torstai 7. toukokuuta 2015

Ryönän raivausta ja kukkatouhuja

Mikä ihme siinä on, että joku asia ärsyttää niin vietävän paljon, ettei sitä meinaa mitenkään saada tehtyä pois ärsyttämästä? Meillä, kun kaikki on keskeneräistä, näitä juttuja tietysti on paljonkin, mutta tuo yksi kohta...

Tätä näkymää meillä ollaan tuijoteltu joka ainoa kerta kun olemme nenämme ulos ovesta pistäneet. Tuohon kasattiin kaikenlaista ryönää ja romua remontin aikana ja osa jäi sitten talvehtimaankin. Pikkuhiljaa olen niitä siitä sitten hävitellyt, mutta tuo kyseinen kasa on olltu tuossa pienen ikuisuuden. Ja harmittanut. 


Ryönäkasa toisesta suunnasta

Enpä oikein usko, että vieläkään olisin saanut tartuttua toimeen, ellei kiveyksen toisessa päässä olisi kukkia, jotka muuttivat edellisestä asunnosta mukana tänne. Viime vuonna vaan kuoppasin ne pikaisesti maahan ja nyt tahdoin saada ne aseteltua paikoilleen kasvamaan.

Entinen näkymä

Ei vaan antanut luonto periksi alkaa ehostamaan kukkamaata tuollaisen rytöläjän viereen, joten tarvittava inspiraatio löytyi kuin löytyikin, vihdoin :)

Ainakin roskattomampi näkymä


Ja toinen suunta...

Jaoin samalla maksaruohot ja nyt ne piilottelevat mukavasti lisäillyn turvemullan alla sateita odottelemassa. Piilotelkoot, ei tässä ole kiire mihinkään. Pääasia, että ovat nyt paikalla, jossa saavat kasvaa rauhassa.

Nuo maksaruohot ovat nimittäin kulkeneet mukanani aika matkan. Alun alkaen ne ovat peräisin kummitätini pihasta, äitini toi niitä minulle sieltä jätesäkillisen. Joka kerran muuttaessani olen napannut niistä alut mukaan. Värit tosin ovat tainneet sekoittua jo moneen kertaan, joten jännityksellä odottelen, minkäväristä kukkaa nuo lähtevät aikanaan tekemään. Josko ne tällä kertaa saisivat olla paikallaankin niin kauan, että ehtisivät raukat kukkia ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti