Uudesta ja vanhan viehätyksestä

Tervehdys taas Rauhalan talvihorroksen keskeltä. Onneksi muutama aurinkoinen päivä jo antoi vähän lupausta siitä, että kevät saattaa tulla tänäkin vuonna. Joskos sitten piristyisi taas itsekin.

Mutta jos kuitenkin menisi tämänpäiväiseen asiaan turhia jaarittelematta.

Minulta kysellään usein sitä, miksi meille haalitaan lähes kaikki käytettynä. Nyt taas tästä asiasta on todella helppo kirjoittaa.

Me nimittäin etsimme pidempään vessaan sopivia likapyykkikoreja. Koreja on oltava kaksi samanlaista, niiden on seistävä jaloilla irti maasta ja niissä on oltava tasaiset kannet, jotta saan samalla pyykinviikaustason vessaan, jonne sitä ei muuten saa mahdutettua millään.

Vihdoin sitten löytyi sopivat pyykkikorit Jyskistä. Hintaa oli omaan makuuni hiukan liikaa, 40€/kori, mutta täyspuisista se nyt ei kuitenkaan kohtuuton summa ollut, joten ostoksille mars. Samalla reissulla ostimme samaa sarjaa hyllykön vessaan ja olinkin aika iloinen siitä, että saisi vihdoin vessan varusteltua kuntoon.

Eihän se ihan niin mennyt.

Kun aloin kasata pyykkikoreja, ärräpäitä alkoi lennellä. Onneksi isäntä ei ollut kotona, sillä olisin kiukuspäissäni aika varmasti rakentanut riidan vaikka aidanseipäästä, niin paljon sieppasi. Koreissa ei virheetöntä paikkaa ollut ainuttakaan. Osa seinistä oli kieroja, ruuvinreikien paikoissa mittavirheitä niin, että kulmat eivät osuneet kohdakkain, rimojen sahauskohdat olivat hyvinkin sinnepäin ja muutenkin työn jälki oli kauttaaltaan kelvotonta.

Siis tähän malliin kelvotonta.

Korien kohdalla vielä ajattelin, että kyllähän nuo tuosta hioo ja jatkoin kasailemista.

Hylly taas sitten oli ihan omaa luokkansa. Hyllylevyt eivät osuneet paikoilleen millään, joku oli puolisen senttiä liian alhaalla, joku ylhäällä ja joku muuten vaan kiero. Silloin loppui huumorintaju lopullisesti.

Lähetin kohtuullisen suorasanaisen reklamaation. Hyvä niin, sillä Jysk yllätti äärettömän positiivisesti tässä kohtaa. Hyllyn palautimme ja koreista saimme ihan kohtuullisen hyvityksen, enää ei siis harmita ihan niin paljon. Tosin tuon öljytyn puun hiominen hienolla hiekkapaperilla on kieltämättä aika suivaisa tehtävä varsinkin kun muutakin tekemistä olisi, mutta nyt sentään kaupan hinta-laatu-suhde on jokseensakin kohdallaan ja tämä on ostos, jonka itse on valinnut, joten sen kanssa sentään voi elää; pyykkikoritkin kun olisi saanut palauttaa.

Mutta niin, miten tämä liittyy uutena ostamiseen? Siten, että aina, kun ajattelen oikaista ja ostaa jotakin valmiina ja uutena, käy näin. Tulee maksettua kurasta itsensä kipeäksi, hankittua lisähommia ja sitten taas harmittaa. Sitäpaitsi minulle on vahvasti kehittynyt sellainen olo, ettei nykypäivänä enää panosteta laatuun ja kestävyyteen läheskään samaan tapaan kuin vaikka viisikin vuosikymmentä sitten.

Tätä kirjoitusta kirjoittelen keittiön pöydän vieressä. Pöytä on aiemmin esitelty myös blogissa. Kyseinen kuuden hengen pöytäkalusto maksoi ruhtinaalliset 100€ ja on puuosiltaan täydellisessä kunnossa edelleen, yli 60v valmistumisensa jälkeen. Maalipinta toki kaipaa tekevää kättä, mutta se ei estä käyttöä ja oli tiedossa ostohetkellä.

Jos jatketaan vertailuja aiemmin tekemiemme hankintojen ja noiden pyykkikorien välillä, niin jopa satavuotias vaatekaappimme  (ostohinta 150€) ehostui vähemmällä työllä kuin millä nuo korit tulevat valmistumaan.

Vahvasti luulen, etten taas ihan lähitulevaisuudessa tule eksymään "oikeaan kauppaan" etsiessäni huonekaluja tai niihin verrattavia tuotteita. Vanhassa vara parempi ;)

Aurinkoista alkukevättä (haluan itsepintaisesti kutsua tätä vuodenaikaa jo kevääksi ;)

Toivottavasti hyvin pian pääsisi jo pihapostausten kimppuun. Huomasin ensimmäisten kukkasipuleiden jo pistävän päitään esiin, tosin vielä peitin ne ilkeästi turpeella, ei vielä ihan niin kevät sentään ole.