Eniten tällä hetkellä painaa se yllätys, että kropassani on lihaksia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kirjoittaminenkin on aika haastavaa, kädet ovat aika... kasvavassa tilassa, ainakin toivottavasti.
Perjantaina sauna pääsi puunauksen kohteeksi, tosin nyt kun olemme vielä kantoveden varassa päätin rajata siivousintoni niihin osiin, joihin oikeasti koskemme saunoessamme. Lauteiden, lattiaritilöiden ja pesu- ja pukuhuoneen penkkien sekä nojaamiseen käytettävien seinäosuuksien pesuun ja huuhteluun onnistuin nimittäin käyttämään padallisen vettä, joten todellinen suursiivous saa kyllä odottaa siihen saakka, että vesi juoksee hanasta.
Saunaan onnistuimme pääsemään vasta auringon laskiessa, puuhaa oli muka niin paljon. Oli uskomattoman rauhoittavaa saunoa kynttilänvalossa, käydä jäähyllä ulkona satumaisen tähtitaivaan alla ja nauttia hiljaisuudesta. Ulkosaunaa ja omaa pihaa ei moni asia maailmassa päihitä :)
Lauantaiaamuna sain vähän nautiskella luksuksesta; isäntä nousi virittelemään valkeat ja keittämään aamukahvit. Oli aika mukavaa juoda aamukahvit kotipihalla ja pohtia päivän hommia paikanpäällä.
Jatkoin pihan siivousta samalla kun isäntä purki ulkoverhoilua hirsitöiden edestä pois. Siivoillessa löytyi myös muita pihan asukkeja :)
Ja kun on vähän hölmö eikä ajattele, niin yllättyy kivasti monessakin kohtaa. Kuten esimerkiksi kompostilla. Fiksumpi olisi tajunnut, että vuosia käyttämättä olleet kehikot ovat täynnä valmista multaa, mutta sisäinen blondini varmisti jälleen sen, että löysin aarteen. Ei tarvitse hakea kukkapenkkimultaa kotipihaa kauempaa :)
Saimme myös paljon kaivattua apua, pääsimme eroon sähköromuista. Peräkärryllinen helloja, pesukoneita ja jääkaappeja matkusti pois Rauhalan nurkista. Kiitos vielä tätäkin kautta :) Emme perustakaan sähköhellamuseota pihaamme ;)
Illalla väsytti, nukahdin jo kahdeksan jälkeen ja nukuin kellon ympäri. Sitten jaksoikin kummasti nousta taas sytyttämään hellaan tulia ja keittelemään kahvia. Teimme pienen aamulenkin että lihakset suostuisivat aloittamaan yhteistyön uudelleen. Hiukan jumissa taisi selkä olla, kun vasta lenkin loppuvaiheilla alkoi lihasjumitus edes tuntua.
Kävimme myös fiilistelemässä kotimetsikössä, on sielläkin vaan kaunista :)
Viikonlopun intensiivinen lämmitys oli tehnyt tehtävänsä ja keittiön lattia kuivunut sen verran, että kellarin luukun sai auki. Kiinni se ei sitten enää mennytkään, ehkä ensikerralla...
Sitten olikin jo aika pistää Rauhala pakettiin ja lähteä pääsiäiskahville moikkaamaan ihmisiä. Ihanaa oli kaikkia nähdä, vaikka olotila olikin hiukan väsähtänyt ja ajatukset välillä ties missä.
Ensiviikolla pitäisi sitten alkaa jo ihan oikeat tohinat. Saadaan vesi ja hirsitöiden pitäisi valmistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti