Hei jee, meillä on kynnys :)

Heippa pitkästä aikaa.

Rauhalan hiljaiselo on alkanut vaivihkaa muuttua taas remontoinniksi. Tosin niin varovaisin, pienin askelin, ettei kovin paljon otsikkoa kummempaa edistystä ole vielä tapahtunut.

Todellakin juu, saimme vihdoin keittiön ja aulan väliseen oviaukkoon kynnyksen. Oikeasti olen siitä äärettömän iloinen, koska tuollainen 126cm pitkä ja n. 20cm leveä kolo lattiassa on aikamoinen aarreaitta... Voitte varmasti kuvitella, mitä kaikkea sieltä puulämmitteisessä talossa asuvassa koiraperheessä löytyykään ;)

On täällä jotakin muutakin pientä tapahtunut, keittiössä on työtaso ja aulassa lamppu vihdoin katossa. Emme uskaltaneet alkaa itseksemme asennella tuota 8,5kg:n mötkälettä kattoon, joten tuo kuukausia etsitty täydellinen valaisin odotteli vielä kuukauden päivät laatikossa remppamiehen visiittiä päästäkseen esiin. Mutta hyvää kannattaa odottaa, mä ainakin olen suunnattoman tyytyväinen tuohon valaisimeen :)

Nyt olisi toiveissa saada lähiaikoina huokolevyt ulkoseinien sisäpintoihin ja ehkä siis myös tapetit jotakuinkin lähitulevaisuudessa. Pienehkö sisustuskärpänen alkaa kummitella korvantakana...

Syksyllä tuntui, että remontti riittäisi jo, mutta ihmeesti sitä pieni lepotauko tekee terää ja taas on uutta intoa löytynyt. Ehkäpä tästä siis todella vielä joku päivä tulee kalustettu ihmisasumus ;)

Hauskaa viikonalkua kaikille :)

Tervehdys pitkästä aikaa =)

Enpäs ihan äkkiä muista, koska viimeksi on tullut blogia ajateltuakaan, saati sitten blogin eteen jotain tehtyä. Anteeksi. Ei täällä kokonaan vaiettu olla.

Meillä on ollut ilmassa lievää vahvempaa syysväsymystä. Kesä oli niin tiivistahtinen ja intensiivinen, että kun pahin hässäkkä ja hermoilu oli ohi, oli ihan pakko ladata vähän akkuja ja elää normaalia arkeakin välillä. Täällä on siis vietelty hiljaiseloa muutenkin kuin blogissa.

Osansa aikaansaamattomuudelle teki sekin, kun illat pimenivät. Sähkömiestä odoteltiin ja odoteltiin, turhaan. Kaikki kattovalot puuttuivat ja kun sähkömiehen piti tulla "alkuviikosta" niin tilapäisvalaistukseen ei oikein tuntunut järkevältä panostaa. Olisi ehkä kannattanut, kuukauden päivät täällä eleltiin kynttilöiden ja yhden lukulampun valaistuksella. Vähänkään sateisempana päivänä ei tarkempaan työhön (kuten kaapinovien maalaukseen) luonnonvalo riittänyt edes päivällä, illasta puhumattakaan kun isäntä olisi myös ollut kotosalla. Lepotauko tuli siis aika luonnostaan.

Onneksi saimme vihdoin sähkötyöt kuntoon. Nyt on aika juhlaa, kun pihalle mennessä ei tarvitse enää pelätä tippuvansa pimeässä kaiteettomista rappusista, eikä sisällä tarvitse liikkua taskulampun valossa. Selvisimme kuin selvisimmekin valottomasta ajasta ilman katkeilleita luita :)

Arvatkaapas, missä istuen tämä kuva on otettu? Sohvalla :) Siis oikealla sohvalla. Sisällä asuvat huonekalut ovat lisääntyneet juuri sen verran, että täällä alkaa olla jo suhteellisen mukavaa. Toinen sohva asuu edelleen autotallissa, mutta kevyemmän ja helpommin siirreltävän kannoimme sisälle. Alkoi nimittäin jatkuva keittiön tuolilla istuminen pidemmän päälle käydä ärsyttäväksi.  Kehoitan kokeilemaan, vaikka viikon. Älä käytä mitään muuta istuinta, kuin keittiön tuolia. Voin kertoa, että sohva on aika upea kapine, kun sitä vailla on elellyt heinäkuusta asti ;)

En taida olla ainoa tässä talossa, joka on asiasta samaa mieltä ;)

Tässä vielä kuva siitä, miten valtava ero on hirsiseinässä ennen ja jälkeen käsittelyn. Oikea puoli on pesty kahteen kertaan puutuhkalipeällä ja huuhdottu kahdesti. Sen jälkeen pintaan siveltiin pellavaöljy. Johdon vasemmalle puolelle ei ole vielä tehty mitään. 

Lipeällä ja juuriharjalla lähtee muuten hirsi uskomattoman puhtaaksi. Maalitahrat lähtivät lähes kaikki juuriharjalla, samoin tietysti kaikki pintalika. Lyijykynäviivoja ja muita lyijykynämerkintöjä ja loput maalit hankasin onnistuneesti pois 00-karkeuden teräsvillalla ja lipeällä. Steariini vaati veitsirapsutuksen, eikä ihan kokonaan lähtenyt hirrestä pois.

Vihdoin ensimmäinen pätkä seinää on ihan oikeasti valmis. Siis niin, että sille ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään. Eiköhän tämä remontti joskus valmistu ihan kokonaankin. Ehkä. Ehkä jopa ennen, kun uuden kierroksen aloittaminen on ajankohtaista. 

Ehkä täällä heräillään taas hiljalleen henkiin. Yritän aktivoitua myös blogin suhteen :)

Täydellisen tapetin metsästäjät

Yleensä on äärettömän hauskaa etsiä tapettia ja miettiä huoneen uutta ilmettä.

Yleensä vaan remontoitavia huoneita on yksi, huoneessa on jo ollut jonkinlainen tunnelma, siellä on huonekalut, siitä on joku käsitys. Nyt ei.

Ja niitä huoneita on neljä, siis tähän hätään. Kaikki tyhjiä tauluja, siis omalle mielelle.

Jopa minun mielikuvitukseni on ollut kovilla ja luulin sitä ehtymättömäksi.

Nyt alamme olla jo hiljalleen voiton puolella (tässäkin) taistossa, eteistä lukuunottamatta tapetit on jo päätetty. Enää seinien mittaus ja tapettien tilaus, onneksi :)


En tiedä miten olisimme selvinneet tästä savotasta, ellei tapeteista saisi tilattua näytepaloja. Kun niitä on aikansa pyöritellyt pitkin seiniä, niin kummasti mahdoton on muuttunut mahdolliseksi.

Näytepalojen tilaamista suosittelen kyllä enemmän kuin lämpimästi, jos tapetteja netistä haikailee. Kuvassa värit ovat aina erilaiset kuin luonnossa, erot ovat oikeasti aivan järkyttäviä. Vaaleansiniseksi luulemamme kuvio olikin luonnossa harmaa, todella vaalealta ja matalta kuvassa näyttävä tapetti olikin luonnossa täynnä kimaltavaa kultaa, pienemmistä sävyeroista puhumattakaan. Jos olisimme tilanneet kuvan perusteella tapetit, niin metsään olisi menty, pahasti ja lujaa.

Olohuone-pohdintoja

Makuuhuoneen näytepaloja. Alimman tapetin piti muuten olla vaaleansini-kuvioinen, ylhäällä vasen on oikeasti vaaleansininen. Tässä(kin) ilmiön näkee sangen hyvin, harmi etten saa noista liveversioita blogiin ;)

Nyt olemme tehneet testauksia vehnäjauholiisterillä, sanomalehdellä ja rakennus-suojapaperilla, hyvältä näyttää :) Siitä lisää tuonnempana omassa postauksessaan.

Hauskaa viikonalkua :)

Miten röttelöstä tuli talo; ulkovuoriremontti.

Nyt kun ulkolaudoitus on jo melkein kokonaan maalattu (ei edes meinannut tulla kiire ;) voi kai jo hehkutella tehtyä (lue teetettyä) ulkovuoriremonttia.

Lähtötilannehan oli tälläinen:

Talo ostohetkellä

Isäntä purki ulkovuorauksen kokonaan ja ihmeeksemme (ja onneksemme) hirsistä löytyi yllättävän vähän vaurioita. Pahimmat vauriot olivat olleet eteläseinustalla, jossa ilmeisesti takakuisti oli uittanut hirret pahasti. Edellinen omistaja oli poistanut ne ja tehnyt seinän tilalle, joten se siitä. Meillä on osahirsitalo.

Eteläseinää sisäpuolelta; olohuone.

Kyllähän me hetken pohdimme tuon seinän tekoa uudelleen hirrestä, mutta luovuimme ajatuksesta, sillä ulkoseinät on kuitenkin huokolevytettävä myös sisäpuolelta. Tuskin tyytyväisyytemme talosta lisääntyisi piilossa olevalla hirsiseinällä, joten tuo vain (eko)villoitettiin ja levytettiin.

Vaihdettavia hirsiä löytyi siis vain kaksi pätkää, niiden vaihto meni kivuttomasti puolessa päivässä ammattimiehen toimesta.

Uudet hirret; kuvassa näkyy vielä myös sittemmin purettu takakuisti.

Uutta ulkovuorausta päästiin vihdoin tekemään, pihalle saapui kasa tuulensuojalevyä, lautaa ja pari kilometriä seinäpanelia. Kun kaiken kruunasi rakennustelineet ja pari kirvesmiestä, niin alkoi tuntua siltä, että piha on niin täynnä, ettei enää itse sekaan mahdu. Tästä vaiheesta on armeliaan vähän kuvia, ehkäpä ihan syystä ;)

Uutta seinää, sekametelisopassa vanhaa ulkovuorausta pohjois-seinän yläosassa, paneloitua seinää ja tuulensuojalevyä tuuletusrimoineen. Puuttuvien ikkunoiden (olohuone, ullakko ja konttori) aukot levytettiin umpeen.

 

 

 

Seinämaaliksi punamulta oli aika itsestään selvä valinta. Tai no, yritimme me miettiä muitakin maaleja ja värejä, mutta eivät ne oikein tahtoneet sopia mielikuviin. Eskaron Isännän punamultaa tarttui lähirautakaupasta matkaan useampi purkki ja sutiminen alkoi. Punamulta on aika kiitollista maalattavaa, se kun ei ole niin turhan tarkkaa sen paremmin maalausrajoista kuin -olosuhteistakaan. Olemme saaneet sudittua pitkälle syksyyn onnistuneesti. Maalivalinta oli siis aika onni, öljymaalilla olisi aika turhaa maalailla enää tähän aikaan vuodesta. Ensikesänä pääsemme uudestaan pensselin varteen, kun talo täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Panelointi elää varmasti sen verran, että uusi maalikerros on aiheellinen. Annetaan siis jo tässä kohtaa talkoovaroitus touko-kesäkuulle ;) 

Helmapeltejä odotellessa.

Alaosan panelointia viivytti helmapeltien odottelu. Peltiseppää ei lukuisista lupauksista ja sopimuksista huolimatta näkynyt. Vaihdoimme yrittäjää ja soittoa seuraavana päivänä iloinen kaksikko tuli ottamaan mitat, pellit ilmestyivät muutamassa päivässä. Joillakuilla on selkeästi vielä tänäkin päivänä riittävästi töitä, eikä työttömyys uhkaa, vaikka jättäisi sovitut työt tekemättä. Hyvä niin. 

Ja tänään, ei vielä ihan valmista, mutta...

Puuttuuhan täältä vielä kaikenlaista, ikkunat ovat vaiheessa. Olohuoneen ikkunan karmit ja ulkopokat ovat valmiina, mutta sisäpokat vielä puusepällä työn alla, samoin ullakon ikkunat. Konttorin ikkunaa ei ole vielä edes suunniteltu sen paremmin, se saattaa hyvinkin talvehtia levytettynä ja aluskatteen alla. Konttorissa ikkunan paikka on laudoitettu umpeen ja sisäpuoltakin peittää huokolevy, joten lämpö pysyy kyllä sisäpuolella vaikkei ikkunaa olisikaan. Ikkunakoristeista puuttuu vielä punaiset "salmiakit", ne odottelevat kiinnitystään lapsityövoimalla maalattuina.

Tätä kirjoitellessa isäntä maalaa länsiseinän keskiosaa ja lapset -sekä omat, että lainalapsi- urakkahinnoiteltua alaosaa. Iloinen hälinä kuuluu keittiön ikkunan alta :) Siinä on viimeiset seinämaalit, sitten saa meidän puolesta talvi tulla. Pitkään lämmintä syksyä riittikin, onneksi.

Enää jännittää se, kumpi ehtii ensin; lumi maahan, vai emäntä keittiökaappien ja sisäseinien kimpusta siivoamaan pihaa. Jos lumi, niin toivotaan runsaslumista talvea ;)

Seinien ehostusta vol2

Ensimmäinen postaus aiheesta löytyy täältä.

Seinien suhteen vaikuttaa aikas hyvältä :)

Eskaron kalustelakka kesti mainiosti lipeäpesun. Tosin, kun innostuin laajentamaan testialuetta myös keittiöön ja tein lipeäpesun vähän turhan tuoreelle lakalle, oli lopputulos ikävän harmahtava. Lakan kannattaa siis antaa kuivua vähintään vuorokauden ennen pesua. Kertaalleen lakattukin kesti pesun hyvin.

Keittiöön pomppasin siksi, että halusin nähdä miten paljon lipeäpesu vaalentaa hirsiseinää. Olohuone on niin vaalea, ettei siellä kunnolla saanut tuohon asiaan selvyyttä. Keittiössä sai :)

Keittiön testiseinä

Kuvan kaksi ylintä hirttä on pesemättä, välissä kolme kokonaan lipeäpestyä hirttä ja loput, jo ennestään vaaleammat on pesty oikealta puolelta n. puolväliin. Tykkään lopputuloksesta todella paljon.

Olohuoneessa ero ei ole lainkaan noin dramaattinen, mutta sieltä löytyy jo esimakua siitä, miltä seinä tulee näyttämään kun se on valmis :)

Olohuoneen testiseinää

Oli ihan pakko hiukan öljytä pestyä seinää, en voinut vastustaa kiusausta ;)

Pidän todella paljon lipeäpesun jäljestä, se vaalentaa ja puhdistaa seinää, mutta ei silti mitenkään hävitä vanhan tuntua seinistä.

Lipeän tein ihan yksinkertaisesti niin, että seuloin kymmenen litran ämpärin n. puolilleen puutuhkaa (hiilet ja muut epäpuhtaudet pois) ja kaadoin kuumaa vettä ämpärin täyteen. Sekoitus ja sotku seisomaan yön yli. Tuhka painuu pohjalle, jolloin lipeä on helppo kauhoa pois päältä.

Pesu juuriharjalla laimentamattomalla tuotoksella ja heti perään pesu puhtaalla vedellä ja juuriharjalla. Ei paha homma. Kumihanskojen käyttö erittäin suositeltavaa, itse roiskaisin lipeää naamaan. Ei se niin paljon polttanut kuin odotin, mutta ei se kivaltakaan tuntunut.

Lipeäpesuhan on iänkaikkisen vanha puhdistusmenetelmä hirsiseinille. Ennenmuinoin se on kuulemma suoritettu kerran vuodessa.

Makuuhuoneen öljy-testiseinästä en tällä kertaa tarjoile kuvia, siellä on melkoinen kaappikaaos ;) Hyvältä näyttää sielläkin, sen verran voin sanoa. Pellavaöljy hävittää todella mukavasti sävyeroja ja tuo puunsyyt upeasti näkyviin.

Jos sitten ensikerralla vaikka kuvia valmiista seinästä ;)

Keittiötä, vihdoin :)

Pääsin vihdoin ja viimein keittiön kaappien kimppuun, siis kunnolla :)

Aiemmin maaliin asti pääsi jo vanhan laatikoston runko, siis sen, josta tulee allaskaapin sydän, se on ollut valmiina jo tovin jos toisenkin. Pieni motivaation lasku tuli tiskialtaan odottamattomasta viipymisestä. Toimitusajan piti olla viikko, mutta tilauksesta altaan saapumiseen kului kaikenkaikkiaan yli viisi viikkoa. Nelisen viikkoa siis olen tiskaillut tuskaillen saunalla ja voin kertoa, ettei keittiö-motivaatiota ole juurikaan ollut.

Nyt kun allas ilmestyi kotiin vihdoin ja viimein, motivaatio löytyi jälleen.

Eilen kävin hakemassa kuivauskaappiin uudet ritilät (juu, sen verran oli pakko diivailla ;) ja tänään hain kaappien ovimaalit. (samalla mukaan lähti vihdoin myös keittiön kattomaali; sävy saatiin päätettyä :)

Homma jatkui allaskaapin laatikoiden kunnostuksella.

Laatikot löytökunnossa

Laatikoiden etureunat oli tarkoitus maalata uudelleen, mutta kuten niin usein vanhoja kalusteita kunnostaessa suunnitelma muuttui. Maalin alta nimittäin paljastui kaunis vahapinta.

Laatikot maalinpoiston jälkeen

Laatikosto tulee siis saamaan vain lisää vahaa; laatikoiden vielä käsittelemättömät sisäpinnat saavat maalipinnan.

Kun kerran inspiraatiota riitti, jatkoin kuivauskaapin kimpussa. Ihmeitä ei sille tullut yllättäen vielä tehtyä, ovien ja helojen poisto, keskimmäisen kaapin pohjalevyn irroitus (muutan myös sen kuivauskaapiksi) ja maalipinnan hionta riittivät tälle päivälle.

Kuivauskaappi vanhalla pohjalevykokoonpanolla ennen hiontaa.

Huomisaamuna kaappi saa kitit ja jos tuuri käy, niin huomenna ehdin myös maalata ensimmäisen maalikerroksen.

Ette usko, miten paljon odotan tiskiallasta. Altaan asennuksen jälkeenkin keittiöön tulee vain kylmä vesi putkimiehen visiittiin asti, mutta ajatuskin siitä, että keittiössä on lavuaari ja keittiössä voi tiskata tuntuu todella luksukselta. Ihan sama, vaikka veden joutuukin vielä hetken lämmittelemään kattilassa, siihen on jo niin tottunut.

Mitenkähän onnellinen sitä on sinä päivänä, kun koti on oikeasti valmis?

Vaatekaappiongelman ratkaisu :)

Olemme tuskailleet puuttuvien vaatekaappien kanssa talon ostosta lähtien. Myös harmaantumista on tämän(kin) aiheen johdosta ilmennyt. ;)

Meillä on yksi kaappi, joka asuu ullakolla vielä toistaiseksi. Kaappi ei ole kovin täydellinen; pintakäsittely on uusinnan tarpeessa ja -pahinta kaikessa- kaappi on sahattu kahteen osaan. Käyttökelpoisen siitä toki saa.

Mutta kun se yksi kaappi ei riitä mihinkään. Eteiseen tarvitaan isännälle työvaatekaappi; noita nokisia vaatteita kun ei oikein avonaulakossa viitsi säilytellä. Makuuhuoneeseen tarvitaan myös välttämättä enemmän kaappitilaa. Kahden vaatefriikin elämä yhdellä vaatekaapilla olisi aivan tuhoontuomittu ajatus ;)

Moneen kertaan ehdimme ajatella sitä vaihtoehtoa, että joko tekisimme kiinteät kaapit tai ostaisimme perus-vaatekaapit, mutta kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Kerta toisensa jälkeen löysimme itsemme selailemasta kaappien myynti-ilmoituksia, niin oikeasti vanhojen kuin uustuotannonkin. Mutta kun ei löydy, niin ei löydy. Tai siis olisi löytynyt, jos budjetti olisi rajaton, mutta kun ei ole. Vähän väljemmällä budjetilla olisimme jo todennäköisesti teettäneet kaapit, vaikka tylsä ratkaisu sekin olisi ollut.


Vihdoin sitten löytyi nettikauppa, jossa valikoimaa ei puutu ja hinnat ovat järkevät. Riemu oli katossa :) Tilauslomakkeella tilaaminen tuotti pienen epätoivon hetken, siis mitä, eikö täältä pystykään tilaamaan Suomeen? Sähköpostiin onneksi vastattiin lähes välittömästi. Unelmia täydellisempi kaappi loistavan kaverinsa kanssa saatiin maksettua ja kuljetustakaan ei tarvinnut odotella kyllästymiseen saakka. Sunnuntaina maksetut kaapit ilmestyivät kotiin maanantai-iltana. Ja todella kotiin, siis sisälle asti ja kohtuuhintaan. Varsinkin makuuhuoneen kaapin kantamista katsellessa oli pakko todeta, että ihan helpolla rahtihinta ei tullut tienatuksi, mutta näppärästi pojat siitä selvisivät.

Isännän työvaatekaappi :) Kuvaaminen oli hiukan haastavaa hyvin hämärässä ja ahtaassa tilassa.

Työvaatekaappi on muuten kunnossa, mutta oikeasta yläreunasta on koriste irronnut ja vasemmalta puuttuu pieni koristelistanpätkä. Onneksi puuttuvan listan voi "lainata" oikealta puolelta, joka ei jää näkyviin. Muuten kaappi kaipaa vain sisäpuolen vahausta ja vaatetankoa kannattimineen. Tai no, pieni kuivuminen tuskin tekisi pahaa turvonneelle ovelle ja laatikolle ;) 

 Makuuhuoneen kaappi ei ole parhaillaan kovin kuvauksellinen; se lepää makuuhuoneessa kyljellään vailla koristeita. Siitä saatte siis nyt vain myyntikuvan verran maistiaisia. Luulisin, että kunhan kaappi pääsee laitettavaksi ja vihdoin laitettuna paikoilleen, niin siitä saatte lukea ja katsella kuvia kyllästymiseen asti ;)

Tämä kaappi kaipaa vähän enemmän työtä, alkaen jalan fiksauksesta ja pintakäsittelyn uusimisesta. Muuten puuosat ovat sangen hyväkuntoiset tuonikäiseksi kaapiksi.

Makuuhuoneen kaappi