Ihan pihalla

Kevät on sitten ihanaa aikaa =)

Jo joskus viime syksynä aloimme puhua risujen kompostointiaidasta. Meillä kun tosiaan koko piha on täynnä eri lahoamisvaiheissa olevaa oksaa, keppiä ja karahkaa, olemme olleet enemmän kuin ihmeissämme niiden kanssa. Lisäksi tontilla on kaksi valtavaa tammea, joten hitaasti kompostoituvaa materiaalia riittää enemmän kuin kotitarpeiksi.

Tänään sitten saimme inspiraation. Ennen-kuvia ei tietenkään ole, koska oikeastaan olimme pihalla pressuttamassa valtavaa multakasaa, jonka ruttojuuri on vallannut kokonaan. No, teimme me senkin.

Tästä ehkä jonakin vuonna saa käyttökelpoista multaa...

Sitten ajattelimme verkottaa pikaisesti tulevan kompostiaidan paikan. No niin no... sitä ennen piti vähän suorittaa raivaustyötä. Tuossa kohdassa kun on joskus aiemmin ollut kärrynpyöristä tehty aita, siis aita, joka ehkä n. kymmenen vuotta sitten on kaatunut maahan. Kärrynpyörät oli luonnollisesti liitetty toisiinsa hyvin paksulla rautalangalla.  Harmittaa vallan vimmatusti, että nuo upeat kärrynpyörät ovat saaneet rauhassa lahota ihan kelvottomaan kuntoon. Toisaalta, jos niin ei olisi, meillä ehkä olisi tulevaisuudessa puoli pihaa koristeltu kärrynpyörillä jos missä yhteydessä. Puolensa siis ehkä kaikessa ;)

Teimme me sentään yhden upean löydönkin raivaillessamme. Tai siis kaksi. Siitä, mihin nuo komistukset päätyvät ei ole vielä mitään tietoa, mutta eivätköhän ne paikkansa hae.

Vanha portti

 
Raivausurakan jälkeen alkoi kahvipaussi kuulostaa hyvältä idealta, joten piipahdimme sisällä kahvilla ja laittamassa ruuan uuniin. Siltä reissulta tarttui jo kamerakin mukaan.

Kärrynpyörät

Pääsimme vihdoin vetämään aidan takaverkkoa. Meillä oli vanhastaan koiraverkkoa ja harjateräksen pätkiä, joilla neiti Nokkosen liikkumareviiriä on rajoitettu edellisessä pihassa. Aitaverkon pystytys käy enemmän kuin näppärästi kun pujottaa harjateräksen verkosta muutamasta kohtaa läpi ja lyö sen maahan.

Sitten vaan riuskaa haravointia ja isomman aineksen nostelua. Navakka pohjoistuuli ei oikein tukenut kevyemmän aineksen siivoamista pihasta, mutta risujen haravointia se onneksi ei haitannut. Eipähän päässyt hikikään tulemaan pilkkihaalarista ja piposta huolimatta. Kun kasa alkoi uhkaavasti levitä, virittelimme etummaisen verkon alkupäästä paikalleen. Loppuverkko jäi rullalle vielä, jotta kasaa pääsee näppärästi polkemaan tiiviimmäksi kiipeilemättä.

Yllättävän paljon piha siistiytyi ihmeen lyhyessä ajassa, kaikki aitaan kasattu materiaali on peräisin muutaman metrin säteeltä aidasta. Jotenkin mulla on sellainen aavistus, että tuo ei ehkä jää pihan ainoaksi kompostiaidanteeksi...

Aita terassilta kuvattuna

Aita on nyt täytetty suunnilleen kolmasosakorkeuteen lopullisesta. Ei tuo ainakaan omaan silmään pahalta näytä. Sitäpaitsi mielikuvitus lentää jo siihen aikaan, kun aidassa on edes paikoitellen multaa (tai sitten jemmailen tuonne saviruukkuja kyljelleen ja istuttelen niihin kivikkokasveja, jos kyllästyn odottelemaann ;) ) ja koko aita kukkii. Tai voihan olla, että ideoita syntyy matkan varrella vielä joku muukin. Kukkimaan tuo aita vielä joskus tulee, se on varma.

Vielä olisi pikkuisen savottaa noiden kärrynpyörienkin parissa. Tuo aita on nimittäin ollut koko etupihan levyinen. Ehkä siis seuraavaksi näiden kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua itse kullekin :)