Meillä on ollut ilmassa lievää vahvempaa syysväsymystä. Kesä oli niin tiivistahtinen ja intensiivinen, että kun pahin hässäkkä ja hermoilu oli ohi, oli ihan pakko ladata vähän akkuja ja elää normaalia arkeakin välillä. Täällä on siis vietelty hiljaiseloa muutenkin kuin blogissa.
Osansa aikaansaamattomuudelle teki sekin, kun illat pimenivät. Sähkömiestä odoteltiin ja odoteltiin, turhaan. Kaikki kattovalot puuttuivat ja kun sähkömiehen piti tulla "alkuviikosta" niin tilapäisvalaistukseen ei oikein tuntunut järkevältä panostaa. Olisi ehkä kannattanut, kuukauden päivät täällä eleltiin kynttilöiden ja yhden lukulampun valaistuksella. Vähänkään sateisempana päivänä ei tarkempaan työhön (kuten kaapinovien maalaukseen) luonnonvalo riittänyt edes päivällä, illasta puhumattakaan kun isäntä olisi myös ollut kotosalla. Lepotauko tuli siis aika luonnostaan.
Onneksi saimme vihdoin sähkötyöt kuntoon. Nyt on aika juhlaa, kun pihalle mennessä ei tarvitse enää pelätä tippuvansa pimeässä kaiteettomista rappusista, eikä sisällä tarvitse liikkua taskulampun valossa. Selvisimme kuin selvisimmekin valottomasta ajasta ilman katkeilleita luita :)
Arvatkaapas, missä istuen tämä kuva on otettu? Sohvalla :) Siis oikealla sohvalla. Sisällä asuvat huonekalut ovat lisääntyneet juuri sen verran, että täällä alkaa olla jo suhteellisen mukavaa. Toinen sohva asuu edelleen autotallissa, mutta kevyemmän ja helpommin siirreltävän kannoimme sisälle. Alkoi nimittäin jatkuva keittiön tuolilla istuminen pidemmän päälle käydä ärsyttäväksi. Kehoitan kokeilemaan, vaikka viikon. Älä käytä mitään muuta istuinta, kuin keittiön tuolia. Voin kertoa, että sohva on aika upea kapine, kun sitä vailla on elellyt heinäkuusta asti ;)
En taida olla ainoa tässä talossa, joka on asiasta samaa mieltä ;)
Tässä vielä kuva siitä, miten valtava ero on hirsiseinässä ennen ja jälkeen käsittelyn. Oikea puoli on pesty kahteen kertaan puutuhkalipeällä ja huuhdottu kahdesti. Sen jälkeen pintaan siveltiin pellavaöljy. Johdon vasemmalle puolelle ei ole vielä tehty mitään.
Lipeällä ja juuriharjalla lähtee muuten hirsi uskomattoman puhtaaksi. Maalitahrat lähtivät lähes kaikki juuriharjalla, samoin tietysti kaikki pintalika. Lyijykynäviivoja ja muita lyijykynämerkintöjä ja loput maalit hankasin onnistuneesti pois 00-karkeuden teräsvillalla ja lipeällä. Steariini vaati veitsirapsutuksen, eikä ihan kokonaan lähtenyt hirrestä pois.
Vihdoin ensimmäinen pätkä seinää on ihan oikeasti valmis. Siis niin, että sille ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään. Eiköhän tämä remontti joskus valmistu ihan kokonaankin. Ehkä. Ehkä jopa ennen, kun uuden kierroksen aloittaminen on ajankohtaista.
Ehkä täällä heräillään taas hiljalleen henkiin. Yritän aktivoitua myös blogin suhteen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti