Miten röttelöstä tuli talo; ulkovuoriremontti.

Nyt kun ulkolaudoitus on jo melkein kokonaan maalattu (ei edes meinannut tulla kiire ;) voi kai jo hehkutella tehtyä (lue teetettyä) ulkovuoriremonttia.

Lähtötilannehan oli tälläinen:

Talo ostohetkellä

Isäntä purki ulkovuorauksen kokonaan ja ihmeeksemme (ja onneksemme) hirsistä löytyi yllättävän vähän vaurioita. Pahimmat vauriot olivat olleet eteläseinustalla, jossa ilmeisesti takakuisti oli uittanut hirret pahasti. Edellinen omistaja oli poistanut ne ja tehnyt seinän tilalle, joten se siitä. Meillä on osahirsitalo.

Eteläseinää sisäpuolelta; olohuone.

Kyllähän me hetken pohdimme tuon seinän tekoa uudelleen hirrestä, mutta luovuimme ajatuksesta, sillä ulkoseinät on kuitenkin huokolevytettävä myös sisäpuolelta. Tuskin tyytyväisyytemme talosta lisääntyisi piilossa olevalla hirsiseinällä, joten tuo vain (eko)villoitettiin ja levytettiin.

Vaihdettavia hirsiä löytyi siis vain kaksi pätkää, niiden vaihto meni kivuttomasti puolessa päivässä ammattimiehen toimesta.

Uudet hirret; kuvassa näkyy vielä myös sittemmin purettu takakuisti.

Uutta ulkovuorausta päästiin vihdoin tekemään, pihalle saapui kasa tuulensuojalevyä, lautaa ja pari kilometriä seinäpanelia. Kun kaiken kruunasi rakennustelineet ja pari kirvesmiestä, niin alkoi tuntua siltä, että piha on niin täynnä, ettei enää itse sekaan mahdu. Tästä vaiheesta on armeliaan vähän kuvia, ehkäpä ihan syystä ;)

Uutta seinää, sekametelisopassa vanhaa ulkovuorausta pohjois-seinän yläosassa, paneloitua seinää ja tuulensuojalevyä tuuletusrimoineen. Puuttuvien ikkunoiden (olohuone, ullakko ja konttori) aukot levytettiin umpeen.

 

 

 

Seinämaaliksi punamulta oli aika itsestään selvä valinta. Tai no, yritimme me miettiä muitakin maaleja ja värejä, mutta eivät ne oikein tahtoneet sopia mielikuviin. Eskaron Isännän punamultaa tarttui lähirautakaupasta matkaan useampi purkki ja sutiminen alkoi. Punamulta on aika kiitollista maalattavaa, se kun ei ole niin turhan tarkkaa sen paremmin maalausrajoista kuin -olosuhteistakaan. Olemme saaneet sudittua pitkälle syksyyn onnistuneesti. Maalivalinta oli siis aika onni, öljymaalilla olisi aika turhaa maalailla enää tähän aikaan vuodesta. Ensikesänä pääsemme uudestaan pensselin varteen, kun talo täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Panelointi elää varmasti sen verran, että uusi maalikerros on aiheellinen. Annetaan siis jo tässä kohtaa talkoovaroitus touko-kesäkuulle ;) 

Helmapeltejä odotellessa.

Alaosan panelointia viivytti helmapeltien odottelu. Peltiseppää ei lukuisista lupauksista ja sopimuksista huolimatta näkynyt. Vaihdoimme yrittäjää ja soittoa seuraavana päivänä iloinen kaksikko tuli ottamaan mitat, pellit ilmestyivät muutamassa päivässä. Joillakuilla on selkeästi vielä tänäkin päivänä riittävästi töitä, eikä työttömyys uhkaa, vaikka jättäisi sovitut työt tekemättä. Hyvä niin. 

Ja tänään, ei vielä ihan valmista, mutta...

Puuttuuhan täältä vielä kaikenlaista, ikkunat ovat vaiheessa. Olohuoneen ikkunan karmit ja ulkopokat ovat valmiina, mutta sisäpokat vielä puusepällä työn alla, samoin ullakon ikkunat. Konttorin ikkunaa ei ole vielä edes suunniteltu sen paremmin, se saattaa hyvinkin talvehtia levytettynä ja aluskatteen alla. Konttorissa ikkunan paikka on laudoitettu umpeen ja sisäpuoltakin peittää huokolevy, joten lämpö pysyy kyllä sisäpuolella vaikkei ikkunaa olisikaan. Ikkunakoristeista puuttuu vielä punaiset "salmiakit", ne odottelevat kiinnitystään lapsityövoimalla maalattuina.

Tätä kirjoitellessa isäntä maalaa länsiseinän keskiosaa ja lapset -sekä omat, että lainalapsi- urakkahinnoiteltua alaosaa. Iloinen hälinä kuuluu keittiön ikkunan alta :) Siinä on viimeiset seinämaalit, sitten saa meidän puolesta talvi tulla. Pitkään lämmintä syksyä riittikin, onneksi.

Enää jännittää se, kumpi ehtii ensin; lumi maahan, vai emäntä keittiökaappien ja sisäseinien kimpusta siivoamaan pihaa. Jos lumi, niin toivotaan runsaslumista talvea ;)