Katonvaihto jatkuu

Koko viikko on mennyt aika reippaissa merkeissä. Kelitkin paranivat loppuviikkoa kohti, eikä sade, ukonilmasta puhumattakaan päässyt haittaamaan.


Tiistaina oli isännän johdolla tehty ihmeitä, kun olin jokusen tunnin muualla.

Ennen muutostöitä

ja nykyään...

Parhaat muutokset vanhassa talossa ovat mun mielestäni ne, joita on vaikea huomata, kun ne on tehty. Silloin tulee sellainen olo, että asiat ovat nyt juuri niinkuin niiden pitääkin olla.

Ettei menisi pelkäksi kuva-arvoitukseksi, niin kerrottakoon, että lappeelta poistettiin laajennusosan teon yhteydessä tehty ylimääräinen harja. En edes uskaltanut puhua koko operaatiosta, koska en tiennyt, kuinka hankala se olisi. Itseasiassa en tiedä vieläkään, enkä ehkä tahdokaan. Muutamasta sivulauseesta olin ymmärtävinäni, että aikansa, vaivansa ja suunnittelunsa sekin vaati, niinkuin kaikki "pikkuhommat" aina. Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Nyt Rauhala odottelee uusia, vastamaalattuja otsalautojaan ja uutta vesikattoa tyytyväisenä aluskatteensa alla.

Päädyimme peltikattoon ainakin tässä kohtaa elämää sen asennusnopeuden ja hinnan vuoksi. Oikeastaan emme vieläkään tiedä minkä vesikatteen oikeasti haluaisimme Rauhalaan, mutta vanha tiilikatto oli auttamatta tullut tiensä päähän, joten joku ratkaisu oli pakko tehdä. Nyt meillä on ainakin kymmenen vuotta aikaa pohtia kattomateriaalien kaikkia puolia rauhassa sateensuojassa.

Viikko on pitänyt sisällään myös yhtä ja toista pikkuhommaa; roskakuorman vientiä kierrätyspisteelle, ensimmäisen kukkasen istutuksen, hiukan sorankärräämistä ja yleistä kipparointia. Pelkästään ruoka- ja kahvihuolto tuntuu välillä täystyöllistävältä, kun työporukka on Rauhalassa ja lapset kotona.

Ihmeen mukavasti kaikki silti on sujunut, hermot eivät meinaakaan palaa, eikä stressi ole vieläkään löytänyt tietään meille.  Vaikka projekti tuntuukin isolta, ei se silti ole vieläkään alkanut hirvittää, kaduttamisesta puhumattakaan. Rauhala tuntuu päivä päivältä enemmän ja enemmän kodilta, ihanalta sellaiselta.