Hirsiseinän uusi elämä

Aikaisemmin seikkailuamme hirsiseinien maailmassa on availtu seinien ehostusta ja seinien ehostusta vol2 postauksissa. Nyt kun osa seinistä on vihdoin valmiina ja se meille sopiva ehostustapa on löytynyt, on ehkä aika tehdä yhteenvetopostaus tästä elämämme uudesta opinkappaleesta.

Meistä kumpikaan ei siis tiennyt yhtään mitään hirsitaloista, eikä niiden remontoinneista ennen Rauhalan ostoa. Sukelsimme tuntemattomaan, eikä ainakaan vielä ole alkanut kaduttamaan. Kummasti myös tietoa ja taitoakin on löytynyt aina tarvittaessa ja kokeileminenkin on uskomattoman hauskaa. Senkin olemme oppineet, että on miljoonia ainoita oikeita tapoja ehostaa hirttä. Ja että jokainen tapa on ehdottoman väärä jonkun mielestä. Meidänkin tavallamme tehtynä hirret tulevat ilmeisesti sekä hajoamaan (koska selluteollisuudessa käytetään lipeää puun hajottajana) että homehtumaan (koska home kuulemma pitää keittämättömästä pellavaöljystä erittäin paljon) joten odottelemme nyt jännityksellä sitä, kumpi tapahtuu ensin ja miten nopeasti. Suosittelenkin ehdottomasti ottamaan ihan itse selvää luotettavasta lähteestä eri aineiden toiminnasta ennenkuin päättää oman toimintatapansa -tai ainakin, ennenkuin menee käymään keskustelupalstoilla ;)

Monien testien ja mutkien kautta päädyimme vain siistimään riveykset ja unohtamaan lakkauksen. Lakattu riveys menettää luonnollisuutensa, lakkasi sen sitten ihan millä tahansa.

Ensin siis revimme, tönimme, poistimme ja leikkelimme ne osat riveistä, jotka omaa silmää häiritsivät. Täällä on sadan vuoden aikana tilkitty hirrenrakoja sammaleella, vaatekappaleilla, pellavariveellä, juuttisäkeillä ja ties millä. Koska paljaalle hirrelle meillä jää vain sisäväliseinät, ei niiden tiiviyden kanssa ole ihan niin tarkkaa, esteettisyys ja puhtaus sai luvan voittaa. Joihinkin hirrenväleihin on lisättävä uutta rivettä siistin ja pölyämättömän lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta sen vaivan näen mielelläni.

Ulkoseinät luonnollisesti tiivistettiin ja rivettä lisättiin tarvittaessa ennen huokolevytystä.

Riveiden leikkaamisessa pidän itse eniten terävästä katkoteräveitsestä. Sen saa näppärästi rakoon kuin rakoon ja jäljestä tulee kerralla siisti. Törröttävät pätkät taas saan ainakin itse parhaiten työnnettyä hirrenrakoon jemmaan paikasta riippuen joko talttapäisellä ruuvimeisselillä tai tylpällä moralla.

Kun tilkkeet saatiin ojennukseen, oli vuorossa perusteellinen käsittely juuriharjalla, ensin kuivana. Sitten pesin seinän kahteen kertaan puutuhkalipeällä, jonka valmistuksesta olen jutellut enemmän seinien ehostusta vol2 postauksessa. Lipeäkäsittelyn jälkeen harjasin seinän vielä kahteen kertaan puhtaalla vedellä, kunnes huuhteluvesi jäi puhtaaksi.

Pesty seinä

Pesun jälkeen seinä öljyttiin kylmäpuristetulla pellavaöljyllä. Riveyksiä yritettiin olla öljyämättä syttymisvaaran vuoksi, ilmeisen hyvin tuloksin.

Öljyn imeytyminen seinään ottaa oman aikansa, päivästä muutamaan, mutta viikossa ainakin meillä on seinät olleet kuivat, vaikka paikoitellen öljyä tuli reilumpikin kerros. Tokihan seinä tulee muuttamaan sävyään vuosien kuluessa, parhaillaan öljytty seinä on sellainen lämpimänruskea.

Pidän suunnattoman paljon öljytyn hirren ulkonäöstä, öljyäminen tavallaan herättää puun eloon.

Öljytty seinä. Hyvästi tunkkaisuus, pölyisyys, elottomuus :)

Tuossa kuvassa ehostetun ja ehostamattoman seinän ero näkyy ehkä parhaiten. Vasemmalle reunalle ei siis ole tehty kuvaushetkellä vielä mitään.

Voisin veikata että näitä seiniä tulee kuvattua kerran jos kolmannenkin, kunhan pääsen tästä vihdoin kiinnittelemään niille sisustus-elementtejä. Mieli tekisi jo kovasti, mutta järki käskee odottamaan, että tapetit on seinissä ja huonekalut kannettu sisälle.

Kun juttu ei luista

En oikein ole kirjoitustuulella, joten annetaan kuvien kertoa omaa kieltään.

Varisten viikko

Rauhalassa on ollut aika hiljaiseloa taas viimeaikoina, ei siis oikeastaan uusia remonttikuulumisia, joten mennään pihalle.

Tuo vasemmanpuoleinen mänty on tämän kesän ollut variksenpoikien kotina. Eipä sitä juuri ole huomannut, ellei lasketa männynjuurelle levinnyttä valkoista kakkaläimärettä. Itseasiassa pesää aloin etsimään lähinnä siksi, kun ihmettelin, miksi varikset ovat niin hiljaa :)

Keskiviikkona poikaset sitten jättivät pesän ja hiljaisuus sillä rintamalla loppui kuin taikaiskusta. Tietenkin kameran akku oli juuri silloin tyhjä, enkä saanut talteen ensimmäisiä "ulkoilukuvia" variksista. Onneksi ne ovat viihdyttäneet meitä vielä loppuviikostakin.

Etsi varis ;) 

Kolme poikasta varmuudella tuosta pesueesta selvisi, yksi löytyi jo joitakin viikkoja sitten pihalta.

Saa katsoa, pesitäänkö täällä ensivuonnakin, toivottavasti.

Varisten lisäksi ainakin västäräkit ovat selvästi saaneet pesintänsä onnistuneeseen päätökseen. Västäräkkien pesää emme onnistuneen löytämään, vaikka pariskunta aktiivisesti pihassa on pyörinytkin. Nyt on ollut liikkeellä vähän pienempiä ja ei-niin-varmoja kavereita jokusia.

Pahoittelen kuvien surkeutta, mutta pokkari on auttamattoman rajallinen kuvausväline.

Mukavaa viikonalkua itse kullekin :)

Jätelaudan uusi elämä keittiössä

Kun ostimme Rauhalan, keittiössä oli yksi "huonekalu"; jos tuota nyt sellaiseksi voi kutsua. Aluksi inhosin koko omituista viritelmää ja olen monesti komentanut isäntää kantamaan koko rohjon polttopuukasaan, mutta koska polttopuille ja jätepapereille tuo rumilus on ollut sangen käyttökelpoinen kapine, niin se on aina kuitenkin saanut jäädä toistaiseksi paikalleen.

Nyt kun olen sitä tuossa vuoden päivät katsellut, niin olen alkanut huomaamattani pitää siitä.

Nyt kun vihdoin olemme saaneet keittiön katon maalattua ja hyllyntakaisen hirsiseinän siistittyä ja öljyttyä, iski inspiraatio alkaa tuunaamaan tuota kehikkoa. Siivo ja suojauspahvitkin olivat vielä sopivasti keittiössä valmiina seinän laiton jäljiltä, niin mikäpä siinä uutta sotkua tehdessä.

Alkuperäinen kehikko

Pikkuisen suunnittelutyötä ja mittailua ja passitin isännän sahailemaan jätepuukasasta sopivat osat hyllyyn. Minulta kun tuo määrämittaan ja suoraan sahaaminen ei ainakaan käytössä olevilla työkaluilla suju, ei sitten niin millään (tuli taas huomattua tuossa kasvilavaa väkertäessä, kyllä ne laudat katkeilevat, ei siinä  mitään, mutta työn jälki on niin luokatonta, etten sitä todellakaan keittiöön tahdo ;)

Niinhän siinä taas yllättäen kävi, että tekemisen touhussa työkuvien ottaminen jäi hyvin vähiin. Muistin kameran olemassaolon tasan yhden kerran projektin aikana... 

Kehikko ja hyllyjen tukilaudat maalattuna

Noin käytännössä ilmaiseksi hyllyksi olen tulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Tuo maalikin kun oli harhaostos, jonka piti päätyä keittiön kattoon, mutta jäi sitten kuitenkin kuivumaan purkkiinsa, kun katto tuli maalattua valkoiseksi aiemmista suunnitelmista poiketen.

Ja käytössä

En ole vielä kovin aktiivisesti alkanut hyllyä täytellä, koska oven pielilaudat puuttuvat vielä välistä. Puuhella-leivinuuni-kompleksi odottaa myös vielä hiontaa ja pintakäsittelyä, joten hylly tulee tyhjentymään vielä kerran jos toisenkin. Muutenkin tekele on vielä vaiheessa, tuo tuskin on lopullinen väri ja hiukan haikailisin koristelistoja vielä siistimään hyllykköä.

Pääasia tässä kohtaa on kuitenkin se, että sain vihdoin kattiloille, pannuille, purkeille ja purnukoille jonkin paikan. Tuo tavaramäärä kun on tähän asti asunut työpöydällä ja astiankuivauskaapissa alahyllyn laatikoita lukuunottamatta.

Ehkä tästä todella vielä jonakin päivänä tulee ihan toimiva ja kiva keittiö, nyt taas helpotti huomattavasti :)

 

Ryteiköstä kukkapenkiksi

Meillä on vihdoin ihan oikea, ensimmäinen kukkapenkki. Siis tiedättekö sellainen siisti, rajattu, hyvin perustettu... Ei niin, että ne pihan harvat kukat vaan rönsyilee ja valuu jossakin, niinkuin tähän asti.

Yhtään iloa ei vähennä se, että saunanedustan ilme muuttui aika radikaalisti parempaan suuntaan.

Saunanedusta aamulla

On hyvin harvoja sellaisia kasveja, joista en pidä ja vielä harvinaisempia ovat ne, joita inhoan. Koristevadelma on yksi niistä. Tuollaisena rankkukasana vuohenputkiviidakossa se on ehkä ruminta, mitä pihalla voi mun mielestäni kasvaa. Ja sitä oli sitten saunanvierusta tietysti täynnä. Ei muuta kuin isäntä talikonvarteen, niin alkoi kummasti helpottaa ;)

Pääsin toki itsekin hommiin, kun pahimmat oli raivattu. Saunan takana oli sopivasti kattotiiliä, joten reunusaineita ei tarvinnut kaukaa hakea, niinkuin ei multaakaan. Multakasan peittona olevan pressun reunan esiinkaivaminen tosin osoittautui aika projektiksi, tuo kasa on tainnut tuossa olla hetken peitettynä... 

Eihän tätä lapioi Erkkikään

Joten kyljestä sisään.

Vielä vähän isäntää ja talikkoa, niin pääsin repimään vuohenputken juuria ja asentelemaan kattotiilet paikalleen.

On aina niin motivoivaa tehdä jotakin, kun tuota ryönää tulee esiin kaikkialta.

Ja valmista. Siis sinänsä.

Oikeasti, tuo on aina niin antikliimaksi, kun saa jaetut perennat penkkiin. Ympäristö on mullalla ja myllerretty, penkissä on jokunen kärsineen näköinen loippana. Hihku tässä sitten taas kerran riemusta.

Vaikka miten tietää, että ensi vuonna tuo on ihana, niin jotenkin tänään se ei jaksa hymyilyttää.

Onneksi tuossa oli ne kaameat puskat, niin voin olla iloinen, kun ne ovat poissa ja näkymä siksi paljon kauniimpi kuin ennen :)


Penkki tulee vielä saamaan maanpeitekasvit ja keskelle köynnöksen, ehkä jotakin aikaista kevätkukkijaa saatan tuohon vielä piilottaa, mutta noin periaatteessa saimme kerrankin täällä jotakin kerralla alusta loppuun tehtyä. Siinäkin on kyllä aihetta iloon :)

Huomenna täytyy käydä hakemassa nurmikonsiementä, sitten aina myllätessään kylvää jonkun läntin nurmikkoa. Ehkä jonakin vuonna sitä on pihassa enemmän kun vuohenputkea ;)


Hauskaa alkavaa viikkoa :)

Vartiointijärjestelmän vuosipäivä

Tätä ajan kulumista ei oikein voi ymmärtää, mihin tämä vuosi on mennyt? Tai no, ympärilleen katselemalla sen kyllä huomaa, mutta silti. Aika kuluu niin äkkiä, ettei vanha enää pysy perässä.

Meidän "pikkuinen" täytti eilen vuoden <3

Riku vauvana

Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun tuo kuva on otettu. Niistä fiiliksistä voi lukea täältä.

Vartiointijärjestelmä saapui kotiin hiukan epäuskottavana, mutta voi, niin suloisena pakkauksena <3

Meidän söpöläiset olivat hetken ihan saman kokoiset. Eivät ole enää ;)

Kuinka monet kymmenet naurut tuo höppänä on tarjoillut hölmöillessään honteloilla jaloillaan ja suunnattomalla osallistumisinnollaan mukana kaikkialla. En oikein tiedä, miten ilman tätä kaveria, olisin tästä monien stressien vuodesta edes selvinnyt.

Harmittaa vallan vietävästi, että tietokoneeni kovalevy sanoi työsopimuksensa irti. Meni siinä toki remonttikuviakin, mutta eniten ärsyttää, että siinä hävisi lähes kaikki Rikun pentukuvat. No, toisaalta, jos niin ei olisi käynyt, tästä postauksesta tulisi valtavan pitkä ;)

Meidän pikkuisesta on kasvanut varsinainen monitoimilaitos. Onnistuu puutarhatyöt, maansiirtohommat, vahtiminen, hämähäkkien torjunta sisätiloista ja vaikka mitä muuta. Tietysti sitten ne koirien perushommelit kaupan päälle, nyt nousee jo koipikin lähes joka pissalle :)

Mamman kanssa mennään vaikka puuhun, niinkuin kunnon seuralaisen tietysti pitääkin ;)

Ensimmäinen virtaavan veden yitys sillalla.

Tänään Riku teki mamman todella ylpeäksi ja onnelliseksi tulemalla takaisin kotiin, vaikka Noki jatkoi vielä luvatonta omatoimilenkkeilyään.

Ja niin, onhan tuo suloinen pentu todella muuttunut hiukan uskottavammaksi vartiointijärjestelmäksi.

Enää vuosi ja pikkuisen voi laskea aikuisten kastiin ;) Sitä odotellessa...

Kiirettä ja iloa :)

Kuinka ihmeessä tälläisen projektin keskellä elävä ihminen saa edes päähänsä lähteä lyhyeenkään koulutukseen kesken pahimpien kevät-tohinoiden? No, sitä se on, kun ei ole järjellä pilattu ;) Onneksi sentään koulutus on ollut niin mieleistä ja mielenkiintoista, että muistiinpanovihko on täyttynyt oikeasti koulutukseen liittyvästä materiaalista, eikä pihasuunnitelmista, kuten olisi helposti voinut käydä.

Onhan se silti vähän välillä harmittanut, ettei ehdi, eikä niin jaksakaan pihalla puuhastella kun opiskelu täyttää elämää niin täysin nämä pari viikkoa; ei onneksi kauempaa. Aamuisin kelistä riippumatta on silti ollut ihan pakko käväistä aamukahvimukin kanssa kurkkaamassa, miten vihdoin paikalleen saadut ja rankasti jaetut maksaruohot voivat

Hyvinhän ne voivat, kasvu on ollut ihan järjettömän nopeaa :)

Ja tietysti vielä tarkistamassa toisen kukkapenkin tilanne.

Mikä ihme näitä vaivaa? Ne kasvavat tuollaista ihmeellistä holtitonta vänkyrää.

Suunnatonta helpotusta tähän ristiriitaiseen oloon tarjosi se, että isäntä piti muutaman vapaapäivän ja sai aivan ihanaa ja tarpeellista apuvoimaa yhteen meitä eniten ärsyttäneeseen ja siksi venyneeseen projektiin.Valtava määrä purkujätettä siirtyi pätkittynä katokseen; piha siistiytyi ja purkujäte pääsi hyötykäyttöön polttopuuksi :)

Arvatkaa vaan, paljonko lautaa tuolle alueelle mahtui? Enää jäljellä on jatkokäyttöön siirtyvät entiset olohuoneen lattian kannatinhirret, mutta nyt meillä on paikka, johon ne voi pinota :)

Nyt kehtaa jo kuvata pihaa niinkin, että nojailee talonseinustaan :)

Pakko tunnustaa, että kuvan vasemman reunan sovittelu tuotti vielä vähän tuskaa... Mutta se romumäärä ei ole enää yhtään mitään verrattuna tuohon apuvoimien ansiosta hävinneeseen rytöläjään.

Myös pohjoispuoli tontista muuttui paljon lohdullisemmaksi, vaikka onhan tuo vieläkin aika kamala. Mutta se oli todella paljon kamalampi, uskokaa tai älkää. Näistä ei ole ennen-kuvia, koska en yksinkertaisesti ole halunnut niitä kuvata.

Tässä hiukan kuvaa siitä, millaista täällä pahimmillaan on ollut ja on, edelleen. Entinen terassi purkujätekasana; tähän ei ole vielä koskettu lainkaan.

Oli kyllä mahtavaa tulla kotiin väsyneenä ja nähdä paljon lohdullisempi tilanne kuin se, mitä kotoa lähtiessä viimeiseksi katseli :) Taas tuli valtavasti lisää uskoa siihen, että tästä tulee vielä joskus ihan suunnattoman ihana paikka.

Kiitokset apuväelle myös minun puolestani <3

Ryönän raivausta ja kukkatouhuja

Mikä ihme siinä on, että joku asia ärsyttää niin vietävän paljon, ettei sitä meinaa mitenkään saada tehtyä pois ärsyttämästä? Meillä, kun kaikki on keskeneräistä, näitä juttuja tietysti on paljonkin, mutta tuo yksi kohta...

Tätä näkymää meillä ollaan tuijoteltu joka ainoa kerta kun olemme nenämme ulos ovesta pistäneet. Tuohon kasattiin kaikenlaista ryönää ja romua remontin aikana ja osa jäi sitten talvehtimaankin. Pikkuhiljaa olen niitä siitä sitten hävitellyt, mutta tuo kyseinen kasa on olltu tuossa pienen ikuisuuden. Ja harmittanut. 

Ryönäkasa toisesta suunnasta

Enpä oikein usko, että vieläkään olisin saanut tartuttua toimeen, ellei kiveyksen toisessa päässä olisi kukkia, jotka muuttivat edellisestä asunnosta mukana tänne. Viime vuonna vaan kuoppasin ne pikaisesti maahan ja nyt tahdoin saada ne aseteltua paikoilleen kasvamaan.

Entinen näkymä

Ei vaan antanut luonto periksi alkaa ehostamaan kukkamaata tuollaisen rytöläjän viereen, joten tarvittava inspiraatio löytyi kuin löytyikin, vihdoin :)

Ainakin roskattomampi näkymä

Ja toinen suunta...

Jaoin samalla maksaruohot ja nyt ne piilottelevat mukavasti lisäillyn turvemullan alla sateita odottelemassa. Piilotelkoot, ei tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että ovat nyt paikalla, jossa saavat kasvaa rauhassa.

Nuo maksaruohot ovat nimittäin kulkeneet mukanani aika matkan. Alun alkaen ne ovat peräisin kummitätini pihasta, äitini toi niitä minulle sieltä jätesäkillisen. Joka kerran muuttaessani olen napannut niistä alut mukaan. Värit tosin ovat tainneet sekoittua jo moneen kertaan, joten jännityksellä odottelen, minkäväristä kukkaa nuo lähtevät aikanaan tekemään. Josko ne tällä kertaa saisivat olla paikallaankin niin kauan, että ehtisivät raukat kukkia ;)

Terveisiä pihalta :)

Näin räntäsateisen kevätpäivän kunniaksi voisi pihahommistakin postailla kuulumisia.

Voitte varmaankin arvata, että vuosia hoitamatta olleesta pihasta ei näin äkkiseltään ole kuoriutunut unelmien paratiisia, mutta ehkä jonakin päivänä...

Sitä päivää kohti pyrkiessä pihapuuhastelu on ollut sangen arkista. Isäntä leikkasi marjapensaat

Tästä rytöläjästä

Hiukkasen siistimpään muotoon.

Minä taas olen puuhastellut muissa merkeissä.

Tuossa päivänä muutamana innostuin kasaamaan ensimmäistä kasvilavaa. Tavoitehan meillä olisi sellainen, että jonakin päivänä kesän tuoreruoka saataisiin kotipihalta ja näin jalkavaivaisen hoitajan puutarhan ollessa kyseessä miellään korkeudelta, jolla ei tarvitse kyykkiä. Lisäksi meillä on piha täynnä erinäisiä erittäin hitaasti maatuvia tarpeettomia osasia, kuten tässäkin postauksessa on jo tullut todettua. Niinpä olen aloitellut jätelautojen hyötykäyttöä.

Kehikon kolme seinää koossa.

Apulaisesta huolimatta sain sen jopa maalattua viimekesältä ylijääneellä punamullalla.

Ja täyttö on alkanut.

Etuseinä yhtä lautaa lukuunottamatta puuttuu tarkoituksella. Täyttö risuilla ja pitkällä heinällä oli huomattavasti helpompaa, kun ryönät sai vain haravoida sisään ja nostaminen jäi kokonaan pois. Nyt koko komeus odottaa hevos-sontaa ja sitä, että kelit sallisivat lautojen maalailun ja haravoinnin jatkumisen, että täyttöä voisi jatkaa. Täytemateriaalia riittää kyllä ihan kohtuudella tässä pihassa, siitä ei ihan heti pula taida tulla ;)

Minulla on sellainen kunnianhimoinen tavoite, että saisin tänä kesänä tuohon kasvamaan ainakin salkopavut. Kesäkuun alkuun mennessä lavan siis pitäisi olla täynnä, painunut, sopivan kostea ja kuorrutettu todennäköisesti ainakin kylvöalalta ostomullalla.Tosin varasuunnitelmallekin on jo paikka katsottuna, eli voi olla, että joudun taistoon vuohenputkien ja nokkosten kanssa saadakseni ne salkopavut kylvettyä maahan. Saas katsoa miten tässä käy.

Hauskaa vappua, täällä se(kin) kuluu enemmän ja vähemmän puuhastelun merkeissä.

Hirttä ja puutuhkalipeää

Kun keittiön katto saatiin maalattua, on vihdoin ja viimein keittiön seinien vuoro. Kuten tuttua, kaikki meillä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

Ensin siistittiin hirsiseinän riveykset ja sitten hirsien kimppuun.

Pelkäsin, että keittiön seinä on pakko hioa, koska uuninvierushirret olivat ihan kamalan näköiset. Puuhella on ilmeisesti ollut joskus leivinuunin toisella sivustalla tai muuten kokonaan eri mallinen, koska hirret olivat kauttaaltaan savilaastissa.

Kuva on ajalta ennen oviaukon laajennusta,mutta yllättäen ainoa, jossa näkyy tuo laastisuus kunnolla.

 Koska mulla sattui olemaan puutuhkalipeää valmiina, oli ihan pakko kokeilla, onnistuuko tuon seinän pesemään puhtaaksi. Yllätys oli aikamoinen, vaikka ajoittain tuleekin harrastettua yltiöpäistä optimismia.

Ennen

Välissä

Hirret lähtivät lipeällä ja juuriharjalla jo kertapesulla lähes puhtaiksi. Tulos oli niin uskomaton, että aloin epäillä sitä, ettei laasti olisi ollutkaan kovin pahasti kiinni hirressä, joten pesin yhden hirren pelkällä vedellä ja juuriharjalla huuhtelun yhteydessä. Eron näkee kuvasta kyllä...

Ihme tavaraa, ei mitenkään uskoisi, että sekoittamalla tuhkaa ja kuumaa vettä syntyy noin tehokas puhdistusaine.

Seinä vaatii vielä toisen pesun ja öljyämisen, mutta säästyimme hiomiselta ja hiontapölyn siivoamiselta. Olen aikas onnellinen siitä :)

The Liebster Award

Sain haasteen ihanalta Itusilmun kirjoittajalta, kiitoksia siitä :)

Haasteen tarkoituksena on antaa näkyvyyttä pienille, alle 1000 lukijan blogeille.

Ja tässä sitten Itusilmun minulle lähettämät kysymykset haasteeseen liittyen.

1. Vastaako nykyinen blogisi alkuperäistä ideaasi?

Vastaa kai. Blogi taitaa edelleen hakea hiukan muotoaan ja rajojaan. Aika näyttää, millaiseksi tämä nyt yksivuotias tekele kasvaa. 

2. Minkälaiset blogit sinua kiinnostavat?

Oikeastaan kaikenlaiset, kunhan teksti on hyvin kirjoitettua. Eniten tietysti tulee luettua muita hirsitaloblogeja, mutta viimeaikoina myös puutarhablogit ovat alkaneet vetää kummasti puoleensa ;) 

3. Herkullisin ruokareseptisi tällä hetkellä?

Jaa-a. En kokkaa oikeastaan koskaan reseptin mukaan. 

4. Minkä toiveen esittäisit tulevalle vuodelle elämääsi ajatellen?

Jos saisi vuoden ilman suurta draamaa ja uusia elämänmullistuksia, niin olisin aika tyytyväinen. 

5. Kuunteleminen vai katseleminen?

Katseleminen.

6. Mikä väri erottuu kodistasi eniten?

Oranssi kai. Ehkä. 

7. Lempikaupunkisi Suomessa?

Tampere.

 
8. Jos sinun tulisi suositella yhtä elokuvaa, mikä se olisi?

Suljettu televisio, kesto 3 tuntia.

9. Mitä tekisit ensimmäiseksi saatuasi Loton päävoiton käsiisi?

Teettäisin remontin loppuun ja kalustaisin Rauhalan.

10. Luontopolku vai kauppakatu?

Luontopolku

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

Kevät, lupaus uudesta elämästä.



Tässä minun kysymykseni haastetuille bloggareille.

1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
2. Onko blogi joskus alkanut tympäistä?
3. Jos, niin miten?
4. Mistä kirjoitat mieluiten?
5. Onko sinulla jotakin lempipostausta omiesi joukossa?
6. Jos, niin mikä?
7. Onko tämä ainoa blogisi?
8. Oletko koskaan harkinnut kirjoittamisen lopettamista?
9. Mikä on parasta bloggaamisessa?
10. Entä mikä tympii eniten?
11. Mikä on upeinta, mitä sinulle on tapahtunut bloggaamisen tiimoilta?

