Pihan muodonmuutos

Vihjailin jossakin postauksessa, että meillä on tapahtunut jotain aivan mahtavaa. Eipä kai se noin yleismaailmallisesti niin ihmeellinen asia ole, mutta ainakin allekirjoittaneelle loputon ilon ja riemun lähde. Meidän etupiha alkaa olla siisti. :)

Tältä meillä näytti marraskuussa:

Ja vielä ihan hiljakkoin tältä:

Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta. 

Kamala näky, vai mitä? Ja nuo rytöläjät todella olivat etupihalla, siis ensimmäisenä silmissä kun kotiin tuli.

Kun miehet olivat osansa tehneet... 

 Kun isoimmat roinat oli kannettu miesvoimin pois, näytti piha jo aika kivalta. Kauempaa. Koko tuo alue oli täynnä muovin, pahvin, metallin ja puun palasia iloisena sekamelskana. Kaverina vähän lehtiä ja kuollutta ruohoa. Tietysti. Mitäs on lojutettu noitakin tuossa pieni ikuisuus.

Siivoamisen ärsytystä vähän lievensi se tosiseikka, että ensimmäistä kertaa tällä pihalla siivosin ihan omia ryöniä; siis paikassa, jonka olen jo kerran käynyt läpi.

Silloin ensimmäisenä keväänä raivasin tuon saman kohdan (lähes samasta kunnosta) jotta siihen saatiin tilaa remonttitarvikkeille. Siihen sitten vähän kertyi purkujätettäkin, jota olemme pikku hiljaa siitä hävitelleet.

Nyt piha näyttää jo aika kivalta :)

Tuo hirsitapuli on nyt aivan väärään paikkaan eksyneen näköinen, vaikka tehdessä se oli ihan loogisesti rytöläjän reunassa. Tuossa siis on olkkarin lattian vanhat kannatinhirret välivarastossa kunnes ne kertovat mitä niistä seuraavaksi tulee. Elleivät ne ala pian jutella, joudumme ehkä siirtämään ne vielä johonkin muualle. No, aika näyttää.

Hilpeää Vappua :)

Kierrätystaiteen mestariteos

Täällä rannikon tuntumassa kun ollaan, niin venehän on ihan luonnollinen osa varusteistoa. Niin myös venevaja, vai mitä? 

No entäs sitten, kun budjetissa ei olekaan tilaa venevajalle?Silloin käytetään tietenkin luovuutta ja kierrätysmateriaaleja. Koska olen varma, että tämä vaja oli uniikki, tallensin sen rakennustekniset tiedot teidänkin iloksenne. 

Tässä koko komeus. Kadehdittavan upea, vai mitä? 

Näkymää "vajan" läpi saunalle. 

Rakennetta ja materiaaleja vähän lähemmin. Huomaa erityisesti innovatiivinen puutavaran jatkaminen kun tarpeeksi pitkää puutavaraa ei ilmeisesti ole ollut tarjolla. Pisin osio on ollut talon vanhaa ulkovuorausta,

Tuossa on siis ollut noin sentin halkaisijaltaan olevat ontot metalliputket, jotka on taivutettu pattinkiin porattuihin reikiin. Niiden päälle on viritelty jonkinlaiset puukuitulevyt, parhaimmillaan kuudesta pätkästä koottu tukilauta ja koko komeus on peitetty kevytpeitteillä ja pressulla. Varmemmaksi vakuudeksi kevytpeite ja pressu on alareunastaan laudalla kiinnitetty, ettei se vaan karkaisi paikalta.

Kun levyt ovat lähteneet...

Tuosta levystä tuli tämän siivousprojektin aikana lähes yhtä suuri kirosana kuin kevytpeitteistä jo aikaisemmin. Levy hajoaa märkänä käsiin ja kuivana taas on aivan koppuraa ja vimmatun lujaa. No, ärsyttävinkin materiaali loppuu joskus, kun sitä aikansa jaksaa repiä ja nyppiä.

Levysilppua

Ja tätä riitti. Paljon. 

Parhaissa kohdissa maassa oli pressu levyjen alla. Ne oli harvinaisen nautinnollista rullata vaan paikalta pois. Ensimmäistä kertaa tähän muuton jälkeen löysin kevytpeitteestä jotakin hyvää ;)

Virallinen valvoja

Nyt levyt lojuvat peräkärryssä odottamassa noutajaa, vihdoin.

Meidän venevajastamme on jäljellä enää vain pressut ja puutavara, jotka jäivät odottelemaan uutta repimis-inspiraatiota -ja seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Tuo kuorma täydentyi styroksilla ja muulla pihaa lähempänä olleella möhnällä.

Koska kuitenkin vaja oli ainutkertainen taidonnäyte, niin tarjoan ohjeiden lisäksi tilaisuutta toteuttaa vaja muualla osana rakennusperinteen säilyttämistä.

Puukuitulevyjä, olkaa hyvät ;) Saa noutaa. 

......

Voihan kanukka.

Kun joskus oppisi vähän miettimään mitä toivoo...

Mä kun olen aina toivonut isoa kanukkapuskaa pihalle. Se on niin hurjan kaunis pensas niin lehdessä kuin lehdettömänäkin, kunnes...

Nyt mulla on sellainen. Tosi iso. Halkaisija n. 5-6 metriä, korkeutta reilusti yli miehen mitan. Luulisi, että emäntä olisi tyytyväinen. Tähän kohtaan iso, kovaääninen, pilkallinen tuhahdus ;)

Ei tuo puska nimittäin kovin nätti ole, kun se on ainakin vuosikymmenen ollut täysin hoitamatta. Harva rytöläjä, jossa elävät, kuolleet ja maahan juurtuneet oksat ovat kaikki sikinsokin sekaisin.

Yllättäen hiukan taas on aloiteltu ennen kuvaamista ;) 

Olen aika varma, ettei tuo puska tuosta kokonaan siistiydy tänä keväänä. Ehkä joskus kuitenkin ;) Tiedänpähän mitä teen taas tänäkin viikonloppuna. 

On pihassa muutakin tapahtunut, sellaista mukavaa, iloista ja riemastuttavaa :) Siitä sitten enemmän myöhemmin, kun joudan kuvaamaan.

Pihan tonkiminen on kivaa :) 

Iloista viikonloppua :)

Jo kolmas kevät.

Ihan uskomatonta miten aika kuluu.

Olemme siis isännöineet ja kunnostaneet Rauhalaa pihoineen nyt jo kaksi vuotta. En silti ala ihmetellä mihin aika on mennyt, tässä yhteydessä sen nimittäin kyllä näkee.

Vaikka meillä ei vieläkään mitään unelmien puutarhaa ole, ei näky sentään ole ihan niin lohduton kuin vuosi sitten.

2015

Vieläkin muistan, miten haravoin tuota tolkuttoman pitkää nurmikkoa ja kirosin sen alta löytyneitä oksia ja roinia. Suunnilleen tuosta missä Riku istuu löytyi sininen hulavanne. Siis sillä kolmannella haravointikerralla.

Nyt

Vaikkei näkymä nytkään ole päätähuimaavan ruusuinen, on se sentään jo paljon lohdullisempi. Tuohon saattaa ehkä jonakin vuonna tulla kunnon nurmikko. Rikukaan ei enää ole niin rimpula, eikä ihan niin kiinni mammassa kuin vielä vuosi sitten. Kuvassa Hänen Armonsa toki edelleen on ;)

Viime kesänä löysimme ryteikön keskeltä pionin, ruskoliljan (kyllä, yhden) ja muutaman narsissin. Isäntä leikkasi pusikon alas niitä varjostamasta. Katsotaan, josko tänä vuonna saisin heinikon ja vuohenputketkin pidettyä pois niiden kimpusta.

Kukkapenkin pohjaa

Kaikenkaikkiaan istutukset ovat talvehtineet hyvin. En meinaa malttaa odottaa kevään etenemistä :)

Aurinkoista viikkoa :)


..

Keittiön sydän

Meidän keittiössä asustaa vallan mahtava puuhella leivinuuneineen. Niin mahtava, etten ole muunlaista hellaa tänne tahtonutkaan, vaan tuo on palvellut meitä täällä päivästä toiseen. Ulkonäöltään se vaan on ollut aivan hirveä. Komeuden on kruunannut tuo hirsiseinän laastipäälisyys; hella on selvästi ollut joskus jonkin muun mallinen.

Puuhella ennen. 

Varsinaista ennen-kuvaa en taaskaan muistanut ottaa, mutta näköjään yhteen uuden kameran testikuvaan tuo kammotus oli tallentunut pölyineen kaikkineen ;)


Seinän pesin ja öljysin kuten muutkin seinät, siitä tuli yllättävän hyvä. Laasti vaati paikoitellen neljä pesukertaa, mutta kyllä se silti kannatti. Hiominen olisi ollut aika savotta näin asumisen keskellä. Toki seinästä edelleen näkee missä laastia on ollut, mutta eihän tästä uutta olla tekemässäkään.

Loppusuoralla

Tasoitteluun on käytetty lakkakittiä, maalina Uulan Into.

Melkein valmis

Nyt ei silmä enää sairasta hellassa, vaikkei se vieläkään ihan valmis ole. Alaosa kaipaa ainakin vielä vähän lisää maalia, mutta se saa nyt hetken odottaa.

Kevät kutsuu ulos.

Lähimaisemissa

Keväiset terveiset Rauhalasta :)

Kotipiha on vielä vähän ankea ja epäkuvauksellinen, niin käväistään tässä postauksessa pikkuisen tontin rajojen ulkopuolella.

Vietimme mukavan kevätlauantain Laukanlahdella talkoissa. Lahdella on jo vuosia tehty töitä rehevöitymistä vastaan. Suurimpana yksittäisenä saavutuksena mainittakoon Myllyojan kosteikko, joka ravinnestopparina toimimisen lisäksi tarjoaa käsittämättömän kauniit veneilymaisemat. Veneellähän me nytkin tietysti matkaan lähdimme, kun kerran väylä oli lähes sula.

Taidan antaa kuvien kertoa päivästä sanojen sijaan.

Aamu oli suunnattoman kaunis. 

Matkan sain vain nautiskella maisemista.

Paikoitellen kosteikko oli vielä jäässä. 

Kohdesaareen päästiin jäistä huolimatta.

Ruoko kaadettiin ja kuormattiin pressuille, joilla ruoko vedettiin rantaan. 

Rannasta ruoko vedettiin mönkijällä maihin.

Ja poltettiin pois.

Eväät olivat hyviä ja niitä riitti. 

Sen lisäksi, että taas saimme hiukan ravinteita pois lahtea rehevöittämästä saimme nauttia upeista maisemista, hyvästä seurasta ja todella monipuolisesta hyötyliikunnasta.

Laukanlahteen ja suojeluyhdistyksen toimintaan voit halutessasi tutustua paremmin tästä.

Aurinkoista alkavaa viikkoa :)