tiistai 30. toukokuuta 2017

Neljäs kevät

Tämä kevät on pihalla tosiaan alkanut paljon lohdullisemmissa ja innostavammissa merkeissä kuin aiempina vuosina. (viime vuoteen pääset tekmään aikamatkan täällä ja täällä )

Enää ei ole tarvinnut raivata ryönää ja romua, vaan on saanut keskittyä rauhassa sekä nauttimaan tehdystä, että tekemään uutta.

Jotain olemme saaneet jopa tehtyä ihan loppuun asti. Täällä. Loppuun. Valmiiksi. Tiedän, lähes mahdotonta kuvitella moista ihmettä ;)


Tässä vanhassa postauksessa tuo henkilökohtainen iisakinkirkkoni, jota aloittelin niinkin hiljakkoin kuin vuonna 2015.

Ja nyt sama paikka näyttää vihdoin tältä:

Kasvien heräämistä toki vielä odotellaan. Ja myönnettäköön, että tuohon on takataskussa vielä muutama hajatelma jatkojalostukseen ;) 


Levisiatkin ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja talvehtineet hyvin.

Etupiha on muutenkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen.


Etupiha viimekesänä.
Niin kauniita kuin nuo monihaaraiset vaahterat olivatkin, oli kasvillisuutta noin pienelle alueelle yksinkertaisesti aivan liikaa. Mikään ei viihtynyt, ei edes emäntä. Kuvan ulkopuolella oikeassa reunassa oli vielä monihaarainen pihlaja, joten ilmatila oli aivan täynnä. 

Puut nurin, kesä 2016

Puiden kadottua nuo alemmassa kuvassa osittain näkyvät marjakuusen (?) kammotukset loistivat silmään entistä pahemmin. Epämääräiset, joka suuntaan harottavat huonosti voivat rankut saivat siis myös lähtöpassit. 


Vuohenputken vallassa ollut alue sai päälleen reilun katteen. Seasta löytyy jokunen perenna, palataan niihin, kunhan kasvu on kunnolla vauhdissa. 
Sitten silmiin alkoikin pistää yläpihan kulkureitti. Kitukasvuisella heinällä ollut epämääräinen maaluiska näytti niin surkealta ja ryhdittömältä, että pakkohan siihenkin oli vähän kivistä selkärankaa asetella. 




Nyt on hyvä jäädä odottelemaan kasvua, jatkaa päivittäistä ylisitkeiden (onneksi satunnaisten) vuohenputkien nyhtämistä katetulta alueelta ja nautiskella keväästä.


Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti