Maalausta ja maaliajatuksia

Hellekesä taisi päättyä ja ulkomaalauskelit ovat olleet vähintäänkin epäsuotuisat. Onneksi maalaushommia löytyy myös muualta, niin ei työt seiso ;)

Nyt työn alle ovat päässeet keittiön kaapit ja ikkunoiden teko on täydessä vauhdissa.


Ensimmäisen ikkunan karmit ja pokat ovat valmiina ja pohjamaalissa. Me emme siis ehkä elelekään talvea umpeenlevyteyin ikkunanaukoin ;)

Tämä eri maalien samanaikainen käyttö on herättänyt valtavasti ajatuksia.

Keittiön kaapit maalaamme Uulan maaleilla, kun taas ikkunoihin on käytetty tartuntapohjamaalia kestävän maalipinnan varmistamiseksi.

Uula oli itsestään selvä valinta kalustemaaliksi, varsinkin keittiön kaapeissa. Tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa astioiden ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleviin kalusteisiin maaleja, jotka sisältävät sekä ympäristölle, että ihmisille haitallisia aineita. Myrkyttömyys on meille ensiarvoisen tärkeä asia, elimistön kemikalisoitumista on muutenkin nyky-yhteiskunnassa lähes mahdotonta estää. Ainakin niissä asioissa, joissa se on mahdollista kiertää, tahdomme todellakin sen tehdä.

Iloni maalivalinnasta vain kasvoi maalaillessa. En voi sanoin kuvailla, miten kamalaa oli alkaa hajuttoman Uulan jälkeen sutimaan tartuntapohjamaalia ikkunankarmeihin. Se katku täytti koko pään. Koko ajan maalatessani mietin, onko tämän käyttö ihan oikeasti välttämätöntä; eikö oikeasti tähän olisi hajutonta ja myrkytöntä vaihtoehtoa, joka toimisi yhtä hyvin.

Nyt kun on kiire, eikä meillä oikeasti ole aikaa eikä energiaa selvitellä joka ainutta pikkuasiaa tulee valitettavasti joissakin kohdissa mentyä siitä, missä aita on matalin. Sanotaan, että tämä on tuohon parasta, niin uskotaan ja tehdään. Se ei silti estä kyseenalaistamasta asiaa ja miettimästä sitä jatkon kannalta.

Varmaa on se, että mitään muuta kuin Uulaa ei tule sisäkohteisiin; noita ikkunanpuitteita lukuunottamatta. Meille on aika yhdentekevää se, että kuivuminen kestää vähän kauemmin. Varsinkin, kun elämme täällä remontin keskellä, on aika paljon mukavampaa, että ei tarvitse päiväkausia tuuletella katkua pois asunnosta. Maalin märkyys ja kuivumisen odotteleminen haittaa huomattavasti paljon vähemmän elämää.

Maalaamisen jälkeen on tosi mukavaa puhdistaa kädet kookos-sitruuna kuorintavoiteella.  Olen todella huono käyttämään mitään kosmetiikkaa, olen luopunut siitä jo vuosia sitten lähinnä kosmetiikan sisältämien kemikaalien vuoksi. Kuorintavoidetta olen kaipaillut ehkä eniten näiden kosmetiikattomien vuosien aikana. Olinkin onnesta soikeana kun löysin tämän lempikaupastani. Siis kuorintavoide, jota voi vaikka syödä.

Ja niin, se liittyy maalaukseen siten, että olen ensinnäkin hyvin hanskavastainen ihminen, näin muutenkin vähän poropeukaloksi itsensä tuntevana en koe saavani mitään aikaiseksi rukkaset kädessä. Se siis tarkoittaa sitä, että maalia on aina ja kaikkialla maalaus-session jälkeen. Eihän se näin kotioloissa haittaa, että kädet ovat kirjavat kuin pakanamaan kartta, mutta kun lähtee ihmisten ilmoille niin läiskät on enemmän kun mukavaa putsailla pois. Yleensähän se tarkoittaa sitä, että kädet saa pestä ensin tärpätillä ja sitten kynsiharjalla. Lopputulos on kamalan hajuinen, kuiva, punainen ja koppurainen käsi.

Teki mieli hihkua riemusta ensimmäisen kuorintavoide-testikerran jälkeen, maalitahrat olivat tiessään, kädet tuoksuivat ihanilta ja tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä. Ei enää maalitahrat haittaa ;)

Tämä ei muuten ollut maksettu mainos vaan vilpitöntä iloa ihanien tuotteiden löytämisestä :)

Lomalta takaisin arkeen.

Piti alkuviikosta jo kyhäillä postausta, mutta olin niin puusta pudonnut lomailun jäljiltä, ettei ennen tätä ole ollut toivoakaan saada mitään kirjallista tuotosta aikaiseksi.

Oli melkoinen kotiinpaluu, kun vastassa oli vain ja ainoastaan tyhjät lattiat. Ei siinä mitään, ne lattiat kyllä ovat ihanat :) Tavoillemme uskollisesti olimme kotona puoliltaöin ja ensimmäinen homma oli kaivaa koiranruoka konttorin takanurkasta ja sen jälkeen alkaa ihmettelemään mistä löytyisi aamuksi kahvinkeittovehkeet. Ja jakkara. Löytyi.

Tämä viikko onkin siis lähinnä täyttynyt siitä, että olemme saattaneet torppaa taas uudelleen asumiskuntoon.

Tai siis  vielä kerran väliaikaiseen asumiskuntoon, sillä edessä on vielä seinien hionta, riveiden lakkaus ja hirsien öljyäminen. Sitten voimme vihdoin alkaa kalustaa ihan oikeasti kotia. 

Remonttivaihe tarjoaa taas uusia asumishaasteita, sillä tällä kertaa meiltä puuttuu kokonaan tiskiallas keittiöstä. Uusi tiskiallas pitäisi olla matkalla (piti olla jo viimeviikolla täällä) ja allaskaappi valmistuu huomiseksi, joten ehkä pääsen laskiämpäristä eroon piakkoin. Sitä ei kyllä tule ikävä... Kuten ei saunalla tiskaamistakaan. Loppujen lopuksi aika pienistä asioista on toimiva kodinhoito lähtöisin, ei niitä niin huomaa ennenkuin jotakin tärkeää oikeasti puuttuu kokonaan. No, arvostaapa "itsestäänselvyyksiä" enemmän taas tämän jälkeen :)

Allaskaapin sydän, vanha laatikosto. Tämä on ollut aiemmin osa isompaa kiinteää kokonaisuutta, josta muistona oli sinne tänne törröttävät katkaistut laudat ja yli rungon jatkuva pohjalevy. Niin innoissani aloin tätä työstämään, ettei ihan oikeita "ennen" kuvia tullut otettua.

Sen vastapainoksi, että toinen nurkka on riisuttu, on keittiöön ilmestynyt suuresti kaivattuja asioita :)

Siinä se nyt on, Jää-pakastinkaappi. Miten moista kapinetta onkin osannut kaivata?

Olen talon ostamisesta lähtien etsiskellyt keittiöön vanhaa astiakaappia, mutta sopivaa (ja sopivan hintaista) ei vaan ole tullut vastaan. Kaikissa on ollut joku vika.

Maanantaina, kun arki ei oikein tahtonut ottaa alkaakseen, päätin lähteä pienelle kierrokselle maalikauppaan ja läheiselle osto-ja myyntiliikkeelle. Onneksi menin, sillä meidän astiakaappimme seisoi siellä. Otin kaapista isännälle kuvat, mutta ahtaassa tilassa, hämärässä otetut puolikasta kaappia esittävät otokset eivät oikein vakuuttaneet. Isäntä kävi sitten tiistaina katsomassa kaapin livenä ja ihastui siihen itsekin. Olin aikas iloinen kun isäntä töistä tullessaan peruutti työauton takaluukku oven suuntaan ja ikkunoista pilkisti hiukkasen vihreää :) Siellähän se unelmien kaappi sitten oli, kotipihassa :) Kaapin saaminen keittiöön oli yhtä mielenkiintoinen projekti kuin maanantainen jääkaapin kanto. Tällä viikolla kun ei Rauhalassa ole ollut työmiehiä töissä alkuviikosta ollenkaan, niin molemmat on pitänyt kaksistaan raahata sisään. Hyvin siitäkin on suoriuduttu, ei siinä mitään; kaikki ehjää edelleen, niin tavarat kuin kantajatkin ;)

