sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Jo kolmas kevät.

Ihan uskomatonta miten aika kuluu.

Olemme siis isännöineet ja kunnostaneet Rauhalaa pihoineen nyt jo kaksi vuotta. En silti ala ihmetellä mihin aika on mennyt, tässä yhteydessä sen nimittäin kyllä näkee.

Vaikka meillä ei vieläkään mitään unelmien puutarhaa ole, ei näky sentään ole ihan niin lohduton kuin vuosi sitten.

2015

Vieläkin muistan, miten haravoin tuota tolkuttoman pitkää nurmikkoa ja kirosin sen alta löytyneitä oksia ja roinia. Suunnilleen tuosta missä Riku istuu löytyi sininen hulavanne. Siis sillä kolmannella haravointikerralla.

Nyt
Vaikkei näkymä nytkään ole päätähuimaavan ruusuinen, on se sentään jo paljon lohdullisempi. Tuohon saattaa ehkä jonakin vuonna tulla kunnon nurmikko. Rikukaan ei enää ole niin rimpula, eikä ihan niin kiinni mammassa kuin vielä vuosi sitten. Kuvassa Hänen Armonsa toki edelleen on ;)

Viime kesänä löysimme ryteikön keskeltä pionin, ruskoliljan (kyllä, yhden) ja muutaman narsissin. Isäntä leikkasi pusikon alas niitä varjostamasta. Katsotaan, josko tänä vuonna saisin heinikon ja vuohenputketkin pidettyä pois niiden kimpusta.

Kukkapenkin pohjaa


Kaikenkaikkiaan istutukset ovat talvehtineet hyvin. En meinaa malttaa odottaa kevään etenemistä :)





Aurinkoista viikkoa :)


..

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista nähdä mitä pionin kanssa yhdistät. Kannattaa varmaan katsoa ensin sopiiko siihen aurinkoisen vai varjoisen paikan kasvit tai jotain siltä väliltä. Kysy puutarhamyymälästä jos olet epävarma. Hieno puuhella. Kevään etenemistä odotan minäkin ja pihahommia.

    VastaaPoista