Hoffihöpinöitä

Minulta aika-ajoin kysellään, millainen tuo meidän möhkö kotioloissa on. Sitä kun helposti pitää niin isona ja pelottavana. On kai se sitäkin, ellei herraa tunne. Eikä sillä, eiköhän tuo todella olisi iso ja pelottava, jos sen joskus olisi puolustettava perhettään.

Niin, Riku on varsin tyypillinen rotunsa edustaja. Vieraita kohtaan varautunut mutta tutustuttuaan ystävällinen, kotiväelle mitä rakastettavin ja uskollisin kaveri ja ehdottoman hyvä vahti.

Muuten elämästä Rikun kanssa saa ehkä parhaan kuvan... Niin, kuvista.

Eipä Riku juuri tämän kauemmas meistä mene. 

Useimmiten nuori herra on vain askeleen- pari edellä. 

Näin käy jos kuvaan kyykystä, enkä rajaa Rikua pois kuvasta

Tai näin.

Meidän miehet. Ei täällä tarvitse yksinään huilailla ;) 

Kaikenkaikkiaan jos Rikun olemus olisi pakko tiivistää johonkin sanaan, se olisi osallistuva. Aina kaikessa mukana :)

..

Vartiointijärjestelmän vuosipäivä

Tätä ajan kulumista ei oikein voi ymmärtää, mihin tämä vuosi on mennyt? Tai no, ympärilleen katselemalla sen kyllä huomaa, mutta silti. Aika kuluu niin äkkiä, ettei vanha enää pysy perässä.

Meidän "pikkuinen" täytti eilen vuoden <3

Riku vauvana

Muistan kuin eilisen päivän sen hetken, kun tuo kuva on otettu. Niistä fiiliksistä voi lukea täältä.

Vartiointijärjestelmä saapui kotiin hiukan epäuskottavana, mutta voi, niin suloisena pakkauksena <3

Meidän söpöläiset olivat hetken ihan saman kokoiset. Eivät ole enää ;)

Kuinka monet kymmenet naurut tuo höppänä on tarjoillut hölmöillessään honteloilla jaloillaan ja suunnattomalla osallistumisinnollaan mukana kaikkialla. En oikein tiedä, miten ilman tätä kaveria, olisin tästä monien stressien vuodesta edes selvinnyt.

Harmittaa vallan vietävästi, että tietokoneeni kovalevy sanoi työsopimuksensa irti. Meni siinä toki remonttikuviakin, mutta eniten ärsyttää, että siinä hävisi lähes kaikki Rikun pentukuvat. No, toisaalta, jos niin ei olisi käynyt, tästä postauksesta tulisi valtavan pitkä ;)

Meidän pikkuisesta on kasvanut varsinainen monitoimilaitos. Onnistuu puutarhatyöt, maansiirtohommat, vahtiminen, hämähäkkien torjunta sisätiloista ja vaikka mitä muuta. Tietysti sitten ne koirien perushommelit kaupan päälle, nyt nousee jo koipikin lähes joka pissalle :)

Mamman kanssa mennään vaikka puuhun, niinkuin kunnon seuralaisen tietysti pitääkin ;)

Ensimmäinen virtaavan veden yitys sillalla.

Tänään Riku teki mamman todella ylpeäksi ja onnelliseksi tulemalla takaisin kotiin, vaikka Noki jatkoi vielä luvatonta omatoimilenkkeilyään.

Ja niin, onhan tuo suloinen pentu todella muuttunut hiukan uskottavammaksi vartiointijärjestelmäksi.

Enää vuosi ja pikkuisen voi laskea aikuisten kastiin ;) Sitä odotellessa...

Pentuhöpinöitä :)

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Muutto vei kaikki mehut ja viimeviikko oli silkkaa sähellystä ja uupumusta. Oli hiukkasen kiire saada asioita kuntoon, koska vartiointijärjestelmämme päivitys saapui kotiin perjantaina :)

Talossa on tapahtunut vaikka mitä, mutta siitä sitten tuonnempana. Tänään haluan vielä nauttia tästä pehmoisenpörröisestä pentutaivaasta, jossa leijailen onnellisena ja vailla kiirettä ;)

Koirien ensikohtaaminen :) Vähän oli jännää.

 

Tässä minä nyt olen; Riku, suloinen kaivinkoneen, raivaus-sahan jne yhdistelmä ;)

Yhteiset leikit Noen kanssa sujuvat jo hyvin, kuvassa menossa yhteisen kuopan kaivaminen.

Ja kun leikkiminen alkaa käydä voimille, tai leikki yltyy liian hurjaksi, voi tulla mamman jalkoihin nukkumaan.

Tässä ne tämän hetken tärkeimmät kuulumiset Rauhalasta :)

Huomenna on taas edessä paluu arkitohinoihin, mutta vielä on monta tuntia aikaa keskittyä vain ja ainoastaan karvakorviin, onneksi :)

Rauhalan turvallisuus ;)

Tänä viikonloppuna perehdyimme Rauhalan hälytys- ja vartiointijärjestelmän päivitykseen. Meillä toki on ennestään sangen hyvä ja toimiva hälytys-yksikkö, mutta sen kapasiteetti ei oikein tunnu riittävältä tuollaiseen keskellä-ei-mitään sijaitsevaan kohteeseen, vaan se selvästi kaipaa rinnalleen hiukan kookkaampaa kaveria. 

Tässä nykyinen hälyttimemme, Noki.

Muutenkin olen kaipaillut jo pidempään itselleni hiukan isompaa kaveria ja kun Rauhalan hankintaa aloimme miettiä, nousi koirakysymys pintaan kuin itsestään.

Rotua emme edes sen paremmin miettineet, valinta oli itsestäänselvä. Enemmän aiheutti päänvaivaa sopivan yhdistelmän löytäminen ja vielä niin, että pennun luovutus sopisi muuttoaikataulumme kanssa yksiin. Odotus oli aika piinaavaa, sillä pentu oli alustavasti varattu jo ennen kuin astutuksen onnistumisesta oli varmuutta. Iloisen ultrauutisen jälkeen jännäsimme sitä, syntyykö pentueeseen poikaa ja vielä perjantaina epäilin mahtaako kumpikaan pojista tuntua meille sopivalta. Turhaan taas murehdin :) Pentu valitsi meidät, ei meidän tarvinnut päätämme moisella asialla vaivata. Pikkuinen tarkisti ensin, onko isännän sormia mukava natustaa ja sen jälkeen köllähti nukkumaan isännän jalkoihin. Siinä hetken lepäiltyään pentu siirtyi emännän seuraan, eikä siitä sitten koko vierailumme aikana poistunut enää mihinkään.

Rauhalan uusi vahti

Kuvia tuli otettua harmittavan vähän, mutta jotenkin paikanpäällä ollessa kuvaaminen ei tuntunut lainkaan mielenkiintoiselta hommalta, oli jotakin muutakin tekemistä. Vielä pitäisi malttaa neljä viikkoa, ennenkuin pojan saa kotiin.

Onneksi näille viikoille on tekemistä enemmän kuin runsaasti. Pitäisi saada pakattua tavarat ja laitettua Rauhalaa valmiiksi kuun vaihteessa tapahtuvaa muutoa varten. Saattaa jopa tulla hienoinen kiire. Toisaalta en osaa enää stressata yhtään mistään.

Me muutamme aluksi yläkertaan ja ainoa remonttitavoite ennen muuttoa onkin vessa ja eteisen lattia. Ei niistä voi tulla ongelmaa, eihän?

Tänäänkin ehdimme käväistä Rauhalassa. On uskomattoman turhauttavaa mennä sinne ja lähteä pois. En malta odottaa, että saamme olla kotona koko ajan, oli remontin keskellä asuminen kuinka rasittavaa tahansa. Luulisi, että saisi enemmän aikaankin kun ei tarvitsisi juosta kahden paikan väliä jatkuvasti.

Päivän eväät. Suunnittelulistalle pääsi kunnon kesäkeittiö.