Jossakin vaiheessa tuo kaappi saa uudet maalit, mutta se projekti saattaa venähtää hetken jos toisenkin. Keittiön kaapit ja väliovet karmeineen ovat ainakin maalauslistalla ennen kaapin ehostusta; tuo kun kuitenkin kelpaa käyttöön ihan tuollaisenaan. Kaapin ovissa on ollut koristekuviointi, se paistaa valossa läpi pintamaalista ja vähän toivoisin, että onnistuisin kuvioinnin palauttamaan. Odottelen jännityksellä, mitä tuon vihreän maalin alta oikein löytyykään :) 

Viikon ehdottomasti ihanin löytö :)

Viikonloppu on ollut yhtä hulinaa, mutta tällä kertaa ei remontin merkeissä. Olen viikonloppuna keskittynyt pitkästä aikaa ihan vain lapsiin ja koiriin, antanut kaiken muun olla. Tai no, tuli käytyä rautakaupassa hakemassa ensiviikolle taas tarvikkeita, mutta eihän sitä lasketa? ;)

Pizzaa, wokkia, karkkia, saunomista, ulkoilua, höpötystä ja naurua, niistä on ihana viikonloppu tehty :)

Kuopus testasi suihkukaappia ammekäytössä, hyvin toimii :)

Iloista viikonalkua kaikille :)

Lomatunnelmia :)

Heippa taas :)

Loma on tehnyt meille todellakin huimaavan hyvää alkuvuoden hälinän jälkeen :) On ollut taivaallista saada keskittyä vain toisiinsa ja koiriin, nauttia maisemista ja ennenkaikkea levosta; siitä, ettei mihinkään ole kiire :)

Kiirettä meillä ei tosiaankaan ole tunnettu koko viikkona, josta johtuu se, että emme ole saaneet aikaiseksi puoliakaan siitä, mitä meidän lomalla piti tehdä. Alkuviikosta alkoi tuntua siltä, että lomakin menee suorittamiseksi, joten luovuimme suunnitelmista ja loppuviikon olemme tehneet mitä huvittaa. Se ei ole paljon se ;)

Maanantain aloitti aivan ihana kuvaviesti kotoa :)

Ensimmäinen ikkunanpuite koristeineen :)

Pakko tunnustaa, että tuli tippa silmään tuota katsellessa, lopputulos on paljon kauniimpi kuin olin osannut odottaakaan. Koristelautojen kehysosat ovat vanhat, mutta koriste kaarevine lautoineen on omaa suunnittelua ja meidän Taikurin toteutusta. Ei tuosta miehestä enää muuta ammattinimitystä voi käyttää kun Taikuri, niin uskomattomasti hän onnistuu siirtämään ideat käytäntöön ja vielä (näennäisen) vaivattomasti :) Parempaa miestä emme olisi voineet saada remonttiamme tekemään.

Maanantai jatkui visiitillä isäni rakennustyömaata katselemaan, upeaa sielläkin jo on :) Joimme kahvit kauniilla terassilla upeissa maisemissa ja samalla toki tuli rupateltua yhtä jos toistakin työmaiden asioista, yllättäen ;) Koiratkin viitsivät käyttäytyä esimerkillisesti, edes paloruiskumainen pissapoikamme (ikää 12 vkoa ja päivä tänään) ei aiheuttanut lätäköitä, eli visiitti oli kaikinpuolin todella onnistunut ja mukava :)

Koska keli oli himppasen turhan kuuma pidempään autoiluun, niin pysähdyimme matkalla Kuohunharjun kauniissa maisemiissa viilentymässä varjoisalla ja tuulisella kävelylenkillä.

Kuohunharjun maisemia

Meidän letka :)

Parasta antia tällä viikolla on kyllä ollut se, että koirille on ollut aikaa ja energiaa aivan eri tapaan kuin kotioloissa. Näkee niin ihmisistä kuin koiristakin sen, miten hyvää tämä viikko on tehnyt. Rikun sisäsiisteys on edennyt harppauksittain, samoin tottelevaisuus hihnassa ja muutenkin koirat ovat olleet todella otettuja tästä jatkuvasta huomiosta :) Rikun kanssa olemme harjoitelleet luoksetuloa leikin varjolla muutamana päivänä, samoin koiran lähettämistä kohteeseen -tässä tapauksessa mamman tai iskän luo- ja molemmat sujuvat uskomattoman hyvin. Noen oli toki myös pakko päästä mukaan leikkeihin, joten vaihdoimme koiraa ja homma jatkui. Noen matka mammalta iskälle vaan kestää himppasen kauemmin ja sisältää jokusia mutkia enemmän ;) Muuten Nokikin totteli paremmin kuin hyvin, vaikka tuon pikkukarkulaisen kanssa hiukan hirvittää aina irtipäästöt vieraissa maisemissa.

