Remonttia ja verholöytöjä

Mitäpä sitä keväällä muuta tekisi kuin remonttia. Toisaalta taas sitten kevät on mitä parhainta aikaa, energiaa riittää ja pihalla on kiva olla niin ei tarvitse maalatuissa huoneissa aikaansa kulutella.

Nyt olen tyhjennellyt keittiötä, ties kuinka monetta kertaa. Alan olla jo aivan kypsä tähän keittiön edes-takas- puljaamiseen jota remontin vaivihkainen eteneminen asumisen ohessa on aiheuttanut. Tällä kertaa en aio enää tuoda keittiöön mitään takaisin ennenkuin keittiö on oikeasti valmis.

Ihan viimetingassa tajusin, että ikkunankarmithan kaipaavat myös maalausta ja ne toki olisi järkevää maalata tässä vaiheessa. Niinpä hommat odottavat vielä sitten sitä, että saan ikkunamaalin haettua.

Pientä lisämaustetta remppainnostukseen tuli eilen, kun eksyin Anttilan tyhjennysmyyntiin.

Todella harvoin ostan mitään uutena, mutta verhot ovat aiheuttaneet pahasti päänvaivaa. Kahdella ikkunalla varustettuihin huoneisiin en vaan ole löytänyt verhoja käytettynä. Niinpä kun löysin sopivaa puuvillakangasta pilkkahintaan, en sitä tietenkään voinut kauppaankaan jättää ;)  

En usko, että keittiöön olisi tuon löydön jälkeenkään tulossa sivuverhoja, mutta jossakin muodossa nuo kankaat tulevat itsensä (siitä valmiista) keittiöstä löytämään. 

Vähän on tietysti pitänyt pihallakin puuhastella. Isäntä raivasi vesakoituneen yläpihan ja minä jatkoin hiukkasen kukkapenkkiä. Valmis se ei vieläkään ole, mutta pitäähän sitä nyt taukoliikuntaa harrastaa. 

On sitten valmiista keittiöstä kiva katsella pihaakin.

Maisemaa keittiön ikkunasta

Keittiön sydän

Meidän keittiössä asustaa vallan mahtava puuhella leivinuuneineen. Niin mahtava, etten ole muunlaista hellaa tänne tahtonutkaan, vaan tuo on palvellut meitä täällä päivästä toiseen. Ulkonäöltään se vaan on ollut aivan hirveä. Komeuden on kruunannut tuo hirsiseinän laastipäälisyys; hella on selvästi ollut joskus jonkin muun mallinen.

Puuhella ennen. 

Varsinaista ennen-kuvaa en taaskaan muistanut ottaa, mutta näköjään yhteen uuden kameran testikuvaan tuo kammotus oli tallentunut pölyineen kaikkineen ;)


Seinän pesin ja öljysin kuten muutkin seinät, siitä tuli yllättävän hyvä. Laasti vaati paikoitellen neljä pesukertaa, mutta kyllä se silti kannatti. Hiominen olisi ollut aika savotta näin asumisen keskellä. Toki seinästä edelleen näkee missä laastia on ollut, mutta eihän tästä uutta olla tekemässäkään.

Loppusuoralla

Tasoitteluun on käytetty lakkakittiä, maalina Uulan Into.

Melkein valmis

Nyt ei silmä enää sairasta hellassa, vaikkei se vieläkään ihan valmis ole. Alaosa kaipaa ainakin vielä vähän lisää maalia, mutta se saa nyt hetken odottaa.

Kevät kutsuu ulos.

Hirttä ja puutuhkalipeää

Kun keittiön katto saatiin maalattua, on vihdoin ja viimein keittiön seinien vuoro. Kuten tuttua, kaikki meillä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

Ensin siistittiin hirsiseinän riveykset ja sitten hirsien kimppuun.

Pelkäsin, että keittiön seinä on pakko hioa, koska uuninvierushirret olivat ihan kamalan näköiset. Puuhella on ilmeisesti ollut joskus leivinuunin toisella sivustalla tai muuten kokonaan eri mallinen, koska hirret olivat kauttaaltaan savilaastissa.

Kuva on ajalta ennen oviaukon laajennusta,mutta yllättäen ainoa, jossa näkyy tuo laastisuus kunnolla.

 Koska mulla sattui olemaan puutuhkalipeää valmiina, oli ihan pakko kokeilla, onnistuuko tuon seinän pesemään puhtaaksi. Yllätys oli aikamoinen, vaikka ajoittain tuleekin harrastettua yltiöpäistä optimismia.

Ennen

Välissä

Hirret lähtivät lipeällä ja juuriharjalla jo kertapesulla lähes puhtaiksi. Tulos oli niin uskomaton, että aloin epäillä sitä, ettei laasti olisi ollutkaan kovin pahasti kiinni hirressä, joten pesin yhden hirren pelkällä vedellä ja juuriharjalla huuhtelun yhteydessä. Eron näkee kuvasta kyllä...

Ihme tavaraa, ei mitenkään uskoisi, että sekoittamalla tuhkaa ja kuumaa vettä syntyy noin tehokas puhdistusaine.

Seinä vaatii vielä toisen pesun ja öljyämisen, mutta säästyimme hiomiselta ja hiontapölyn siivoamiselta. Olen aikas onnellinen siitä :)

Keittiötä, vihdoin :)

Pääsin vihdoin ja viimein keittiön kaappien kimppuun, siis kunnolla :)

Aiemmin maaliin asti pääsi jo vanhan laatikoston runko, siis sen, josta tulee allaskaapin sydän, se on ollut valmiina jo tovin jos toisenkin. Pieni motivaation lasku tuli tiskialtaan odottamattomasta viipymisestä. Toimitusajan piti olla viikko, mutta tilauksesta altaan saapumiseen kului kaikenkaikkiaan yli viisi viikkoa. Nelisen viikkoa siis olen tiskaillut tuskaillen saunalla ja voin kertoa, ettei keittiö-motivaatiota ole juurikaan ollut.

Nyt kun allas ilmestyi kotiin vihdoin ja viimein, motivaatio löytyi jälleen.

Eilen kävin hakemassa kuivauskaappiin uudet ritilät (juu, sen verran oli pakko diivailla ;) ja tänään hain kaappien ovimaalit. (samalla mukaan lähti vihdoin myös keittiön kattomaali; sävy saatiin päätettyä :)

Homma jatkui allaskaapin laatikoiden kunnostuksella.

Laatikot löytökunnossa

Laatikoiden etureunat oli tarkoitus maalata uudelleen, mutta kuten niin usein vanhoja kalusteita kunnostaessa suunnitelma muuttui. Maalin alta nimittäin paljastui kaunis vahapinta.

Laatikot maalinpoiston jälkeen

Laatikosto tulee siis saamaan vain lisää vahaa; laatikoiden vielä käsittelemättömät sisäpinnat saavat maalipinnan.

Kun kerran inspiraatiota riitti, jatkoin kuivauskaapin kimpussa. Ihmeitä ei sille tullut yllättäen vielä tehtyä, ovien ja helojen poisto, keskimmäisen kaapin pohjalevyn irroitus (muutan myös sen kuivauskaapiksi) ja maalipinnan hionta riittivät tälle päivälle.

Kuivauskaappi vanhalla pohjalevykokoonpanolla ennen hiontaa.

Huomisaamuna kaappi saa kitit ja jos tuuri käy, niin huomenna ehdin myös maalata ensimmäisen maalikerroksen.

Ette usko, miten paljon odotan tiskiallasta. Altaan asennuksen jälkeenkin keittiöön tulee vain kylmä vesi putkimiehen visiittiin asti, mutta ajatuskin siitä, että keittiössä on lavuaari ja keittiössä voi tiskata tuntuu todella luksukselta. Ihan sama, vaikka veden joutuukin vielä hetken lämmittelemään kattilassa, siihen on jo niin tottunut.

Mitenkähän onnellinen sitä on sinä päivänä, kun koti on oikeasti valmis?