Maalausta ja maaliajatuksia

Hellekesä taisi päättyä ja ulkomaalauskelit ovat olleet vähintäänkin epäsuotuisat. Onneksi maalaushommia löytyy myös muualta, niin ei työt seiso ;)

Nyt työn alle ovat päässeet keittiön kaapit ja ikkunoiden teko on täydessä vauhdissa.


Ensimmäisen ikkunan karmit ja pokat ovat valmiina ja pohjamaalissa. Me emme siis ehkä elelekään talvea umpeenlevyteyin ikkunanaukoin ;)

Tämä eri maalien samanaikainen käyttö on herättänyt valtavasti ajatuksia.

Keittiön kaapit maalaamme Uulan maaleilla, kun taas ikkunoihin on käytetty tartuntapohjamaalia kestävän maalipinnan varmistamiseksi.

Uula oli itsestään selvä valinta kalustemaaliksi, varsinkin keittiön kaapeissa. Tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa astioiden ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleviin kalusteisiin maaleja, jotka sisältävät sekä ympäristölle, että ihmisille haitallisia aineita. Myrkyttömyys on meille ensiarvoisen tärkeä asia, elimistön kemikalisoitumista on muutenkin nyky-yhteiskunnassa lähes mahdotonta estää. Ainakin niissä asioissa, joissa se on mahdollista kiertää, tahdomme todellakin sen tehdä.

Iloni maalivalinnasta vain kasvoi maalaillessa. En voi sanoin kuvailla, miten kamalaa oli alkaa hajuttoman Uulan jälkeen sutimaan tartuntapohjamaalia ikkunankarmeihin. Se katku täytti koko pään. Koko ajan maalatessani mietin, onko tämän käyttö ihan oikeasti välttämätöntä; eikö oikeasti tähän olisi hajutonta ja myrkytöntä vaihtoehtoa, joka toimisi yhtä hyvin.

Nyt kun on kiire, eikä meillä oikeasti ole aikaa eikä energiaa selvitellä joka ainutta pikkuasiaa tulee valitettavasti joissakin kohdissa mentyä siitä, missä aita on matalin. Sanotaan, että tämä on tuohon parasta, niin uskotaan ja tehdään. Se ei silti estä kyseenalaistamasta asiaa ja miettimästä sitä jatkon kannalta.

Varmaa on se, että mitään muuta kuin Uulaa ei tule sisäkohteisiin; noita ikkunanpuitteita lukuunottamatta. Meille on aika yhdentekevää se, että kuivuminen kestää vähän kauemmin. Varsinkin, kun elämme täällä remontin keskellä, on aika paljon mukavampaa, että ei tarvitse päiväkausia tuuletella katkua pois asunnosta. Maalin märkyys ja kuivumisen odotteleminen haittaa huomattavasti paljon vähemmän elämää.

Maalaamisen jälkeen on tosi mukavaa puhdistaa kädet kookos-sitruuna kuorintavoiteella.  Olen todella huono käyttämään mitään kosmetiikkaa, olen luopunut siitä jo vuosia sitten lähinnä kosmetiikan sisältämien kemikaalien vuoksi. Kuorintavoidetta olen kaipaillut ehkä eniten näiden kosmetiikattomien vuosien aikana. Olinkin onnesta soikeana kun löysin tämän lempikaupastani. Siis kuorintavoide, jota voi vaikka syödä.

Ja niin, se liittyy maalaukseen siten, että olen ensinnäkin hyvin hanskavastainen ihminen, näin muutenkin vähän poropeukaloksi itsensä tuntevana en koe saavani mitään aikaiseksi rukkaset kädessä. Se siis tarkoittaa sitä, että maalia on aina ja kaikkialla maalaus-session jälkeen. Eihän se näin kotioloissa haittaa, että kädet ovat kirjavat kuin pakanamaan kartta, mutta kun lähtee ihmisten ilmoille niin läiskät on enemmän kun mukavaa putsailla pois. Yleensähän se tarkoittaa sitä, että kädet saa pestä ensin tärpätillä ja sitten kynsiharjalla. Lopputulos on kamalan hajuinen, kuiva, punainen ja koppurainen käsi.

Teki mieli hihkua riemusta ensimmäisen kuorintavoide-testikerran jälkeen, maalitahrat olivat tiessään, kädet tuoksuivat ihanilta ja tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä. Ei enää maalitahrat haittaa ;)

Tämä ei muuten ollut maksettu mainos vaan vilpitöntä iloa ihanien tuotteiden löytämisestä :)