Voisimme viettää päiväkausia peuhaten noiden karvaturrien kanssa, niin ihania ne ovat :)

Kesän kunniaksi kävimme toki myös vähän tutustumassa veteen ;)

Riku rohkea :) (kädessä taisi olla vähän nannaa ;) )

Noki-Prinsessalle riitti rantaan tutustuminen kuivin varpain ;)

 Saimme sentään aikaiseksi vielä käväistä tapaamassa siskoni perhettä, lapset olivat aivan haltioissaan koirista, puput eivät ;) Noki olisi tahtonut pupuhäkkiin, mutta Riku suostui tulemaan lähellekään vain herkuilla houkuteltuna; niin pelottavia puput olivat.

Muutenkin Riku on kohdannut monia pelottavia asioita loman aikana -ja oppinut selviytymään niistä. Rollaattori ei enää pelota lainkaan, pyöräilijät saavat ajella ohi ja autoistakaan ei juuri jakseta enää välittää. Tuollaisille metsäläiskoirille loma kaupungissa on ajoittain enemmän kuin paikallaan :) Rullaluistelijat tosin ovat edelleen sangen kamalia molempien koirien mielestä, vaaditaan siis selvästi uusi lomailureissu ;)

Olemme me sentään vähän irroittautuneet koirahötäkästäkin ja tehneet kaksi keskustaturneeta ihan kahdenkesken. Kävimme lempivaatekaupassamme vähän päivittämässä syksyn vaatevalikoimaa ja toisella reissulla kiersimme muutaman ihanan kellaribaarin.

Eilen oli jo ihan pakko käväistä rautakaupassa, alkoi vieroitusoireet iskemään ;) Ensiviikolla keittiön kaapit pääsevät työnalle ja maalin sävy pitäisi onnistua päättämään varmaksi ennen keskiviikkoa. Uulan Intoa meille on tulossa, mutta sitä kun ei ihan mistä vaan löydäkään, näköjään, enkä ahkerasta googlailusta huolimatta ole onnistunut selvittämään sävytysmahdollisuuksien laajuutta netin kautta. Periaatteessa väri on jo päätetty, mutta toteutuksen mahdollisuus on siis se kysymysmerkki.

No, ehtii sen vielä selvittää kotonakin, maanantaina teemme kuitenkin cityturneen, kun käymme vihdoin ostamassa kauan kaivatun jääkaapin, jonka mummoni yllättäen tahtoi antaa meille tupaantuliaislahjaksi. Kaivatumpaa lahjaa tämän kuukauden kellarielämän jälkeen ei olisi voinut valita :) Olemme todella iloisia ja onnellisia, kiitos vielä tätäkin kautta Mummo :)

Kotoa on kuulunut muitakin hyviä uutisia. Lämminvesivaraaja on kytketty, sähkökaappi on vaihdettu ja sisälle tulee pistorasiasähkö ainakin keittiöön. Pääsen siis vihdoin pesemään vessaa ja saamme suihkun käyttöön, ihanaa :)

Ajatukset alkavat hiljalleen palailla kotiin. Niin ihanaa kun on ollut lomailla -ja toisaalta tätä lomaa tahtoisi vielä vähän jatkaakin- niin kyllä kotiinkin on jo ikävä. Odotan malttamattomana kaiken sen näkemistä, mitä viikon aikana on tapahtunut :)


Todennäköisesti siis palailen Rauhalan tapahtumien kanssa tänne alkuviikosta :)

Avarampia maisemia :)

Vihdoin jotakin, josta olen äärettömän iloinen ja kohta, joka tuli periaatteessa kerralla valmiiksi :) Eihän listoja ja siistimistä tarvitse keskeneräisyydeksi laskea, eihän ;)

Keittiön seinä koki torstaina lievähkön muodonmuutoksen.

Oviaukko keittiön suunnasta ennen operaatiota

Vanha oviaukko aulasta kuvattuna

Alusta asti oli selvää, että haluamme keittiöön suuremman oviaukon. Minä tosin ajattelin laajempaa aukkoa lähinnä käytännön syistä; halusin, että lämpö pääsee keittiöstä paremmin aulaan ja konttoriin, joissa ei ole tulisijoja. Keittiössä kun kuitenkin tulee valkeaa pidettyä useita kertoja päivässä jo kokkauksenkin vuoksi. En tullut ajatelleeksikaan sitä, mitä tuo muutostyö tekee keittiön ja aulan ilmeille.

Siitä se lähtee

Viimeinen sahaus (kuvattu olohuoneesta)

Valmis :)

Lopputulos on mielestämme upea, juuri sellainen kuin pitikin, tai oikeastaan vielä vähän parempi :)



Työt ovat edenneet kaikkialla, ulkoapäin talo näyttää paikoitellen jo melko hyvältä, vai mitä?

Täällä oppii loistavasti kohdistamaan katseensa ;)

Toinen pääty, ei huonolla mallilla sekään.

Nyt pitää saada alakerta tyhjennettyä loppuun, ensiviikolla me pääsemme viettämään kauan kaivattua kesälomaa ja täällä hiotaan ja lakataan sinä aikana lattiat. Kotiinpäästyämme saamme alkaa hiljalleen muuttamaan alakertaan, hyvästi väliaikaismajoitus ja pahvilaatikkoelämä :)

Koiratkin ovat jo ihan valmiita lomailemaan, saavat hekin vähän enemmän nauttia meidän seurastamme.

Näihin maisemiin palaa silti takaisin enemmän kuin mielellään :)

Nautinnollista viikkoa kaikille, missä sitten olettekin :)

Turhautumista ja ajatuksia

Pahoittelen jo etukäteen tätä postausta kaikille, joita tämä ei kosketa -vaikka toisaalta, vastaavaan projektiin ryhtyville tämä ehkä saattaa antaa hiukan osviittaa siitä, mitä voi olla tulossa.

Talon oston jälkeen meidän asiamme ovat kuuluneet tutuille ja tuntemattomille. Meidän valintamme ovat asioita, joihin saa puuttua, joita voi arvostella, meidän kotimme on paikka, jonne saa tulla kertomaan mikä kaikki täällä ja valinnoissamme on pielessä, mikä työ kenenkin mielestä on juuri nyt se kiireellisin jne. Me toivomme, että tuo loppuu nyt, tällä yhdellä, ainoalla bloggauksella, eikä tähän asiaan tarvitse enää myöhemmin palata.

Me nautimme siitä, että meillä käy vieraita ja esittelemme kotiamme ja remonttimme etenemistä todella mielellämme. Emme kuitenkaan niin mielellämme, että tahtoisimme, että osa vierailuista jättää meille pahan mielen. Emme kuitenkaan tahdo sanoa kenellekään ikävästi, joten päädyimme siihen, että kirjoitamme aiheesta blogiin, sillä tätä kaikki vierailijamme kuitenkin lukevat.  Näin kukaan ei saa niskaansa ryöpytystä, johon itse on antanut vain viimeisen pisaran.


Emme tarkoita tätä ketään kohtaan pahalla, emmekä toivo, että tästä loukkaannutaan, mutta mittamme alkaa täyttyä.

Kaikkein loukkaavimmat yhteentörmäykset ovat niitä, joissa mitätöidään meidän elämänarvojamme. Tiedämme kyllä, että emme elä, emmekä ajattele ns. valtavirran mukaisesti. Emme arvosta kertakäyttökulttuuria, emmekä ole innostuneita tekniikan, muodin, näkyvän omaisuuden jne. kilpavarustelusta. Emme yritä tehdä tästä talosta uutta, vaan korjata tämän asumiskuntoon vanhaa kunnioittaen, kierrättäen niin paljon kuin ikinä on mahdollista.

Me rakastamme vanhoja hirsiseiniämme ja tahdomme jättää niitä näkyviin niin paljon kuin mahdollista. Me emme tahdo peittää niitä tusinatapeteilla, vaikka se onkin niin kaunista, helppoa ja nykyaikaa. Suremme jokaista seinää, joka on pakko peittää.

Me rakastamme vanhaa, ihanaa puuhellaamme. Me emme pidä sähköliesistä, emme ylipäätään sähkönkäytöstä missään muodossa, jossa sen vain voi välttää tinkimättä elämän mukavuustasosta. Me tiedämme, mitä puulämmitys ja puuhellankäyttö ympärivuotisesti on, olemme eläneet puulämmitteisessä talossa vailla sähköliettä ennenkin. Tämä ei ole meille siis mikään uusi eikä outo valinta ja tämä pohjautuu sangen vankkaan pohdintaan. Me tiedämme, mitä teemme. Rauhalaan on myös tehty sähkövaraukset lämmitystä ja sähköliettä varten, tosin lähinnä talon mahdollista myyntiä ajatellen, ei itsellemme. Jos silti tulemme toisiin aatoksiin, pystymme kyllä vaivattomasti muuttamaan sekä lämmityksen, että kokkauksen "nykyaikaan".

Me rakastamme kaikkea vanhaa muutenkin. Rakastamme vanhoja kaappeja, vanhoja työkoneita, vanhoja verhotankoja, listoja, ovia jne. Meillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vaihtaa kaikkea tuota ihailemaamme uuteen tusinatuotteeseen. Ylipäätään emme halua hävittää mitään käyttökelpoista mistään; sisältä tai puutarhasta vain sen vuoksi, että sen kauniiksi saattaminen nyt vaatii hiukan aikaa ja työtä.

Emme siis aio hankkia kaivinkonetta vetämään pihaa sileäksi ja elää täällä pellonkeskellä vailla kasvillisuutta siihen asti, kunnes voitamme lotossa riittävästi ostaaksemme valtavan suuret taimet korvaamaan tuhotun kasvillisuuden. Itseasiassa emme tekisi niin, vaikka meillä olisi siihen varaakin. Tahdomme, että pihankin historia jatkaa elämäänsä. Puutumme toki pihankin epäkohtiin, mutta sitten, kun me niin tahdomme ja niinkuin me tahdomme sen toteuttaa.


Emme myöskään aio hankkia jätelavaa pihaamme, maksaa itseämme kipeäksi purkujätteen hävittämiseksi ja ostaa tilalle polttopuuta. Emme, vaikka niin saisimmekin pihan nopeasti nätiksi. Meille remontti ei ole mikään syy jättää kierrättämättä; miksi ihmeessä juuri nyt, kun jätettä syntyy enemmän kuin koskaan muulloin? Ei tuo piha häiritse elämäämme millään tavalla, nyt näyttää tältä ja ensivuonna toisenlaiselta.

Me ymmärrämme, että ajattelutapamme ja arvomaailmamme on monista outo. Tämä on kuitenkin meidän tapamme olla ja elää. Tällä tontilla ja tässä talossa meillä on nähdäksemme siihen täysi oikeus.

Me emme kierrä arvostelemassa toisten ihmisten arvomaailmaa, emme toisten asuntoja, emmekä puutarhoja. Annamme jokaisen elää valintojensa mukaisesti ja kunnioitamme sitä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Näemme rikkautena erilaisuuden ja sen, että ihmiset tekevät kodeistaan sellaisia, joissa asukkaat itse viihtyvät. Niin mekin aiomme tehdä. Toivoisimme, että saisimme samaa arvostusta ja kunnioitusta itseämme ja kotiamme kohtaan, jota itse annamme muille. Mielestämme se ei ole kohtuuton vaatimus; pahimmillaan se vaatii sen, että säästää negatiiviset sanansa jollekin, joka ne haluaa kuulla. Me emme halua.

Me emme myöskään arvostele muiden elämänvalintoja esimerkiksi luonnonvarojen kulutuksen, ravinnon jne suhteen, emmekä pakota keskustelukumppaneitamme perustelemaan sitä, millä he oikeuttavat itselleen esim. uusiutumattoman energian käytön tai muun kulutuksen, jonka nykytahtia maapallomme ei kestä. Emme, vaikka mielestämme tuollainen maapallolta velanotto olisi huomattavasti enemmän perusteluja kaipaava asia kuin se, että pyrkii elämään luontoa säästäen. Ehkä se, että hyvin moni tietää elämäntapansa epäeettisyyden onkin syynä siihen, että meidän elämäntapaamme ja valintojamme niin ahkerasti jaksetaan arvostella. 

Hyviä neuvoja, vinkkejä ja kokemuksia otamme tottakai mielellämme vastaan. Neuvomisesta ja ohjaamisesta on valtavan pitkä matka siihen, mitä tällä postauksella ajamme takaa. Neuvo on asia, joka mainitaan ja josta voi kuulija halutessaan tiedustella lisää. Tässä postauksessa tarkoitamme miettimämme, jo päättämämme tai meille täysin itsestäänselvän (ja keskustelukumppanille selväksi tehdyn) asian turhanpäiväistä, moneen kertaan jankuttamista, joka ei pohjaudu minkäänlaiseen järkisyyhyn. Siis mihinkään muuhun, kuin siihen, että päätöksemme ei ole tavanomainen, eikä siis nykypäivänä keskustelukumppanin mukaan "sovelias". Emme halua kuunnella näitä "tottakai te teette näin tai näin" tai "ettehän te nyt mitenkään voi" monologeja siis enää kertaakaan. 

Tämä on meidän kotimme, me täällä asumme, käytämme liettämme ja kaappejamme, katselemme seiniämme ja listojamme, leikkaamme vanhoja puita ja pensaita, väistelemme puukasoja jne. Olemme ehkä epävieraanvaraisia, mutta mieleemme ei edes tullut sisustaa kotiamme niin, että se olisi vieraidemme maun mukainen ;)

Niin tässä, kuin monessa muussakin asiassa pätee vanha viisaus; kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Rauhaa ja Rakkautta toivotellen


Rauhalan emäntä ja isäntä

Hellehöpinää

Huh hellettä.

Jos nyt saisi rauhassa lomailla, niin voisi sanoa, että ilmat hellivät. Täällä ei paljon hellimisestä ole tietoa, jotakin kun pitäisi jaksaa tehdäkin. Toiveissa siis seuraavaksi kahdeksi viikoksi puolipilvistä, sateetonta ilmaa hiukan maltillisemmilla lämpötiloilla ;)

Parhaillaan talon ulkopuoli muuttaa ilmettään hurjalla vauhdilla :) Kaameasta ja kaamean kuntoisesta takaterassista on jäljellä enää rippeet ja ulkoseinät verhoutuvat nätisti. Talo muuttuu sellaista vauhtia, ettei itse tahdo ollenkaan pysyä perässä :) Mahdankohan kuukauden kuluttua tunnistaa koko paikkaa ;)

Terassinrippeet

Maalausprojektia hiukan hidastaa järjetön korkean paikan kammoni, isäntä saa maalailla kaikki ne osat, joihin ei pääse käsiksi ilman tikapuiden käyttöä. Niin kauan kun pääsen maasta suoraa telineille pystyn sentään auttamaan homman etenemisessä.

Emännän maalaus-sektori

Ovat hommat sisälläkin edenneet, mutta kaikki on sen verran vaiheessa vielä, ettei mistään saa aikaiseksi järkevää postausta. Tosin järkikin tuntuu paenneen tämän helteen ja hulinan keskellä... No, onneksi tätä ei loputtomiin kestä, syksy tulee ennenkuin huomaakaan ja remonttikin loppuu joskus.

Täällä siis ollaan edelleen, yritän hiukan virkistyä postaustenkin suhteen :)

Pentuhöpinöitä :)

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Muutto vei kaikki mehut ja viimeviikko oli silkkaa sähellystä ja uupumusta. Oli hiukkasen kiire saada asioita kuntoon, koska vartiointijärjestelmämme päivitys saapui kotiin perjantaina :)

Talossa on tapahtunut vaikka mitä, mutta siitä sitten tuonnempana. Tänään haluan vielä nauttia tästä pehmoisenpörröisestä pentutaivaasta, jossa leijailen onnellisena ja vailla kiirettä ;)

Koirien ensikohtaaminen :) Vähän oli jännää.

 

Tässä minä nyt olen; Riku, suloinen kaivinkoneen, raivaus-sahan jne yhdistelmä ;)

Yhteiset leikit Noen kanssa sujuvat jo hyvin, kuvassa menossa yhteisen kuopan kaivaminen.

Ja kun leikkiminen alkaa käydä voimille, tai leikki yltyy liian hurjaksi, voi tulla mamman jalkoihin nukkumaan.

Tässä ne tämän hetken tärkeimmät kuulumiset Rauhalasta :)

Huomenna on taas edessä paluu arkitohinoihin, mutta vielä on monta tuntia aikaa keskittyä vain ja ainoastaan karvakorviin, onneksi :)