Neljäs kevät

Tämä kevät on pihalla tosiaan alkanut paljon lohdullisemmissa ja innostavammissa merkeissä kuin aiempina vuosina. (viime vuoteen pääset tekmään aikamatkan täällä ja täällä )

Enää ei ole tarvinnut raivata ryönää ja romua, vaan on saanut keskittyä rauhassa sekä nauttimaan tehdystä, että tekemään uutta.

Jotain olemme saaneet jopa tehtyä ihan loppuun asti. Täällä. Loppuun. Valmiiksi. Tiedän, lähes mahdotonta kuvitella moista ihmettä ;)


Tässä vanhassa postauksessa tuo henkilökohtainen iisakinkirkkoni, jota aloittelin niinkin hiljakkoin kuin vuonna 2015.

Ja nyt sama paikka näyttää vihdoin tältä:

Kasvien heräämistä toki vielä odotellaan. Ja myönnettäköön, että tuohon on takataskussa vielä muutama hajatelma jatkojalostukseen ;) 

Levisiatkin ovat vihdoin löytäneet paikkansa ja talvehtineet hyvin.

Etupiha on muutenkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen.

Etupiha viimekesänä.

Niin kauniita kuin nuo monihaaraiset vaahterat olivatkin, oli kasvillisuutta noin pienelle alueelle yksinkertaisesti aivan liikaa. Mikään ei viihtynyt, ei edes emäntä. Kuvan ulkopuolella oikeassa reunassa oli vielä monihaarainen pihlaja, joten ilmatila oli aivan täynnä. 

Puut nurin, kesä 2016

Puiden kadottua nuo alemmassa kuvassa osittain näkyvät marjakuusen (?) kammotukset loistivat silmään entistä pahemmin. Epämääräiset, joka suuntaan harottavat huonosti voivat rankut saivat siis myös lähtöpassit. 

Vuohenputken vallassa ollut alue sai päälleen reilun katteen. Seasta löytyy jokunen perenna, palataan niihin, kunhan kasvu on kunnolla vauhdissa. 

Sitten silmiin alkoikin pistää yläpihan kulkureitti. Kitukasvuisella heinällä ollut epämääräinen maaluiska näytti niin surkealta ja ryhdittömältä, että pakkohan siihenkin oli vähän kivistä selkärankaa asetella. 

Nyt on hyvä jäädä odottelemaan kasvua, jatkaa päivittäistä ylisitkeiden (onneksi satunnaisten) vuohenputkien nyhtämistä katetulta alueelta ja nautiskella keväästä.

Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle <3

Makromaailmassa

Kun suurten linjojen keskeneräisyys alkaa ahdistaa, on makromaailma aina kaunis, valmis ja täydellinen :)

Ihanaa loppuviikkoa :)

Onneksi on blogi :)

Tätä selaillessa nimittäin huomaa itsekin miksi ei-enää-ihan-nuoren romukroppaisen emännän selkä ja jäsenet huutavat niin usein armoa. On sitä jotain saatu aikaankin :)

Piha ennen

Ja nyt

Silmät tottuvat niin helposti siihen, ettei asiaankuulumattomia elementtejä loju pihassa. Pihan siisteys ja roskattomuus kun on perusarvo, enkä itse ainakaan osaa arvostaa raivattua pihaa riittävästi arjessa. Minulla on paha tapa nähdä kaikki se, mille haluan vielä tehdä jotain ja valmista pitäisi tulla eilen. Tälläisessä projektissa elellessä tämä ajatusmalli on sangen kamala.

Blogin myötä sentään muistan iloita tehdyistä töistä, vaikka kaikki on edelleenkin pahasti keskeneräistä.


Kyllä täällä sentään alkaa olla kohtia, joissa silmäänsä lepuuttaa ihan mielellään. Viikolla askarreltiin taas yksi sellainen kohta lisää. Vielä kun kasvu pääsisi kunnolla alkuun...

Hei hei nokkoset ja vuohenputket, tervetuloa kukkaset :)

Penkkiin muutti jaloritarinkannus, jonka vanha paikka navetanseinustalta oli aivan liian varjoinen. Kuunliljat pääsivät myös penkkiin nokkosten ja vuohenputkien seasta "uima-altaan" reunustalta. Lisäksi piilottelin jokusen kukkasipulin. Onpahan taas jotain mitä odottaa :) 

Odotellessa voin taas opettaa Rikulle, että tuokin kohta on nykyään mamman kukkapenkki. Ehkä se vielä joskus oppii tämänkin muistamaan ;) 

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua :)

Luomutarhuri vs vuohenputket

Rauhalan piha on ollut vuosia yhtä rappiolla kuin talokin. Pisteenä ii:n päälle edellinen omistaja on poistanut pihasta nuppikuormittain maata ja siinä samalla myös vanhan kasvuston, joten pihan laitto on lähtenyt aika miinukselta. 

Tulevaa "nurmialuetta" aloimme kunnostella jo viime kesänä. Sen lähtötilanne oli aika lohduton, kasvustona oli lähinnä ohdake, nokkonen ja ah, aina niin ihana vuohenputki. Vuoden leikkaamisella tilanne on parantunut jo aika paljon, nyt alan valtalajeina ovat niittyleinikki, erilaiset heinät ja joku matala kukka, jota en tunnista. Seassa luikertelee suikeroalpia ja talviota. Varsinkin vuohenputki ottaa selvästi itseensä leikkaamisesta, kasvusto on selvästi heikompaa ja pienempää jo kerran vuodessa leikatulla alalla kuin leikkaamattomalla. Tällä saralla siis on paljonkin toivoa :) 

Ehkä tästä vielä nurmikko joskus tulee ;) 

No, jos leikattavalta alueelta vuohenputken torjunta on vaivatonta, niin sitä paremmin vuohenputki viihtyy sitten muilla alueilla. Kukkamaat ja varsinkin marjapensaiden alustat ovat vuohenputken vallassa kauttaaltaan. Katteeksi levitelty kanukkahake on auttanut tilannetta hiukan, mutta ei kokonaan, leikattujen pensaiden uusi kasvusto ei oikein mahdollistanut riittävän paksua katekerrosta.

Kukkapenkeistä nyt vielä jaksaa kitkeäkin, mutta rajansa nyppimisinnollakin valitettavasti on. Niinpä nyt odottelen innolla tuloksia uudesta kokeilusta. 

Päivän työkalut keinunrähjällä

Kuulimme joskus viime syksynä koivutisleestä ja ostin sitä jo talvella. Tarkoitus oli kokeilla sitä myös hiirentorjuntaan, mutta koska viime talvi oli hiirten suhteen niin helppo, ei sitä sitten tullut käytettyä. Nyt siis oli luonnonmukainen kasvinsuojeluaine käsien ulottuvilla. 

Tänään suihkuttelin marjapensaiden alustat laimentamattomalla tisleellä, jännityksellä odotan tuloksia. Mieli tekisi istua marjapensaan vieressä vahtimassa tuotteen toimivuutta ;) 

Samalla tulee testattua tisleen marjapensasta tuhoava vaikutus, ei ollut emännän käsi ihan riittävän tarkka.

Mtt:n tutkimus koivutisleestä lupailee ainakin aika vakuuttavia tuloksia niin rikkaruohojen kuin rakkaiden ystäviemme lehtokotiloiden torjunnassa, joten näihin koivutislepostauksiin saattaa tulla jatkoa kesän mittaan. 

Nyt pihalla tuoksuu terva :) 

                                                   Aurinkoista loppuviikkoa. 

Potta ja kattilat

Tämä pihan siistiytyminen saa aikaan kaikenlaisia outoja sivuilmiöitä.

Helatorstain markkina-ajelun ohessa kävimme multakaupoilla puutarhalla. Jotenkin vahingossa sieltä tarttui matkaan pari orvokkiakin.

Kotona sitten remontin alkumetreillä kyhätty maalauspöytä sai uutta käyttöä.

Pakko kyllä myöntää, että purkittaminen oli ihan unelmahommaa kun sai selkä suorana työskennellä hyvässä tilassa.  

Vähän pihvitomaattia, tomaattia, paprikaa ja keijunmekkoa. 

Kerrankin taimet ovat suhteelisen maltillisen kokoisia vielä tähän aikaan. Saatan saada nuo vielä jopa ulos katkeilematta ;) Valoa kun ei taaskaan ole tarjota taimille riittävästi. 

Ja niin, ne orvokit

Ovat ne sentään jonkinlainen väriläiskä vähän kauempaakin :)

Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille äideille :)

...

Pihan muodonmuutos

Vihjailin jossakin postauksessa, että meillä on tapahtunut jotain aivan mahtavaa. Eipä kai se noin yleismaailmallisesti niin ihmeellinen asia ole, mutta ainakin allekirjoittaneelle loputon ilon ja riemun lähde. Meidän etupiha alkaa olla siisti. :)

Tältä meillä näytti marraskuussa:

Ja vielä ihan hiljakkoin tältä:

Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta. 

Kamala näky, vai mitä? Ja nuo rytöläjät todella olivat etupihalla, siis ensimmäisenä silmissä kun kotiin tuli.

Kun miehet olivat osansa tehneet... 

 Kun isoimmat roinat oli kannettu miesvoimin pois, näytti piha jo aika kivalta. Kauempaa. Koko tuo alue oli täynnä muovin, pahvin, metallin ja puun palasia iloisena sekamelskana. Kaverina vähän lehtiä ja kuollutta ruohoa. Tietysti. Mitäs on lojutettu noitakin tuossa pieni ikuisuus.

Siivoamisen ärsytystä vähän lievensi se tosiseikka, että ensimmäistä kertaa tällä pihalla siivosin ihan omia ryöniä; siis paikassa, jonka olen jo kerran käynyt läpi.

Silloin ensimmäisenä keväänä raivasin tuon saman kohdan (lähes samasta kunnosta) jotta siihen saatiin tilaa remonttitarvikkeille. Siihen sitten vähän kertyi purkujätettäkin, jota olemme pikku hiljaa siitä hävitelleet.

Nyt piha näyttää jo aika kivalta :)

Tuo hirsitapuli on nyt aivan väärään paikkaan eksyneen näköinen, vaikka tehdessä se oli ihan loogisesti rytöläjän reunassa. Tuossa siis on olkkarin lattian vanhat kannatinhirret välivarastossa kunnes ne kertovat mitä niistä seuraavaksi tulee. Elleivät ne ala pian jutella, joudumme ehkä siirtämään ne vielä johonkin muualle. No, aika näyttää.

Hilpeää Vappua :)

Kierrätystaiteen mestariteos

Täällä rannikon tuntumassa kun ollaan, niin venehän on ihan luonnollinen osa varusteistoa. Niin myös venevaja, vai mitä? 

No entäs sitten, kun budjetissa ei olekaan tilaa venevajalle?Silloin käytetään tietenkin luovuutta ja kierrätysmateriaaleja. Koska olen varma, että tämä vaja oli uniikki, tallensin sen rakennustekniset tiedot teidänkin iloksenne. 

Tässä koko komeus. Kadehdittavan upea, vai mitä? 

Näkymää "vajan" läpi saunalle. 

Rakennetta ja materiaaleja vähän lähemmin. Huomaa erityisesti innovatiivinen puutavaran jatkaminen kun tarpeeksi pitkää puutavaraa ei ilmeisesti ole ollut tarjolla. Pisin osio on ollut talon vanhaa ulkovuorausta,

Tuossa on siis ollut noin sentin halkaisijaltaan olevat ontot metalliputket, jotka on taivutettu pattinkiin porattuihin reikiin. Niiden päälle on viritelty jonkinlaiset puukuitulevyt, parhaimmillaan kuudesta pätkästä koottu tukilauta ja koko komeus on peitetty kevytpeitteillä ja pressulla. Varmemmaksi vakuudeksi kevytpeite ja pressu on alareunastaan laudalla kiinnitetty, ettei se vaan karkaisi paikalta.

Kun levyt ovat lähteneet...

Tuosta levystä tuli tämän siivousprojektin aikana lähes yhtä suuri kirosana kuin kevytpeitteistä jo aikaisemmin. Levy hajoaa märkänä käsiin ja kuivana taas on aivan koppuraa ja vimmatun lujaa. No, ärsyttävinkin materiaali loppuu joskus, kun sitä aikansa jaksaa repiä ja nyppiä.

Levysilppua

Ja tätä riitti. Paljon. 

Parhaissa kohdissa maassa oli pressu levyjen alla. Ne oli harvinaisen nautinnollista rullata vaan paikalta pois. Ensimmäistä kertaa tähän muuton jälkeen löysin kevytpeitteestä jotakin hyvää ;)

Virallinen valvoja

Nyt levyt lojuvat peräkärryssä odottamassa noutajaa, vihdoin.

Meidän venevajastamme on jäljellä enää vain pressut ja puutavara, jotka jäivät odottelemaan uutta repimis-inspiraatiota -ja seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Tuo kuorma täydentyi styroksilla ja muulla pihaa lähempänä olleella möhnällä.

Koska kuitenkin vaja oli ainutkertainen taidonnäyte, niin tarjoan ohjeiden lisäksi tilaisuutta toteuttaa vaja muualla osana rakennusperinteen säilyttämistä.

Puukuitulevyjä, olkaa hyvät ;) Saa noutaa. 

......

Varisten viikko

Rauhalassa on ollut aika hiljaiseloa taas viimeaikoina, ei siis oikeastaan uusia remonttikuulumisia, joten mennään pihalle.

Tuo vasemmanpuoleinen mänty on tämän kesän ollut variksenpoikien kotina. Eipä sitä juuri ole huomannut, ellei lasketa männynjuurelle levinnyttä valkoista kakkaläimärettä. Itseasiassa pesää aloin etsimään lähinnä siksi, kun ihmettelin, miksi varikset ovat niin hiljaa :)

Keskiviikkona poikaset sitten jättivät pesän ja hiljaisuus sillä rintamalla loppui kuin taikaiskusta. Tietenkin kameran akku oli juuri silloin tyhjä, enkä saanut talteen ensimmäisiä "ulkoilukuvia" variksista. Onneksi ne ovat viihdyttäneet meitä vielä loppuviikostakin.

Etsi varis ;) 

Kolme poikasta varmuudella tuosta pesueesta selvisi, yksi löytyi jo joitakin viikkoja sitten pihalta.

Saa katsoa, pesitäänkö täällä ensivuonnakin, toivottavasti.

Varisten lisäksi ainakin västäräkit ovat selvästi saaneet pesintänsä onnistuneeseen päätökseen. Västäräkkien pesää emme onnistuneen löytämään, vaikka pariskunta aktiivisesti pihassa on pyörinytkin. Nyt on ollut liikkeellä vähän pienempiä ja ei-niin-varmoja kavereita jokusia.

Pahoittelen kuvien surkeutta, mutta pokkari on auttamattoman rajallinen kuvausväline.

Mukavaa viikonalkua itse kullekin :)