Jo Rauhalassa asumisen alkumetreillä saimme yllättävän ja ilahduttavan vieraan. Yllättäen, kesken tavallisen arkitohelluksen tänne ilmestyi vieras mies. Hän kertoi tätinsä asuneen Rauhalassa talon ollessa nuori. Mökkireissuilla ohikulkeissaan hän oli surkutellut talon rappeutumista ja oli onnellinen siitä, että Rauhala on saanut uudet omistajat ja jatkaa vielä elämäänsä.
Tuo käynti oli niin yllättävä ja häkellyttävä, ettei siitä juuri mitään mieleen jäänyt. Harmitti oikein, etten tajunnut historiasta kysellä, enkä kirjata mitään ylös. Onneksi peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut.
Tapasimme nimittäin myöhemmin uudelleen, sillä kertaa sovitusti ja sain jopa joitakin muistiinpanojakin tehtyä. Niiden pohjalta minulla olisi tarkoitus jossakin vaiheessa perehtyä vielä tarkemmin Rauhalan vaiheisiin.
Tuon visiitin ehdottomana kruununa sain kotiinviemisiksi kauan kaivattujen historiatietojen lisäksi jotakin kouriintuntuvaa ja uskomattoman upeaa. Hän antoi minulle tätinsä vanhat kapiopyyhkeet ja yhden pöytäliinan. Siis useita käsin kudottuja ja nimikoituja pellavapyyhkeitä 1900 luvun alusta. Olen niistä sanoinkuvaamattoman onnellinen :)
Nyt nuo pyyhkeet ovat remontin keskeltä piilotettu, joten kuvia ei valitettavasti tähän postaukseen tule, mutta myöhemmin sisustuksen valmistuessa ja pyyhkeiden löytäessä arvoisensa paikan tai käyttötarkoituksen niitä tulee varmasti kuvattua kerran jos toisenkin. Ideoita vanhojen pellavapyyhkeiden kunnialliseen uusiokäyttöön otan mielelläni vastaan :)
Koska Rauhala oli täysin riisuttu ja lähes hävitetty edellisen omistajan toimesta, lämmittää tuo muutenkin upea lahja sydäntä aivan valtavasti <3
Lisää ihania historia-uutisia saimme vielä myöhemmin. Isäntä osui työn puitteissa juttuihin Rauhalan myöhemmän vaiheen omistajan jälkeläisen kanssa ja sopi vierailusta valokuvien kanssa. Oli upeaa nähdä, millainen tämä paikka oli kukoistuksessaan. On vaikea kuvitella, että piha on kukkinut joskus niin upeasti.
Tuohon vierailuun saakka piha oli minulle pelkkä tyhjä taulu, johon en saanut mitään otetta. Toki roskan ja romun siivoamista riittikin viime kesään asti, ei siinä mitään.
Nyt tänä keväänä piha on alkanut aueta ihan uudessa valossa. Vanha roina on poissa, nurmikkoa voi kutsua jo nurmikoksi ohdake, nokkos- ja vuohenputkiryteikön sijaan ja muutenkin tontti alkaa olla aika mukava. Harvat säästyneet kukat on paikallistettu ja uuden rakentamista voi tosissaan alkaa pohtia.
Jonkin verran pihaa on tullut tänä keväänä jo rakenneltuakin lisää, siitä myöhemmin, kunhan kasvu pääsee sen verran vauhtiin, että on jotain kuvattavaakin pihalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti