Neljäs kevät

Tämä kevät on pihalla tosiaan alkanut paljon lohdullisemmissa ja innostavammissa merkeissä kuin aiempina vuosina. (viime vuoteen pääset tekmään aikamatkan täällä ja täällä )

Enää ei ole tarvinnut raivata ryönää ja romua, vaan on saanut keskittyä rauhassa sekä nauttimaan tehdystä, että tekemään uutta.

Jotain olemme saaneet jopa tehtyä ihan loppuun asti. Täällä. Loppuun. Valmiiksi. Tiedän, lähes mahdotonta kuvitella moista ihmettä ;)


Tässä vanhassa postauksessa tuo henkilökohtainen iisakinkirkkoni, jota aloittelin niinkin hiljakkoin kuin vuonna 2015.

Ja nyt sama paikka näyttää vihdoin tältä:

Kasvien heräämistä toki vielä odotellaan. Ja myönnettäköön, että tuohon on takataskussa vielä muutama hajatelma jatkojalostukseen ;) 

Levisiatkin ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja talvehtineet hyvin.

Etupiha on muutenkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen.

Etupiha viimekesänä.

Niin kauniita kuin nuo monihaaraiset vaahterat olivatkin, oli kasvillisuutta noin pienelle alueelle yksinkertaisesti aivan liikaa. Mikään ei viihtynyt, ei edes emäntä. Kuvan ulkopuolella oikeassa reunassa oli vielä monihaarainen pihlaja, joten ilmatila oli aivan täynnä. 

Puut nurin, kesä 2016

Puiden kadottua nuo alemmassa kuvassa osittain näkyvät marjakuusen (?) kammotukset loistivat silmään entistä pahemmin. Epämääräiset, joka suuntaan harottavat huonosti voivat rankut saivat siis myös lähtöpassit. 

Vuohenputken vallassa ollut alue sai päälleen reilun katteen. Seasta löytyy jokunen perenna, palataan niihin, kunhan kasvu on kunnolla vauhdissa. 

Sitten silmiin alkoikin pistää yläpihan kulkureitti. Kitukasvuisella heinällä ollut epämääräinen maaluiska näytti niin surkealta ja ryhdittömältä, että pakkohan siihenkin oli vähän kivistä selkärankaa asetella. 

Nyt on hyvä jäädä odottelemaan kasvua, jatkaa päivittäistä ylisitkeiden (onneksi satunnaisten) vuohenputkien nyhtämistä katetulta alueelta ja nautiskella keväästä.

Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle <3

Luomutarhuri vs vuohenputket

Rauhalan piha on ollut vuosia yhtä rappiolla kuin talokin. Pisteenä ii:n päälle edellinen omistaja on poistanut pihasta nuppikuormittain maata ja siinä samalla myös vanhan kasvuston, joten pihan laitto on lähtenyt aika miinukselta. 

Tulevaa "nurmialuetta" aloimme kunnostella jo viime kesänä. Sen lähtötilanne oli aika lohduton, kasvustona oli lähinnä ohdake, nokkonen ja ah, aina niin ihana vuohenputki. Vuoden leikkaamisella tilanne on parantunut jo aika paljon, nyt alan valtalajeina ovat niittyleinikki, erilaiset heinät ja joku matala kukka, jota en tunnista. Seassa luikertelee suikeroalpia ja talviota. Varsinkin vuohenputki ottaa selvästi itseensä leikkaamisesta, kasvusto on selvästi heikompaa ja pienempää jo kerran vuodessa leikatulla alalla kuin leikkaamattomalla. Tällä saralla siis on paljonkin toivoa :) 

Ehkä tästä vielä nurmikko joskus tulee ;) 

No, jos leikattavalta alueelta vuohenputken torjunta on vaivatonta, niin sitä paremmin vuohenputki viihtyy sitten muilla alueilla. Kukkamaat ja varsinkin marjapensaiden alustat ovat vuohenputken vallassa kauttaaltaan. Katteeksi levitelty kanukkahake on auttanut tilannetta hiukan, mutta ei kokonaan, leikattujen pensaiden uusi kasvusto ei oikein mahdollistanut riittävän paksua katekerrosta.

Kukkapenkeistä nyt vielä jaksaa kitkeäkin, mutta rajansa nyppimisinnollakin valitettavasti on. Niinpä nyt odottelen innolla tuloksia uudesta kokeilusta. 

Päivän työkalut keinunrähjällä

Kuulimme joskus viime syksynä koivutisleestä ja ostin sitä jo talvella. Tarkoitus oli kokeilla sitä myös hiirentorjuntaan, mutta koska viime talvi oli hiirten suhteen niin helppo, ei sitä sitten tullut käytettyä. Nyt siis oli luonnonmukainen kasvinsuojeluaine käsien ulottuvilla. 

Tänään suihkuttelin marjapensaiden alustat laimentamattomalla tisleellä, jännityksellä odotan tuloksia. Mieli tekisi istua marjapensaan vieressä vahtimassa tuotteen toimivuutta ;) 

Samalla tulee testattua tisleen marjapensasta tuhoava vaikutus, ei ollut emännän käsi ihan riittävän tarkka.

Mtt:n tutkimus koivutisleestä lupailee ainakin aika vakuuttavia tuloksia niin rikkaruohojen kuin rakkaiden ystäviemme lehtokotiloiden torjunnassa, joten näihin koivutislepostauksiin saattaa tulla jatkoa kesän mittaan. 

Nyt pihalla tuoksuu terva :) 

                                                   Aurinkoista loppuviikkoa.