perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vettä, sähköä ja hidasta edistymistä.

Tämä viikko on tuntunut aika rauhalliselta projektin suhteen, vaikka toisaalta yhtä jos toistakin on tapahtunut ja tapahtuu. Ehkäpä olenkin alkuhälinän ja jännityksen lauettua tottumassa vallitsevaan elämäntilanteeseen.

Tiistaina saimme veden Rauhalaan, elämä helpottui kummasti. Rauhalasta jäätyi viimetalvena vesimittari rikki, silloin se poistettiin ja nyt siis saimme uuden mittarin tilalle. Tosin talon ainoa vesipiste on keittiössä, eli sauna on edelleen kantoveden varassa; varmaankin se tulee kannettua kaivolta jatkossakin. Vesilinjan tonttisulkukin löytyi, sitä on etsitty vesilaitoksen toimesta useampaankin kertaan turhaan, eikä ihme. Sulku löytyi tien toiselta puolelta pellonreunasta, päällä puolisen metriä maata. Ilman naapurin vinkkiä etsintäsuunnasta sitä tuskin olisi löytynyt vieläkään, vaikka etsinnässä olikin apuna metallinpaljastin.

Eilen taas asennettiin uusi sähkökaappi, vanha kun oli leikkinyt akvaariota vuosien saatossa. On se vaan kumma, miten paljon siistimmän näköisiä uudet kaapit ovat... Ei harmita vaihto tippaakaan; vaikka toisaalta, sähkökaappi on paikassa jossa ei kovin paljon tule kuljettua, mutta silti. Tänään pitäisi sähkönkin jo olla kytketty, pääsemme virittelemään jatkojohtoa sisälle ja saamme työmaalle virtaa.

Muuten viikko on mennyt tosiaankin osaltani hyvin vähillä töillä, Rauhalan "vahtikoira" on vaatinut aikaani ja huomiotani tällä viikolla huomattavasti normaalia enemmän.



Pihaa on tullut pikkuisen siivoiltua, ajotielle kärrättyä lisää hiekkaa ja muuta pientä vastaavaa.


Isäntä on purkanut ulkovuorauksen lähes loppuun, samoin konttori pääsi kammottavista puolipaneleistaan ja seinälevyistään, hirret ovat näkyvissä. Lattian purku konttorista jatkuu, kunhan purkujäte on saatu kannettua pihalle. Konttorin lattia on kymmenisen senttiä muita lattioita alempana ja meitä kiinnostaa suuresti, mitä lattian alusta on syönyt. Haluamme siis tarkistaa eristeet ja ehkä lattia nostetaan muiden lattioiden kanssa samaan korkeuteen; tai siis nostetaan varmasti, jos muuta korjaamisen tarvetta löytyy.

Konttorista löytyi myös toisen ikkunan paikka, kuten arvelimmekin. Laajennusosa on tehty aivan ikkuna-aukon kulmaan asti, eli ikkunan paikka tulee muuttumaan hiukkasen.



Siitä, tuleeko tuollekin seinälle ikkuna, ei meillä tarvinnut edes keskustella. Tottakai tulee. Talo on aivan "yksisilmäisen" näköinen ilman ikkunaansa ja toisaalta konttori vaikuttaa ahtaalta ja valottomalta yksi-ikkunaisena. Ai miksikö huoneen nimi on "konttori"? En tiedä, siitä on tulossa perheemme yhdistetty tietokone- ja tv-huone. Jostakin syystä sitä vain alettiin kutsua konttoriksi. Se nimi sopii sille huoneelle, vaikka toki aika huonosti vastaa huoneen (ja huoneen nimen) oikeaa käyttöä.

Viikonloppua odottelen mielenkiinnolla, pesueen nuoremmat jäsenetkin pääsevät vihdoin ajan kanssa toteuttamaan itseään Rauhalan nurkissa. Yöt vietämme vanhassa asunnossamme, mutta päivisin ainakin aikuiset suuntaavat varmasti Rauhalaan. Saa katsoa, miten junnujen aika kuluu ja mitä he saavat päähänsä. Eilen ainakin keskimmäisellä oli sangen hauskaa, touhua riitti ja ihan järkevääkin tulosta tuli tehtyä.



En ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että hellapuita voi tehdä myös hakkaamalla risuja poikki kiveä vasten. Homma näytti sujuvan sangen hyvin, tosin seuraavaa kertaa varten vien Rauhalaan suojalasit; sen verran on pakko nipottaa ;)

Nyt täytyy lähteä katsomaan, kelpaisiko hirsimiehelle kahvi, vai onko hirret jo vaihdettu ja tekijä poistunut maisemista.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen kotona

Mä olen jotenkin ollut siinä uskossa, että pääsiäinen tarjoilee yllätyksiä vain lapsille. Tapani mukaan olin väärässä, jälleen kerran ;) Nämä kolme päivää ovat olleet täynnä yllätyksiä, monellakin tapaa.

Eniten tällä hetkellä painaa se yllätys, että kropassani on lihaksia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kirjoittaminenkin on aika haastavaa, kädet ovat aika... kasvavassa tilassa, ainakin toivottavasti.

Perjantaina sauna pääsi puunauksen kohteeksi, tosin nyt kun olemme vielä kantoveden varassa päätin rajata siivousintoni niihin osiin, joihin oikeasti koskemme saunoessamme. Lauteiden, lattiaritilöiden ja pesu- ja pukuhuoneen penkkien sekä nojaamiseen käytettävien seinäosuuksien pesuun ja huuhteluun onnistuin nimittäin käyttämään padallisen vettä, joten todellinen suursiivous saa kyllä odottaa siihen saakka, että vesi juoksee hanasta.

Saunaan onnistuimme pääsemään vasta auringon laskiessa, puuhaa oli muka niin paljon. Oli uskomattoman rauhoittavaa saunoa kynttilänvalossa, käydä jäähyllä ulkona satumaisen tähtitaivaan alla ja nauttia hiljaisuudesta. Ulkosaunaa ja omaa pihaa ei moni asia maailmassa päihitä :)

Lauantaiaamuna sain vähän nautiskella luksuksesta; isäntä nousi virittelemään valkeat ja keittämään aamukahvit. Oli aika mukavaa juoda aamukahvit kotipihalla ja pohtia päivän hommia paikanpäällä.

Jatkoin pihan siivousta samalla kun isäntä purki ulkoverhoilua hirsitöiden edestä pois. Siivoillessa löytyi myös muita pihan asukkeja :)

 
 Ja kun on vähän hölmö eikä ajattele, niin yllättyy kivasti monessakin kohtaa. Kuten esimerkiksi kompostilla. Fiksumpi olisi tajunnut, että vuosia käyttämättä olleet kehikot ovat täynnä valmista multaa, mutta sisäinen blondini varmisti jälleen sen, että löysin aarteen. Ei tarvitse hakea kukkapenkkimultaa kotipihaa kauempaa :)

Saimme myös paljon kaivattua apua, pääsimme eroon sähköromuista. Peräkärryllinen helloja, pesukoneita ja jääkaappeja matkusti pois Rauhalan nurkista. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Emme perustakaan sähköhellamuseota pihaamme ;)

Illalla väsytti, nukahdin jo kahdeksan jälkeen ja nukuin kellon ympäri. Sitten jaksoikin kummasti nousta taas sytyttämään hellaan tulia ja keittelemään kahvia. Teimme pienen aamulenkin että lihakset suostuisivat aloittamaan yhteistyön uudelleen. Hiukan jumissa taisi selkä olla, kun vasta lenkin loppuvaiheilla alkoi lihasjumitus edes tuntua.

Kävimme myös fiilistelemässä kotimetsikössä, on sielläkin vaan kaunista :)




Viikonlopun intensiivinen lämmitys oli tehnyt tehtävänsä ja keittiön lattia kuivunut sen verran, että kellarin luukun sai auki. Kiinni se ei sitten enää mennytkään, ehkä ensikerralla...


Sitten olikin jo aika pistää Rauhala pakettiin ja lähteä pääsiäiskahville moikkaamaan ihmisiä. Ihanaa oli kaikkia nähdä, vaikka olotila olikin hiukan väsähtänyt ja ajatukset välillä ties missä.


Ensiviikolla pitäisi sitten alkaa jo ihan oikeat tohinat. Saadaan vesi ja hirsitöiden pitäisi valmistua.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäislöpinöitä

Näin mittavaa remonttiprojektia miettiessä ei todellakaan tule pieneen mieleenkään edes puolet huomioitavista asioista; ainakaan meidän pesueessa. Tottakai kaiken "näkyvän" ymmärtää, mutta kuinkakohan paljon näitä "näkymättömiä" suunniteltavia asioita vielä tuleekaan vastaan homman edetessä?

Nyt yllätyksen tarjoili sähkömiehen visiitti. Onneksi pyysimme sähkärin paikalle jo ennen sähköjen kytkentää. Alkuperäinen syy visiitille oli se, että hiukan arastelimme keskeneräisiä sähkötöitä talossa, ne kun ovat tällä mallilla parhaillaan.


Lisäksi vähän siellä sun täällä on paljaita johdonpäitä, joiden kytkennästä meillä ei ole mitään tietoa. Halusimme siis irti kaikki johdot ennen sähköjen kytkemistä. No, hyvä että halusimme.

Kävi nimittäin ilmi, että ulkona oleva sähkökaappi vuotaa ja on ruostunut. Sähköjen uusiminen aloitetaan siis siitä.

Muutenkin sähkömiehen paikalletulo jo tässä vaiheessa osoittautui loistoideaksi. En nimittäin olisi osannut todellakaan ottaa huomioon puoliakaan sähkösuunnitelmaan liittyvistä asioista ilman ammattilaisen vinkkejä. Nyt olemme paljon viisaampia kun alamme laittaa suunnitelmaa paperille.

Meillä ei esimerkiksi käynyt mielessäkään sellaiset asiat kuin puhelinlinja ja antenni. Tottakai nyt kun viisaampi niistä sanoi, tuntuu täysin järkeenkäyvältä tehdä myös niiden johdotukset samalla sähköjen kanssa. Samoin on ihan fiksu idea vetää puhelinlinja sisään vaikka sitä ei juuri nyt tarvitakaan. Voisi hiukan harmittaa pistokkeen puuttumattomuus siinä vaiheessa, jos kiinteää nettiä alkaisi tehdä mieli remontin valmistuttua ja piuha tulisi vain ulkoseinustalle asti. Lisäbonuksen tähän mahdollisuuteen tarjoaa se, ettei mokkulan toiminnasta Rauhalassa ole pienintäkään aavistusta. Täytyykin muistaa testata sekin asia ennen muuttoa, voisi tälläistä nettiaddiktia hiukan pistää kiukuttamaan yhteyden puuttuminen tai huono toiminta ;)

Nyt lähdemme suunnittelemaan ja touhuamaan kaikenlaista ihan paikanpäälle, edessä on ensimmäinen yö Rauhalassa. Eilen kävi lukkoseppä sarjoittamassa lukot uudelleen, samoin sutari vieraili ihan työkamppeissa ja työn merkeissä tarkastamassa ja nuohoamassa hormit ja tulisijat.


Makuuhuoneen kaakeliuunin pesää täytyy vähän korjailla ja leivinuunin pelti on sanonut työsopimuksensa irti. Hiukan projektia löytyy siis tulisijoista sittenkin. Tuon katkenneen pellin kohtalo hiukan mietityttää, pelti kun on muurattu muurin sisään. Piikkaushommia siis tiedossa, mutta pakkohan se on jotenkin saada korjattua; muuta en ainakaan tältä istumalta suostu uskomaan. Tahdon saada leivinuunin käyttöön; sekä lämmitykseen, että leivontaan.

Pihahommat ja torpan raivaus lähtivät eilen myös mukavasti käyntiin, vaikka sitkeä flunssani yrittääkin tehdä kiusaa. Metalliromua ja erilaista (ja eri lahoamisvaiheessa olevaa) puutavaraa siirtyi kuistin edestä kuntooni nähden ihan mukava määrä välisijoituspaikoilleen. Jos tänään sattuisi olemaan vähän tuulettomampi ilma, tai tuulisi edes toisesta suunnasta, niin voisi haravoida edes etupihan.

Keittiö odottaa asukkaitaan pikkaisen siistimpänä ja puhtaampana, kahvit ja eväät kaapissa, vedet valmiina ja kahvipannu hellalla. Enää nukkumiskamppeet kasaan ja menoksi.

Hyvää pääsiäistä kaikille :)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mitä on Rauhala

Olisi kai tarpeen hiukan kertoa lukijoillekin paikasta, jonka ympärille aloin blogia rakentamaan. Eilen oli tunnelma niin katossa, ettei järkevän tekstin syntymiseen ollut pienintäkään edellytystä, tänään voisi ehkä onnistua ;)

Rauhalan viimeisimpiin vaiheisiin kuuluu ulosmittaus, eli teimme talokaupat voudin kanssa. Siitä johtuen tietoja remonttien vaiheista ja ajankohdista ei oikein ole. Edellinen omistaja on tehnyt puolestamme lähes kaiken purkutyön, joten pääsemme aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä talon historiasta tinkimättä. Mahtava tilaisuus :) Kaikki mitä on tehty on onneksi jäänyt sen verran vaiheeseen, että tiedämme, että materiaalit ja tekotavat ovat olleet oikeat, muovia, lastulevyä ja lasivillaa talosta siis ei löydy.

Yritän pitää tämän postauksen painopisteen siinä, mitä Rauhalassa jo on, siis hyvää, sitä, mihin ihastuimme.


Pystyssä on siis hirsikehikko, siitä ei paljon pahaa sanottavaa löytänyt kukaan monista paikalla juoksuttamistamme ihmisistä. Yksi tai kaksi hirttä on uusittava ainakin osittain, mutta työn tulevan tekijän mukaan "se on päivän homma". Eteläseinustalta hirret ovat ilmeisesti olleet aika roisissa kunnossa, koska edellinen asukas on päätynyt poistamaan hirret ja tekemään tilalle uuden seinän.


Se hiukan harmittaa, olisihan se nyt ollut kiva, että hirsitalo olisi ollut kokonaan hirsirakenteinen. Pohdimme hetken sitä vaihtoehtoa, että olisimme vielä kerran purkaneet eteläseinustan ja teettäneet sen hirrestä, mutta koska taloon on tulossa ulkovuoraus ja ulkoseiniin lämpöeriste myös sisäpuolelle niin ajatus piiloon jäävän rakenteen uusimisesta vain siksi, että sen tietäisi olevan hirttä ei oikein tunnu järkevältä, eikä tarkoituksenmukaiselta.  Perustuksissa ei myöskään ole mitään vikaa, eli talo on seissyt ylpeästi paikallaan reilut sata vuotta.

Lisäksi Rauhalassa on alkuperäiset tulisijat; keittiössä leivinuuni ja puuhella, olohuoneessa ja alakerran makuuhuoneessa on ihanat kaakeliuunit <3 joissa ei ole vikaa, samoin savupiippu on ok.

Muitakin alkuperäisiä ihanuuksia löytyy käyttökelpoisessa kunnossa. Ihanat väliovet ovat pintakäsittelyä vailla, mutta muuten täysin ok, samoin valtaosa ikkunoista on kunnossa. Löysimme vessasta myös olohuoneeseen ikkunat, edellinen asukas on teettänyt uudet pokat, ne ovat enää lasitusta ja pintamaalia vailla.

 Eteisen ovet, mun ehdottomat lempparit :) Nämä ovet ovat ilmeisesti ennen laajennusosaa palvelleet olohuoneen ovina (olkkarin ovi näkyy kuvassa taustalla) mutta nyt ne ovat ihan omalla paikallaan. Olkkarin ovi tulee tulevaisuudessa lähtemään kokonaan ja ronskisti pienennetty oviaukko palautetaan entiseen kokoonsa.
Muut ovet ovat tälläisia, kuvassa vessan ovi. Kuvaushetkellä oli ne viimetalven ainoat kunnon pakkaset, siitä "kuurankukkaset" kaikkialla.Vasemmassa reunassa näkyy yläkerran ovi, joka yllättäen on vaihtumassa alkuperäiseen ;)


Kuvat on otettu siis uudehkosta laajennusosasta, tekoajasta meillä ei ole mitään tietoa. Laajennusosa on myös hyvin vaiheessa, kuten näkyy.


Vessakin on todella aihio, mutta pääasia, että meillä on tila, johon saamme sisäwc:n ja pesutilat.

Hei jee, sain esiteltyä käytännössä eteisen (ja vessan, eikös sen paikka ole aina vierailulla fiksua selvittää ensimmäisenä?) Ehkä seuraavassa postauksessa saatan päästä jo peremmälle, ellen sitten pihatöiden inspiroimana ole ihan pihalla, kirjaimellisesti. Sen näkee sitten ;)




SE päivä :)

Tänään päättyy pitkä harkintaa, epävarmuutta ja selvittelyä sisältänyt ajanjakso ja alkaa sukellus tuntemattomaan. Kauppakirjojen allekirjoituspäivä, paluuta ei ole.

Projekti ei varmasti tule olemaan niin helppo kuin tänään tahdon ajatella, mutta haluan uskoa, että se on kaiken vaatimansa työn arvoinen. Meidän oma koti, Rauhala <3

Ihan yhtä ihastunut en ollut sillä hetkellä, kun isäntä näytti allaolevan kuvan ja ehdotti asunnon ostoa.