvitse hioa, ne lähtivät uskomattoman helposti. Pahimpiin kohtiin vetäisin öljyä vähän reilumman kerroksen, annoin vaikuttaa hetken ja hankasin karhunkielellä tahran pois. Ohuemmille tahroille riitti pelkkä öljyinen karhunkieli. 

Kolhukohtien lopputuloksesta on hiukan aikaista sanoa vielä mitään, malttamattomankin on pakko odottaa öljyn kuivumista. Palaillaan asiaan siis viimeistään parin viikon kuluttua. Tällä hetkellä testialueella näyttää mm. tältä.

Ennen öljyä

Öljyttynä

 Öljyämisen rajoittuneisuudelle on syynsä, siis muukin kuin pikainen testi. 

Noita riveitä ei ole käsitelty mitenkään ennen öljyämistä, emmekä halua kokeilla käykö öljytyille riveille samoin kuin öljyämisessä käytetyille räteille. Pellavaöljyiset rätithän saattavat syttyä itsekseen palamaan. 

Tänään vielä edessä puutuhkalipeän valmistumaan laitto ja mikäli kunto kestää, niin pientä painimista keittiön kaappien parissa. Huomenna olohuoneen seinän lipeäpesu ja varmasti kaappipaini jatkuu. Saisi tämä flunssa väistyä lopullisesti, olisi sangen ihanaa saada alakerta muuttovalmiiksi. 

Seinien hionta ei lainkaan huvittaisi. Saa pitää peukkuja, että pesulla ja öljyämisellä noista saisi kelvollisen nätit ;)

Konttori ja keittiö on pakko hioa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos edes noista. 

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

.....

Valoa pimeyteen :)

Pakko kai se on uskoa, että syksy on tullut.

Toivottavasti ilmat pysyvät vielä sen verran kuivina, että saamme talon maalattua loppuun ennen talventuloa. Vielä olisi pikkuisen vaille.

Tänään saimme ensimmäisen puuttuvista ikkunoista paikoilleen :)  Olohuoneen valoisuus lisääntyi valtavasti.

Olohuoneen toisen ikkunan karmit odottavat maalausta makuuhuoneessa, pokat näkyvätkin kuvassa.

Enää puuttuu siis yläkerran ikkuna ja konttorin ikkuna. Lähes puolivälissä ollaan siinäkin projektissa :)

Tänään tehdään historiaa myös keittiössä. Tässä kuumeisena kun yritin pysyä jotenkin sulana samaan aikaan kun olohuoneesta tuuli sisään, tuli hiukan lämmitettyä puuhellaa. Kun uunilämpömittari kerran sattui näyttämään hyviä lukemia, tekaisin ensimmäisen laatikkoruuan puuhellan uuniin tässä talossa :) Jotenkin luulen, että talvella taidamme syödä aika uuniruokapainotteisesti, jostakin syystä.