Aiemmin maaliin asti pääsi jo vanhan laatikoston runko, siis sen, josta tulee allaskaapin sydän, se on ollut valmiina jo tovin jos toisenkin. Pieni motivaation lasku tuli tiskialtaan odottamattomasta viipymisestä. Toimitusajan piti olla viikko, mutta tilauksesta altaan saapumiseen kului kaikenkaikkiaan yli viisi viikkoa. Nelisen viikkoa siis olen tiskaillut tuskaillen saunalla ja voin kertoa, ettei keittiö-motivaatiota ole juurikaan ollut.
Nyt kun allas ilmestyi kotiin vihdoin ja viimein, motivaatio löytyi jälleen.
Eilen kävin hakemassa kuivauskaappiin uudet ritilät (juu, sen verran oli pakko diivailla ;) ja tänään hain kaappien ovimaalit. (samalla mukaan lähti vihdoin myös keittiön kattomaali; sävy saatiin päätettyä :)
Homma jatkui allaskaapin laatikoiden kunnostuksella.
 |
| Laatikot löytökunnossa |
Laatikoiden etureunat oli tarkoitus maalata uudelleen, mutta kuten niin usein vanhoja kalusteita kunnostaessa suunnitelma muuttui. Maalin alta nimittäin paljastui kaunis vahapinta.
 |
| Laatikot maalinpoiston jälkeen |
Laatikosto tulee siis saamaan vain lisää vahaa; laatikoiden vielä käsittelemättömät sisäpinnat saavat maalipinnan.
Kun kerran inspiraatiota riitti, jatkoin kuivauskaapin kimpussa. Ihmeitä ei sille tullut yllättäen vielä tehtyä, ovien ja helojen poisto, keskimmäisen kaapin pohjalevyn irroitus (muutan myös sen kuivauskaapiksi) ja maalipinnan hionta riittivät tälle päivälle.
 |
| Kuivauskaappi vanhalla pohjalevykokoonpanolla ennen hiontaa. |
Huomisaamuna kaappi saa kitit ja jos tuuri käy, niin huomenna ehdin myös maalata ensimmäisen maalikerroksen.
Ette usko, miten paljon odotan tiskiallasta. Altaan asennuksen jälkeenkin keittiöön tulee vain kylmä vesi putkimiehen visiittiin asti, mutta ajatuskin siitä, että keittiössä on lavuaari ja keittiössä voi tiskata tuntuu todella luksukselta. Ihan sama, vaikka veden joutuukin vielä hetken lämmittelemään kattilassa, siihen on jo niin tottunut.
Mitenkähän onnellinen sitä on sinä päivänä, kun koti on oikeasti valmis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti