Turhautumista ja ajatuksia

Pahoittelen jo etukäteen tätä postausta kaikille, joita tämä ei kosketa -vaikka toisaalta, vastaavaan projektiin ryhtyville tämä ehkä saattaa antaa hiukan osviittaa siitä, mitä voi olla tulossa.

Talon oston jälkeen meidän asiamme ovat kuuluneet tutuille ja tuntemattomille. Meidän valintamme ovat asioita, joihin saa puuttua, joita voi arvostella, meidän kotimme on paikka, jonne saa tulla kertomaan mikä kaikki täällä ja valinnoissamme on pielessä, mikä työ kenenkin mielestä on juuri nyt se kiireellisin jne. Me toivomme, että tuo loppuu nyt, tällä yhdellä, ainoalla bloggauksella, eikä tähän asiaan tarvitse enää myöhemmin palata.

Me nautimme siitä, että meillä käy vieraita ja esittelemme kotiamme ja remonttimme etenemistä todella mielellämme. Emme kuitenkaan niin mielellämme, että tahtoisimme, että osa vierailuista jättää meille pahan mielen. Emme kuitenkaan tahdo sanoa kenellekään ikävästi, joten päädyimme siihen, että kirjoitamme aiheesta blogiin, sillä tätä kaikki vierailijamme kuitenkin lukevat.  Näin kukaan ei saa niskaansa ryöpytystä, johon itse on antanut vain viimeisen pisaran.


Emme tarkoita tätä ketään kohtaan pahalla, emmekä toivo, että tästä loukkaannutaan, mutta mittamme alkaa täyttyä.

Kaikkein loukkaavimmat yhteentörmäykset ovat niitä, joissa mitätöidään meidän elämänarvojamme. Tiedämme kyllä, että emme elä, emmekä ajattele ns. valtavirran mukaisesti. Emme arvosta kertakäyttökulttuuria, emmekä ole innostuneita tekniikan, muodin, näkyvän omaisuuden jne. kilpavarustelusta. Emme yritä tehdä tästä talosta uutta, vaan korjata tämän asumiskuntoon vanhaa kunnioittaen, kierrättäen niin paljon kuin ikinä on mahdollista.

Me rakastamme vanhoja hirsiseiniämme ja tahdomme jättää niitä näkyviin niin paljon kuin mahdollista. Me emme tahdo peittää niitä tusinatapeteilla, vaikka se onkin niin kaunista, helppoa ja nykyaikaa. Suremme jokaista seinää, joka on pakko peittää.

Me rakastamme vanhaa, ihanaa puuhellaamme. Me emme pidä sähköliesistä, emme ylipäätään sähkönkäytöstä missään muodossa, jossa sen vain voi välttää tinkimättä elämän mukavuustasosta. Me tiedämme, mitä puulämmitys ja puuhellankäyttö ympärivuotisesti on, olemme eläneet puulämmitteisessä talossa vailla sähköliettä ennenkin. Tämä ei ole meille siis mikään uusi eikä outo valinta ja tämä pohjautuu sangen vankkaan pohdintaan. Me tiedämme, mitä teemme. Rauhalaan on myös tehty sähkövaraukset lämmitystä ja sähköliettä varten, tosin lähinnä talon mahdollista myyntiä ajatellen, ei itsellemme. Jos silti tulemme toisiin aatoksiin, pystymme kyllä vaivattomasti muuttamaan sekä lämmityksen, että kokkauksen "nykyaikaan".

Me rakastamme kaikkea vanhaa muutenkin. Rakastamme vanhoja kaappeja, vanhoja työkoneita, vanhoja verhotankoja, listoja, ovia jne. Meillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa vaihtaa kaikkea tuota ihailemaamme uuteen tusinatuotteeseen. Ylipäätään emme halua hävittää mitään käyttökelpoista mistään; sisältä tai puutarhasta vain sen vuoksi, että sen kauniiksi saattaminen nyt vaatii hiukan aikaa ja työtä.

Emme siis aio hankkia kaivinkonetta vetämään pihaa sileäksi ja elää täällä pellonkeskellä vailla kasvillisuutta siihen asti, kunnes voitamme lotossa riittävästi ostaaksemme valtavan suuret taimet korvaamaan tuhotun kasvillisuuden. Itseasiassa emme tekisi niin, vaikka meillä olisi siihen varaakin. Tahdomme, että pihankin historia jatkaa elämäänsä. Puutumme toki pihankin epäkohtiin, mutta sitten, kun me niin tahdomme ja niinkuin me tahdomme sen toteuttaa.


Emme myöskään aio hankkia jätelavaa pihaamme, maksaa itseämme kipeäksi purkujätteen hävittämiseksi ja ostaa tilalle polttopuuta. Emme, vaikka niin saisimmekin pihan nopeasti nätiksi. Meille remontti ei ole mikään syy jättää kierrättämättä; miksi ihmeessä juuri nyt, kun jätettä syntyy enemmän kuin koskaan muulloin? Ei tuo piha häiritse elämäämme millään tavalla, nyt näyttää tältä ja ensivuonna toisenlaiselta.

Me ymmärrämme, että ajattelutapamme ja arvomaailmamme on monista outo. Tämä on kuitenkin meidän tapamme olla ja elää. Tällä tontilla ja tässä talossa meillä on nähdäksemme siihen täysi oikeus.

Me emme kierrä arvostelemassa toisten ihmisten arvomaailmaa, emme toisten asuntoja, emmekä puutarhoja. Annamme jokaisen elää valintojensa mukaisesti ja kunnioitamme sitä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Näemme rikkautena erilaisuuden ja sen, että ihmiset tekevät kodeistaan sellaisia, joissa asukkaat itse viihtyvät. Niin mekin aiomme tehdä. Toivoisimme, että saisimme samaa arvostusta ja kunnioitusta itseämme ja kotiamme kohtaan, jota itse annamme muille. Mielestämme se ei ole kohtuuton vaatimus; pahimmillaan se vaatii sen, että säästää negatiiviset sanansa jollekin, joka ne haluaa kuulla. Me emme halua.

Me emme myöskään arvostele muiden elämänvalintoja esimerkiksi luonnonvarojen kulutuksen, ravinnon jne suhteen, emmekä pakota keskustelukumppaneitamme perustelemaan sitä, millä he oikeuttavat itselleen esim. uusiutumattoman energian käytön tai muun kulutuksen, jonka nykytahtia maapallomme ei kestä. Emme, vaikka mielestämme tuollainen maapallolta velanotto olisi huomattavasti enemmän perusteluja kaipaava asia kuin se, että pyrkii elämään luontoa säästäen. Ehkä se, että hyvin moni tietää elämäntapansa epäeettisyyden onkin syynä siihen, että meidän elämäntapaamme ja valintojamme niin ahkerasti jaksetaan arvostella. 

Hyviä neuvoja, vinkkejä ja kokemuksia otamme tottakai mielellämme vastaan. Neuvomisesta ja ohjaamisesta on valtavan pitkä matka siihen, mitä tällä postauksella ajamme takaa. Neuvo on asia, joka mainitaan ja josta voi kuulija halutessaan tiedustella lisää. Tässä postauksessa tarkoitamme miettimämme, jo päättämämme tai meille täysin itsestäänselvän (ja keskustelukumppanille selväksi tehdyn) asian turhanpäiväistä, moneen kertaan jankuttamista, joka ei pohjaudu minkäänlaiseen järkisyyhyn. Siis mihinkään muuhun, kuin siihen, että päätöksemme ei ole tavanomainen, eikä siis nykypäivänä keskustelukumppanin mukaan "sovelias". Emme halua kuunnella näitä "tottakai te teette näin tai näin" tai "ettehän te nyt mitenkään voi" monologeja siis enää kertaakaan. 

Tämä on meidän kotimme, me täällä asumme, käytämme liettämme ja kaappejamme, katselemme seiniämme ja listojamme, leikkaamme vanhoja puita ja pensaita, väistelemme puukasoja jne. Olemme ehkä epävieraanvaraisia, mutta mieleemme ei edes tullut sisustaa kotiamme niin, että se olisi vieraidemme maun mukainen ;)

Niin tässä, kuin monessa muussakin asiassa pätee vanha viisaus; kohtele muita niinkuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Rauhaa ja Rakkautta toivotellen


Rauhalan emäntä ja isäntä

Hellehöpinää

Huh hellettä.

Jos nyt saisi rauhassa lomailla, niin voisi sanoa, että ilmat hellivät. Täällä ei paljon hellimisestä ole tietoa, jotakin kun pitäisi jaksaa tehdäkin. Toiveissa siis seuraavaksi kahdeksi viikoksi puolipilvistä, sateetonta ilmaa hiukan maltillisemmilla lämpötiloilla ;)

Parhaillaan talon ulkopuoli muuttaa ilmettään hurjalla vauhdilla :) Kaameasta ja kaamean kuntoisesta takaterassista on jäljellä enää rippeet ja ulkoseinät verhoutuvat nätisti. Talo muuttuu sellaista vauhtia, ettei itse tahdo ollenkaan pysyä perässä :) Mahdankohan kuukauden kuluttua tunnistaa koko paikkaa ;)

Terassinrippeet

Maalausprojektia hiukan hidastaa järjetön korkean paikan kammoni, isäntä saa maalailla kaikki ne osat, joihin ei pääse käsiksi ilman tikapuiden käyttöä. Niin kauan kun pääsen maasta suoraa telineille pystyn sentään auttamaan homman etenemisessä.

Emännän maalaus-sektori

Ovat hommat sisälläkin edenneet, mutta kaikki on sen verran vaiheessa vielä, ettei mistään saa aikaiseksi järkevää postausta. Tosin järkikin tuntuu paenneen tämän helteen ja hulinan keskellä... No, onneksi tätä ei loputtomiin kestä, syksy tulee ennenkuin huomaakaan ja remonttikin loppuu joskus.

Täällä siis ollaan edelleen, yritän hiukan virkistyä postaustenkin suhteen :)

Pentuhöpinöitä :)

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta. Muutto vei kaikki mehut ja viimeviikko oli silkkaa sähellystä ja uupumusta. Oli hiukkasen kiire saada asioita kuntoon, koska vartiointijärjestelmämme päivitys saapui kotiin perjantaina :)

Talossa on tapahtunut vaikka mitä, mutta siitä sitten tuonnempana. Tänään haluan vielä nauttia tästä pehmoisenpörröisestä pentutaivaasta, jossa leijailen onnellisena ja vailla kiirettä ;)

Koirien ensikohtaaminen :) Vähän oli jännää.

 

Tässä minä nyt olen; Riku, suloinen kaivinkoneen, raivaus-sahan jne yhdistelmä ;)

Yhteiset leikit Noen kanssa sujuvat jo hyvin, kuvassa menossa yhteisen kuopan kaivaminen.

Ja kun leikkiminen alkaa käydä voimille, tai leikki yltyy liian hurjaksi, voi tulla mamman jalkoihin nukkumaan.

Tässä ne tämän hetken tärkeimmät kuulumiset Rauhalasta :)

Huomenna on taas edessä paluu arkitohinoihin, mutta vielä on monta tuntia aikaa keskittyä vain ja ainoastaan karvakorviin, onneksi :)