Haastan mukaan ne bloggarit, joiden hengentuotoksia useimmiten itse seurailen. Eihän niitä yhtätoista toki ole, mutta mennään näillä.

Katja blogista Päivänpesän elämää 
Henna blogista Koti asemalla 
Susanna blogista Ihan pihalla ja välillä sisällä 
Pilvi blogista Villa Idur
Sanna blogista Riuttala Old School

 Nämä haasteet ei sitten ollenkaan ole mun juttu.

Vuosipäivä

On vaikea uskoa, että Rauhalan ostosta on kulunut vuosi. Toisaalta aika on kulunut valtavan nopeasti, toisaalta taas vuoteen mahtuu niin valtavasti asioita ja tapahtumia, että olisi voinut mennä aikaa enemmänkin.

Raskas tämä vuosi on ollut, mutta on sitä jotakin saatu aikaankin, vaikka valtavasti on vieläkin tekemistä edessä ja omat silmät tuntuvat huomaavan ne tekemättä olevat asiat paljon paremmin kuin tehdyt. Varsinkin, kun valtaosa valmiiksi saaduista töistä on "näkymättömiä" kuten katto, ulkovuoraus, sähköt, viemäröinnit, putkityöt ja niin, lattiat.

Syksyllä todellakin iski valtaisa remonttiväsymys meihin molempiin ja talvella ei remontin suhteen tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Nyt olemme hiljalleen heräilleet horroksesta, joten on toiveita, että voisin ehkä piakkoin esitellä vähän valmiimpia sisätilojakin :)

Jos juhlistaisin tätä vuosipäivää vaikka tarjoilemalla teille uusintaotokset vanhoista kuvista. Valmistahan täällä ei todellakaan ole, mutta ehkä jokin on muuttunut.

Tässä uudelleen kuvakierros "mitä on Rauhala" postauksen puitteissa.

Olohuone ennen

Olohuone tänään.

Olohuoneesta siis puuttui lattia, molemmat ikkunat (enää puuttuu vaan toinen) ja osassa seinää oli pelkät mitkälie palkit. Seinä on villoitettu ja huokolevytetty, ikkuna on tehty paikan päällä. Myös toinen ulkoseinä on huokolevytetty.Vielä kun saisi tapetit ja listat aikaiseksi, niin voisi huonekalujakin harkita...

Eteinen ennen

Eteinen tänään.

Eteisen lattian eristys tehtiin uudestaan ja asennettiin lattialämmitys ja laatat. Seinien villoitus tarkistettiin, seiniin asennettiin kyprokki ja viimeisimpänä suorituksena on saatu aikaan seinien tapetointi. Eteisen listoitus saa odottaa lopullista päätöstä siitä, mitä tuon katon kanssa tehdään. Nyt katto on käsittelemätöntä panelia, sinänsä ihan ok, mutta mukavasti piirrelty työmerkkejä lyijykynällä. Eteisessä pidetään siis katse lattiassa ja seinissä vielä toistaiseksi ;)

Näkymää eteisessä vessan suuntaan, ennen

ja tänään.

Tästä kuvakulmasta juuri mitään ei ole tapahtunut. Ainoastaan oven oikean puoleinen seinä on kokenut muutosta ja rappuset on kaivettu esiin tuulensuojalevyn ja oven takaa.

Vessa ennen

Vessa tänään

Vessa sinänsä on käytännössä valmis, kattolistoja myöden. Puutteita on lähinnä säilytyskalusteissa ja vessan ikkuna-aukko on parhaillaan umpeen levytettynä ja villoitettuna odottelemassa pokien asennusta.

Vessassa kaikki viemäröinnit vedettiin uudelleen, samoin lattian ja seinien eristys. Putkityöt ovat kaikki uutta, samoin tietysti sähköt, kuten koko talossa. Myös vessassa on lattialämmitys.

 Siinäpä kai kaikki tältä erää, aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille :)