Keittiön sydän

Meidän keittiössä asustaa vallan mahtava puuhella leivinuuneineen. Niin mahtava, etten ole muunlaista hellaa tänne tahtonutkaan, vaan tuo on palvellut meitä täällä päivästä toiseen. Ulkonäöltään se vaan on ollut aivan hirveä. Komeuden on kruunannut tuo hirsiseinän laastipäälisyys; hella on selvästi ollut joskus jonkin muun mallinen.

Puuhella ennen. 

Varsinaista ennen-kuvaa en taaskaan muistanut ottaa, mutta näköjään yhteen uuden kameran testikuvaan tuo kammotus oli tallentunut pölyineen kaikkineen ;)


Seinän pesin ja öljysin kuten muutkin seinät, siitä tuli yllättävän hyvä. Laasti vaati paikoitellen neljä pesukertaa, mutta kyllä se silti kannatti. Hiominen olisi ollut aika savotta näin asumisen keskellä. Toki seinästä edelleen näkee missä laastia on ollut, mutta eihän tästä uutta olla tekemässäkään.

Loppusuoralla

Tasoitteluun on käytetty lakkakittiä, maalina Uulan Into.

Melkein valmis

Nyt ei silmä enää sairasta hellassa, vaikkei se vieläkään ihan valmis ole. Alaosa kaipaa ainakin vielä vähän lisää maalia, mutta se saa nyt hetken odottaa.

Kevät kutsuu ulos.

Hirttä ja puutuhkalipeää

Kun keittiön katto saatiin maalattua, on vihdoin ja viimein keittiön seinien vuoro. Kuten tuttua, kaikki meillä tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

Ensin siistittiin hirsiseinän riveykset ja sitten hirsien kimppuun.

Pelkäsin, että keittiön seinä on pakko hioa, koska uuninvierushirret olivat ihan kamalan näköiset. Puuhella on ilmeisesti ollut joskus leivinuunin toisella sivustalla tai muuten kokonaan eri mallinen, koska hirret olivat kauttaaltaan savilaastissa.

Kuva on ajalta ennen oviaukon laajennusta,mutta yllättäen ainoa, jossa näkyy tuo laastisuus kunnolla.

 Koska mulla sattui olemaan puutuhkalipeää valmiina, oli ihan pakko kokeilla, onnistuuko tuon seinän pesemään puhtaaksi. Yllätys oli aikamoinen, vaikka ajoittain tuleekin harrastettua yltiöpäistä optimismia.

Ennen

Välissä

Hirret lähtivät lipeällä ja juuriharjalla jo kertapesulla lähes puhtaiksi. Tulos oli niin uskomaton, että aloin epäillä sitä, ettei laasti olisi ollutkaan kovin pahasti kiinni hirressä, joten pesin yhden hirren pelkällä vedellä ja juuriharjalla huuhtelun yhteydessä. Eron näkee kuvasta kyllä...

Ihme tavaraa, ei mitenkään uskoisi, että sekoittamalla tuhkaa ja kuumaa vettä syntyy noin tehokas puhdistusaine.

Seinä vaatii vielä toisen pesun ja öljyämisen, mutta säästyimme hiomiselta ja hiontapölyn siivoamiselta. Olen aikas onnellinen siitä :)

Miten röttelöstä tuli talo; ulkovuoriremontti.

Nyt kun ulkolaudoitus on jo melkein kokonaan maalattu (ei edes meinannut tulla kiire ;) voi kai jo hehkutella tehtyä (lue teetettyä) ulkovuoriremonttia.

Lähtötilannehan oli tälläinen:

Talo ostohetkellä

Isäntä purki ulkovuorauksen kokonaan ja ihmeeksemme (ja onneksemme) hirsistä löytyi yllättävän vähän vaurioita. Pahimmat vauriot olivat olleet eteläseinustalla, jossa ilmeisesti takakuisti oli uittanut hirret pahasti. Edellinen omistaja oli poistanut ne ja tehnyt seinän tilalle, joten se siitä. Meillä on osahirsitalo.

Eteläseinää sisäpuolelta; olohuone.

Kyllähän me hetken pohdimme tuon seinän tekoa uudelleen hirrestä, mutta luovuimme ajatuksesta, sillä ulkoseinät on kuitenkin huokolevytettävä myös sisäpuolelta. Tuskin tyytyväisyytemme talosta lisääntyisi piilossa olevalla hirsiseinällä, joten tuo vain (eko)villoitettiin ja levytettiin.

Vaihdettavia hirsiä löytyi siis vain kaksi pätkää, niiden vaihto meni kivuttomasti puolessa päivässä ammattimiehen toimesta.

Uudet hirret; kuvassa näkyy vielä myös sittemmin purettu takakuisti.

Uutta ulkovuorausta päästiin vihdoin tekemään, pihalle saapui kasa tuulensuojalevyä, lautaa ja pari kilometriä seinäpanelia. Kun kaiken kruunasi rakennustelineet ja pari kirvesmiestä, niin alkoi tuntua siltä, että piha on niin täynnä, ettei enää itse sekaan mahdu. Tästä vaiheesta on armeliaan vähän kuvia, ehkäpä ihan syystä ;)

Uutta seinää, sekametelisopassa vanhaa ulkovuorausta pohjois-seinän yläosassa, paneloitua seinää ja tuulensuojalevyä tuuletusrimoineen. Puuttuvien ikkunoiden (olohuone, ullakko ja konttori) aukot levytettiin umpeen.

 

 

 

Seinämaaliksi punamulta oli aika itsestään selvä valinta. Tai no, yritimme me miettiä muitakin maaleja ja värejä, mutta eivät ne oikein tahtoneet sopia mielikuviin. Eskaron Isännän punamultaa tarttui lähirautakaupasta matkaan useampi purkki ja sutiminen alkoi. Punamulta on aika kiitollista maalattavaa, se kun ei ole niin turhan tarkkaa sen paremmin maalausrajoista kuin -olosuhteistakaan. Olemme saaneet sudittua pitkälle syksyyn onnistuneesti. Maalivalinta oli siis aika onni, öljymaalilla olisi aika turhaa maalailla enää tähän aikaan vuodesta. Ensikesänä pääsemme uudestaan pensselin varteen, kun talo täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Panelointi elää varmasti sen verran, että uusi maalikerros on aiheellinen. Annetaan siis jo tässä kohtaa talkoovaroitus touko-kesäkuulle ;) 

Helmapeltejä odotellessa.

Alaosan panelointia viivytti helmapeltien odottelu. Peltiseppää ei lukuisista lupauksista ja sopimuksista huolimatta näkynyt. Vaihdoimme yrittäjää ja soittoa seuraavana päivänä iloinen kaksikko tuli ottamaan mitat, pellit ilmestyivät muutamassa päivässä. Joillakuilla on selkeästi vielä tänäkin päivänä riittävästi töitä, eikä työttömyys uhkaa, vaikka jättäisi sovitut työt tekemättä. Hyvä niin. 

Ja tänään, ei vielä ihan valmista, mutta...

Puuttuuhan täältä vielä kaikenlaista, ikkunat ovat vaiheessa. Olohuoneen ikkunan karmit ja ulkopokat ovat valmiina, mutta sisäpokat vielä puusepällä työn alla, samoin ullakon ikkunat. Konttorin ikkunaa ei ole vielä edes suunniteltu sen paremmin, se saattaa hyvinkin talvehtia levytettynä ja aluskatteen alla. Konttorissa ikkunan paikka on laudoitettu umpeen ja sisäpuoltakin peittää huokolevy, joten lämpö pysyy kyllä sisäpuolella vaikkei ikkunaa olisikaan. Ikkunakoristeista puuttuu vielä punaiset "salmiakit", ne odottelevat kiinnitystään lapsityövoimalla maalattuina.

Tätä kirjoitellessa isäntä maalaa länsiseinän keskiosaa ja lapset -sekä omat, että lainalapsi- urakkahinnoiteltua alaosaa. Iloinen hälinä kuuluu keittiön ikkunan alta :) Siinä on viimeiset seinämaalit, sitten saa meidän puolesta talvi tulla. Pitkään lämmintä syksyä riittikin, onneksi.

Enää jännittää se, kumpi ehtii ensin; lumi maahan, vai emäntä keittiökaappien ja sisäseinien kimpusta siivoamaan pihaa. Jos lumi, niin toivotaan runsaslumista talvea ;)

Seinien ehostusta vol2

Ensimmäinen postaus aiheesta löytyy täältä.

Seinien suhteen vaikuttaa aikas hyvältä :)

Eskaron kalustelakka kesti mainiosti lipeäpesun. Tosin, kun innostuin laajentamaan testialuetta myös keittiöön ja tein lipeäpesun vähän turhan tuoreelle lakalle, oli lopputulos ikävän harmahtava. Lakan kannattaa siis antaa kuivua vähintään vuorokauden ennen pesua. Kertaalleen lakattukin kesti pesun hyvin.

Keittiöön pomppasin siksi, että halusin nähdä miten paljon lipeäpesu vaalentaa hirsiseinää. Olohuone on niin vaalea, ettei siellä kunnolla saanut tuohon asiaan selvyyttä. Keittiössä sai :)

Keittiön testiseinä

Kuvan kaksi ylintä hirttä on pesemättä, välissä kolme kokonaan lipeäpestyä hirttä ja loput, jo ennestään vaaleammat on pesty oikealta puolelta n. puolväliin. Tykkään lopputuloksesta todella paljon.

Olohuoneessa ero ei ole lainkaan noin dramaattinen, mutta sieltä löytyy jo esimakua siitä, miltä seinä tulee näyttämään kun se on valmis :)

Olohuoneen testiseinää

Oli ihan pakko hiukan öljytä pestyä seinää, en voinut vastustaa kiusausta ;)

Pidän todella paljon lipeäpesun jäljestä, se vaalentaa ja puhdistaa seinää, mutta ei silti mitenkään hävitä vanhan tuntua seinistä.

Lipeän tein ihan yksinkertaisesti niin, että seuloin kymmenen litran ämpärin n. puolilleen puutuhkaa (hiilet ja muut epäpuhtaudet pois) ja kaadoin kuumaa vettä ämpärin täyteen. Sekoitus ja sotku seisomaan yön yli. Tuhka painuu pohjalle, jolloin lipeä on helppo kauhoa pois päältä.

Pesu juuriharjalla laimentamattomalla tuotoksella ja heti perään pesu puhtaalla vedellä ja juuriharjalla. Ei paha homma. Kumihanskojen käyttö erittäin suositeltavaa, itse roiskaisin lipeää naamaan. Ei se niin paljon polttanut kuin odotin, mutta ei se kivaltakaan tuntunut.

Lipeäpesuhan on iänkaikkisen vanha puhdistusmenetelmä hirsiseinille. Ennenmuinoin se on kuulemma suoritettu kerran vuodessa.

Makuuhuoneen öljy-testiseinästä en tällä kertaa tarjoile kuvia, siellä on melkoinen kaappikaaos ;) Hyvältä näyttää sielläkin, sen verran voin sanoa. Pellavaöljy hävittää todella mukavasti sävyeroja ja tuo puunsyyt upeasti näkyviin.

Jos sitten ensikerralla vaikka kuvia valmiista seinästä ;)

Seinien ehostusta

Vihdoin pääsin sisäseinien kimppuun, flunssa alkaa helpottaa. :)

Koska harhailen alueella, josta en omaa minkäänlaista kokemusta ja josta on todella vähän (ja ristiriitaista) tietoa saatavilla, päätimme aloittaa hommat testailemalla eri asioita noilla koolatuilla ja siksi vielä tänä syksynä levytettävillä seinillä. Kerrankin niistä rumiluksista on jotain hyötyäkin ;)

Suunnitelmanamme on lakata riveet ja käsitellä hirret pellavaöljyllä. Tämä selvä, mutta mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen öljyämistä, mitä lakkaa ja montako kerrosta tarvitaan ynnä muut asiat ovatkin sitten se kysymysmerkki.

Aloitin harjoitukset eilen olohuoneesta lakkailun merkeissä.

Harjoitusalue

 Lakkatestissä on Eskaron vesiohenteinen puolihimmeä kalustelakka. 

Ensivaikutelma on ihan hyvä, karkailleen lakan saa helposti siivottua hirsistä ja riveiden pinnasta tulee sangen mukava. Testialueella on nyt yksi hirsien väli lakattu kolmeen kertaan, yksi kahteen ja loput yhteen. 

Lakkaustestit

Omaan silmään jopa tuo kahteen kertaan lakattu riveys näyttää aivan liian muoviselta, kolmesta kerroksesta puhumattakaan. Kertaalleen lakattu on siis tässä vaiheessa ehdoton suosikki. 

Seuraava vaihe tuolle seinälle on huomenna koittava lipeäpesu. Silloin eri lakkakerrokset joutuvat siis koetukselle. Ellei kertaalleen lakattu väli kestä, on pakko yrittää kaivaa jostakin himmeää lakkaa ja kokeilla, auttaako kiillon poisto tilannetta. 

Makuuhuoneen testialueella leikittiin pellavaöljyllä. 

Yllättäen muistin ottaa "ennen" kuvan vasta ensimmäisen hirren kimpussa käytyäni ;)

Tarkoitus oli testata miten hyvin öljyllä saa poistettua maalitahroja ja miten hyvin pelkkä öljyäminen tasoittaa kaikenlaisia värieroja ja häivyttää pinnallisia vaurioita. 

Maalitahrojen vuoksi ei seiniä ainakaan tarvitse hioa, ne lähtivät uskomattoman helposti. Pahimpiin kohtiin vetäisin öljyä vähän reilumman kerroksen, annoin vaikuttaa hetken ja hankasin karhunkielellä tahran pois. Ohuemmille tahroille riitti pelkkä öljyinen karhunkieli. 

Kolhukohtien lopputuloksesta on hiukan aikaista sanoa vielä mitään, malttamattomankin on pakko odottaa öljyn kuivumista. Palaillaan asiaan siis viimeistään parin viikon kuluttua. Tällä hetkellä testialueella näyttää mm. tältä.

Ennen öljyä

Öljyttynä

 Öljyämisen rajoittuneisuudelle on syynsä, siis muukin kuin pikainen testi. 

Noita riveitä ei ole käsitelty mitenkään ennen öljyämistä, emmekä halua kokeilla käykö öljytyille riveille samoin kuin öljyämisessä käytetyille räteille. Pellavaöljyiset rätithän saattavat syttyä itsekseen palamaan. 

Tänään vielä edessä puutuhkalipeän valmistumaan laitto ja mikäli kunto kestää, niin pientä painimista keittiön kaappien parissa. Huomenna olohuoneen seinän lipeäpesu ja varmasti kaappipaini jatkuu. Saisi tämä flunssa väistyä lopullisesti, olisi sangen ihanaa saada alakerta muuttovalmiiksi. 

Seinien hionta ei lainkaan huvittaisi. Saa pitää peukkuja, että pesulla ja öljyämisellä noista saisi kelvollisen nätit ;)

Konttori ja keittiö on pakko hioa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos edes noista. 

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

.....