Tervehdys pitkästä aikaa =)

Enpäs ihan äkkiä muista, koska viimeksi on tullut blogia ajateltuakaan, saati sitten blogin eteen jotain tehtyä. Anteeksi. Ei täällä kokonaan vaiettu olla.

Meillä on ollut ilmassa lievää vahvempaa syysväsymystä. Kesä oli niin tiivistahtinen ja intensiivinen, että kun pahin hässäkkä ja hermoilu oli ohi, oli ihan pakko ladata vähän akkuja ja elää normaalia arkeakin välillä. Täällä on siis vietelty hiljaiseloa muutenkin kuin blogissa.

Osansa aikaansaamattomuudelle teki sekin, kun illat pimenivät. Sähkömiestä odoteltiin ja odoteltiin, turhaan. Kaikki kattovalot puuttuivat ja kun sähkömiehen piti tulla "alkuviikosta" niin tilapäisvalaistukseen ei oikein tuntunut järkevältä panostaa. Olisi ehkä kannattanut, kuukauden päivät täällä eleltiin kynttilöiden ja yhden lukulampun valaistuksella. Vähänkään sateisempana päivänä ei tarkempaan työhön (kuten kaapinovien maalaukseen) luonnonvalo riittänyt edes päivällä, illasta puhumattakaan kun isäntä olisi myös ollut kotosalla. Lepotauko tuli siis aika luonnostaan.

Onneksi saimme vihdoin sähkötyöt kuntoon. Nyt on aika juhlaa, kun pihalle mennessä ei tarvitse enää pelätä tippuvansa pimeässä kaiteettomista rappusista, eikä sisällä tarvitse liikkua taskulampun valossa. Selvisimme kuin selvisimmekin valottomasta ajasta ilman katkeilleita luita :)

Arvatkaapas, missä istuen tämä kuva on otettu? Sohvalla :) Siis oikealla sohvalla. Sisällä asuvat huonekalut ovat lisääntyneet juuri sen verran, että täällä alkaa olla jo suhteellisen mukavaa. Toinen sohva asuu edelleen autotallissa, mutta kevyemmän ja helpommin siirreltävän kannoimme sisälle. Alkoi nimittäin jatkuva keittiön tuolilla istuminen pidemmän päälle käydä ärsyttäväksi.  Kehoitan kokeilemaan, vaikka viikon. Älä käytä mitään muuta istuinta, kuin keittiön tuolia. Voin kertoa, että sohva on aika upea kapine, kun sitä vailla on elellyt heinäkuusta asti ;)

En taida olla ainoa tässä talossa, joka on asiasta samaa mieltä ;)

Tässä vielä kuva siitä, miten valtava ero on hirsiseinässä ennen ja jälkeen käsittelyn. Oikea puoli on pesty kahteen kertaan puutuhkalipeällä ja huuhdottu kahdesti. Sen jälkeen pintaan siveltiin pellavaöljy. Johdon vasemmalle puolelle ei ole vielä tehty mitään. 

Lipeällä ja juuriharjalla lähtee muuten hirsi uskomattoman puhtaaksi. Maalitahrat lähtivät lähes kaikki juuriharjalla, samoin tietysti kaikki pintalika. Lyijykynäviivoja ja muita lyijykynämerkintöjä ja loput maalit hankasin onnistuneesti pois 00-karkeuden teräsvillalla ja lipeällä. Steariini vaati veitsirapsutuksen, eikä ihan kokonaan lähtenyt hirrestä pois.

Vihdoin ensimmäinen pätkä seinää on ihan oikeasti valmis. Siis niin, että sille ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään. Eiköhän tämä remontti joskus valmistu ihan kokonaankin. Ehkä. Ehkä jopa ennen, kun uuden kierroksen aloittaminen on ajankohtaista. 

Ehkä täällä heräillään taas hiljalleen henkiin. Yritän aktivoitua myös blogin suhteen :)

Täydellisen tapetin metsästäjät

Yleensä on äärettömän hauskaa etsiä tapettia ja miettiä huoneen uutta ilmettä.

Yleensä vaan remontoitavia huoneita on yksi, huoneessa on jo ollut jonkinlainen tunnelma, siellä on huonekalut, siitä on joku käsitys. Nyt ei.

Ja niitä huoneita on neljä, siis tähän hätään. Kaikki tyhjiä tauluja, siis omalle mielelle.

Jopa minun mielikuvitukseni on ollut kovilla ja luulin sitä ehtymättömäksi.

Nyt alamme olla jo hiljalleen voiton puolella (tässäkin) taistossa, eteistä lukuunottamatta tapetit on jo päätetty. Enää seinien mittaus ja tapettien tilaus, onneksi :)


En tiedä miten olisimme selvinneet tästä savotasta, ellei tapeteista saisi tilattua näytepaloja. Kun niitä on aikansa pyöritellyt pitkin seiniä, niin kummasti mahdoton on muuttunut mahdolliseksi.

Näytepalojen tilaamista suosittelen kyllä enemmän kuin lämpimästi, jos tapetteja netistä haikailee. Kuvassa värit ovat aina erilaiset kuin luonnossa, erot ovat oikeasti aivan järkyttäviä. Vaaleansiniseksi luulemamme kuvio olikin luonnossa harmaa, todella vaalealta ja matalta kuvassa näyttävä tapetti olikin luonnossa täynnä kimaltavaa kultaa, pienemmistä sävyeroista puhumattakaan. Jos olisimme tilanneet kuvan perusteella tapetit, niin metsään olisi menty, pahasti ja lujaa.

Olohuone-pohdintoja

Makuuhuoneen näytepaloja. Alimman tapetin piti muuten olla vaaleansini-kuvioinen, ylhäällä vasen on oikeasti vaaleansininen. Tässä(kin) ilmiön näkee sangen hyvin, harmi etten saa noista liveversioita blogiin ;)

Nyt olemme tehneet testauksia vehnäjauholiisterillä, sanomalehdellä ja rakennus-suojapaperilla, hyvältä näyttää :) Siitä lisää tuonnempana omassa postauksessaan.

Hauskaa viikonalkua :)

Miten röttelöstä tuli talo; ulkovuoriremontti.

Nyt kun ulkolaudoitus on jo melkein kokonaan maalattu (ei edes meinannut tulla kiire ;) voi kai jo hehkutella tehtyä (lue teetettyä) ulkovuoriremonttia.

Lähtötilannehan oli tälläinen:

Talo ostohetkellä

Isäntä purki ulkovuorauksen kokonaan ja ihmeeksemme (ja onneksemme) hirsistä löytyi yllättävän vähän vaurioita. Pahimmat vauriot olivat olleet eteläseinustalla, jossa ilmeisesti takakuisti oli uittanut hirret pahasti. Edellinen omistaja oli poistanut ne ja tehnyt seinän tilalle, joten se siitä. Meillä on osahirsitalo.

Eteläseinää sisäpuolelta; olohuone.

Kyllähän me hetken pohdimme tuon seinän tekoa uudelleen hirrestä, mutta luovuimme ajatuksesta, sillä ulkoseinät on kuitenkin huokolevytettävä myös sisäpuolelta. Tuskin tyytyväisyytemme talosta lisääntyisi piilossa olevalla hirsiseinällä, joten tuo vain (eko)villoitettiin ja levytettiin.

Vaihdettavia hirsiä löytyi siis vain kaksi pätkää, niiden vaihto meni kivuttomasti puolessa päivässä ammattimiehen toimesta.

Uudet hirret; kuvassa näkyy vielä myös sittemmin purettu takakuisti.

Uutta ulkovuorausta päästiin vihdoin tekemään, pihalle saapui kasa tuulensuojalevyä, lautaa ja pari kilometriä seinäpanelia. Kun kaiken kruunasi rakennustelineet ja pari kirvesmiestä, niin alkoi tuntua siltä, että piha on niin täynnä, ettei enää itse sekaan mahdu. Tästä vaiheesta on armeliaan vähän kuvia, ehkäpä ihan syystä ;)

Uutta seinää, sekametelisopassa vanhaa ulkovuorausta pohjois-seinän yläosassa, paneloitua seinää ja tuulensuojalevyä tuuletusrimoineen. Puuttuvien ikkunoiden (olohuone, ullakko ja konttori) aukot levytettiin umpeen.

 

 

 

Seinämaaliksi punamulta oli aika itsestään selvä valinta. Tai no, yritimme me miettiä muitakin maaleja ja värejä, mutta eivät ne oikein tahtoneet sopia mielikuviin. Eskaron Isännän punamultaa tarttui lähirautakaupasta matkaan useampi purkki ja sutiminen alkoi. Punamulta on aika kiitollista maalattavaa, se kun ei ole niin turhan tarkkaa sen paremmin maalausrajoista kuin -olosuhteistakaan. Olemme saaneet sudittua pitkälle syksyyn onnistuneesti. Maalivalinta oli siis aika onni, öljymaalilla olisi aika turhaa maalailla enää tähän aikaan vuodesta. Ensikesänä pääsemme uudestaan pensselin varteen, kun talo täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Panelointi elää varmasti sen verran, että uusi maalikerros on aiheellinen. Annetaan siis jo tässä kohtaa talkoovaroitus touko-kesäkuulle ;) 

Helmapeltejä odotellessa.

Alaosan panelointia viivytti helmapeltien odottelu. Peltiseppää ei lukuisista lupauksista ja sopimuksista huolimatta näkynyt. Vaihdoimme yrittäjää ja soittoa seuraavana päivänä iloinen kaksikko tuli ottamaan mitat, pellit ilmestyivät muutamassa päivässä. Joillakuilla on selkeästi vielä tänäkin päivänä riittävästi töitä, eikä työttömyys uhkaa, vaikka jättäisi sovitut työt tekemättä. Hyvä niin. 

Ja tänään, ei vielä ihan valmista, mutta...

Puuttuuhan täältä vielä kaikenlaista, ikkunat ovat vaiheessa. Olohuoneen ikkunan karmit ja ulkopokat ovat valmiina, mutta sisäpokat vielä puusepällä työn alla, samoin ullakon ikkunat. Konttorin ikkunaa ei ole vielä edes suunniteltu sen paremmin, se saattaa hyvinkin talvehtia levytettynä ja aluskatteen alla. Konttorissa ikkunan paikka on laudoitettu umpeen ja sisäpuoltakin peittää huokolevy, joten lämpö pysyy kyllä sisäpuolella vaikkei ikkunaa olisikaan. Ikkunakoristeista puuttuu vielä punaiset "salmiakit", ne odottelevat kiinnitystään lapsityövoimalla maalattuina.

Tätä kirjoitellessa isäntä maalaa länsiseinän keskiosaa ja lapset -sekä omat, että lainalapsi- urakkahinnoiteltua alaosaa. Iloinen hälinä kuuluu keittiön ikkunan alta :) Siinä on viimeiset seinämaalit, sitten saa meidän puolesta talvi tulla. Pitkään lämmintä syksyä riittikin, onneksi.

Enää jännittää se, kumpi ehtii ensin; lumi maahan, vai emäntä keittiökaappien ja sisäseinien kimpusta siivoamaan pihaa. Jos lumi, niin toivotaan runsaslumista talvea ;)

Seinien ehostusta vol2

Ensimmäinen postaus aiheesta löytyy täältä.

Seinien suhteen vaikuttaa aikas hyvältä :)

Eskaron kalustelakka kesti mainiosti lipeäpesun. Tosin, kun innostuin laajentamaan testialuetta myös keittiöön ja tein lipeäpesun vähän turhan tuoreelle lakalle, oli lopputulos ikävän harmahtava. Lakan kannattaa siis antaa kuivua vähintään vuorokauden ennen pesua. Kertaalleen lakattukin kesti pesun hyvin.

Keittiöön pomppasin siksi, että halusin nähdä miten paljon lipeäpesu vaalentaa hirsiseinää. Olohuone on niin vaalea, ettei siellä kunnolla saanut tuohon asiaan selvyyttä. Keittiössä sai :)

Keittiön testiseinä

Kuvan kaksi ylintä hirttä on pesemättä, välissä kolme kokonaan lipeäpestyä hirttä ja loput, jo ennestään vaaleammat on pesty oikealta puolelta n. puolväliin. Tykkään lopputuloksesta todella paljon.

Olohuoneessa ero ei ole lainkaan noin dramaattinen, mutta sieltä löytyy jo esimakua siitä, miltä seinä tulee näyttämään kun se on valmis :)

Olohuoneen testiseinää

Oli ihan pakko hiukan öljytä pestyä seinää, en voinut vastustaa kiusausta ;)

Pidän todella paljon lipeäpesun jäljestä, se vaalentaa ja puhdistaa seinää, mutta ei silti mitenkään hävitä vanhan tuntua seinistä.

Lipeän tein ihan yksinkertaisesti niin, että seuloin kymmenen litran ämpärin n. puolilleen puutuhkaa (hiilet ja muut epäpuhtaudet pois) ja kaadoin kuumaa vettä ämpärin täyteen. Sekoitus ja sotku seisomaan yön yli. Tuhka painuu pohjalle, jolloin lipeä on helppo kauhoa pois päältä.

Pesu juuriharjalla laimentamattomalla tuotoksella ja heti perään pesu puhtaalla vedellä ja juuriharjalla. Ei paha homma. Kumihanskojen käyttö erittäin suositeltavaa, itse roiskaisin lipeää naamaan. Ei se niin paljon polttanut kuin odotin, mutta ei se kivaltakaan tuntunut.

Lipeäpesuhan on iänkaikkisen vanha puhdistusmenetelmä hirsiseinille. Ennenmuinoin se on kuulemma suoritettu kerran vuodessa.

Makuuhuoneen öljy-testiseinästä en tällä kertaa tarjoile kuvia, siellä on melkoinen kaappikaaos ;) Hyvältä näyttää sielläkin, sen verran voin sanoa. Pellavaöljy hävittää todella mukavasti sävyeroja ja tuo puunsyyt upeasti näkyviin.

Jos sitten ensikerralla vaikka kuvia valmiista seinästä ;)

Keittiötä, vihdoin :)

Pääsin vihdoin ja viimein keittiön kaappien kimppuun, siis kunnolla :)

Aiemmin maaliin asti pääsi jo vanhan laatikoston runko, siis sen, josta tulee allaskaapin sydän, se on ollut valmiina jo tovin jos toisenkin. Pieni motivaation lasku tuli tiskialtaan odottamattomasta viipymisestä. Toimitusajan piti olla viikko, mutta tilauksesta altaan saapumiseen kului kaikenkaikkiaan yli viisi viikkoa. Nelisen viikkoa siis olen tiskaillut tuskaillen saunalla ja voin kertoa, ettei keittiö-motivaatiota ole juurikaan ollut.

Nyt kun allas ilmestyi kotiin vihdoin ja viimein, motivaatio löytyi jälleen.

Eilen kävin hakemassa kuivauskaappiin uudet ritilät (juu, sen verran oli pakko diivailla ;) ja tänään hain kaappien ovimaalit. (samalla mukaan lähti vihdoin myös keittiön kattomaali; sävy saatiin päätettyä :)

Homma jatkui allaskaapin laatikoiden kunnostuksella.

Laatikot löytökunnossa

Laatikoiden etureunat oli tarkoitus maalata uudelleen, mutta kuten niin usein vanhoja kalusteita kunnostaessa suunnitelma muuttui. Maalin alta nimittäin paljastui kaunis vahapinta.

Laatikot maalinpoiston jälkeen

Laatikosto tulee siis saamaan vain lisää vahaa; laatikoiden vielä käsittelemättömät sisäpinnat saavat maalipinnan.

Kun kerran inspiraatiota riitti, jatkoin kuivauskaapin kimpussa. Ihmeitä ei sille tullut yllättäen vielä tehtyä, ovien ja helojen poisto, keskimmäisen kaapin pohjalevyn irroitus (muutan myös sen kuivauskaapiksi) ja maalipinnan hionta riittivät tälle päivälle.

Kuivauskaappi vanhalla pohjalevykokoonpanolla ennen hiontaa.

Huomisaamuna kaappi saa kitit ja jos tuuri käy, niin huomenna ehdin myös maalata ensimmäisen maalikerroksen.

Ette usko, miten paljon odotan tiskiallasta. Altaan asennuksen jälkeenkin keittiöön tulee vain kylmä vesi putkimiehen visiittiin asti, mutta ajatuskin siitä, että keittiössä on lavuaari ja keittiössä voi tiskata tuntuu todella luksukselta. Ihan sama, vaikka veden joutuukin vielä hetken lämmittelemään kattilassa, siihen on jo niin tottunut.

Mitenkähän onnellinen sitä on sinä päivänä, kun koti on oikeasti valmis?

Vaatekaappiongelman ratkaisu :)

Olemme tuskailleet puuttuvien vaatekaappien kanssa talon ostosta lähtien. Myös harmaantumista on tämän(kin) aiheen johdosta ilmennyt. ;)

Meillä on yksi kaappi, joka asuu ullakolla vielä toistaiseksi. Kaappi ei ole kovin täydellinen; pintakäsittely on uusinnan tarpeessa ja -pahinta kaikessa- kaappi on sahattu kahteen osaan. Käyttökelpoisen siitä toki saa.

Mutta kun se yksi kaappi ei riitä mihinkään. Eteiseen tarvitaan isännälle työvaatekaappi; noita nokisia vaatteita kun ei oikein avonaulakossa viitsi säilytellä. Makuuhuoneeseen tarvitaan myös välttämättä enemmän kaappitilaa. Kahden vaatefriikin elämä yhdellä vaatekaapilla olisi aivan tuhoontuomittu ajatus ;)

Moneen kertaan ehdimme ajatella sitä vaihtoehtoa, että joko tekisimme kiinteät kaapit tai ostaisimme perus-vaatekaapit, mutta kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut. Kerta toisensa jälkeen löysimme itsemme selailemasta kaappien myynti-ilmoituksia, niin oikeasti vanhojen kuin uustuotannonkin. Mutta kun ei löydy, niin ei löydy. Tai siis olisi löytynyt, jos budjetti olisi rajaton, mutta kun ei ole. Vähän väljemmällä budjetilla olisimme jo todennäköisesti teettäneet kaapit, vaikka tylsä ratkaisu sekin olisi ollut.


Vihdoin sitten löytyi nettikauppa, jossa valikoimaa ei puutu ja hinnat ovat järkevät. Riemu oli katossa :) Tilauslomakkeella tilaaminen tuotti pienen epätoivon hetken, siis mitä, eikö täältä pystykään tilaamaan Suomeen? Sähköpostiin onneksi vastattiin lähes välittömästi. Unelmia täydellisempi kaappi loistavan kaverinsa kanssa saatiin maksettua ja kuljetustakaan ei tarvinnut odotella kyllästymiseen saakka. Sunnuntaina maksetut kaapit ilmestyivät kotiin maanantai-iltana. Ja todella kotiin, siis sisälle asti ja kohtuuhintaan. Varsinkin makuuhuoneen kaapin kantamista katsellessa oli pakko todeta, että ihan helpolla rahtihinta ei tullut tienatuksi, mutta näppärästi pojat siitä selvisivät.

Isännän työvaatekaappi :) Kuvaaminen oli hiukan haastavaa hyvin hämärässä ja ahtaassa tilassa.

Työvaatekaappi on muuten kunnossa, mutta oikeasta yläreunasta on koriste irronnut ja vasemmalta puuttuu pieni koristelistanpätkä. Onneksi puuttuvan listan voi "lainata" oikealta puolelta, joka ei jää näkyviin. Muuten kaappi kaipaa vain sisäpuolen vahausta ja vaatetankoa kannattimineen. Tai no, pieni kuivuminen tuskin tekisi pahaa turvonneelle ovelle ja laatikolle ;) 

 Makuuhuoneen kaappi ei ole parhaillaan kovin kuvauksellinen; se lepää makuuhuoneessa kyljellään vailla koristeita. Siitä saatte siis nyt vain myyntikuvan verran maistiaisia. Luulisin, että kunhan kaappi pääsee laitettavaksi ja vihdoin laitettuna paikoilleen, niin siitä saatte lukea ja katsella kuvia kyllästymiseen asti ;)

Tämä kaappi kaipaa vähän enemmän työtä, alkaen jalan fiksauksesta ja pintakäsittelyn uusimisesta. Muuten puuosat ovat sangen hyväkuntoiset tuonikäiseksi kaapiksi.

Makuuhuoneen kaappi

Seinien ehostusta

Vihdoin pääsin sisäseinien kimppuun, flunssa alkaa helpottaa. :)

Koska harhailen alueella, josta en omaa minkäänlaista kokemusta ja josta on todella vähän (ja ristiriitaista) tietoa saatavilla, päätimme aloittaa hommat testailemalla eri asioita noilla koolatuilla ja siksi vielä tänä syksynä levytettävillä seinillä. Kerrankin niistä rumiluksista on jotain hyötyäkin ;)

Suunnitelmanamme on lakata riveet ja käsitellä hirret pellavaöljyllä. Tämä selvä, mutta mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen öljyämistä, mitä lakkaa ja montako kerrosta tarvitaan ynnä muut asiat ovatkin sitten se kysymysmerkki.

Aloitin harjoitukset eilen olohuoneesta lakkailun merkeissä.

Harjoitusalue

 Lakkatestissä on Eskaron vesiohenteinen puolihimmeä kalustelakka. 

Ensivaikutelma on ihan hyvä, karkailleen lakan saa helposti siivottua hirsistä ja riveiden pinnasta tulee sangen mukava. Testialueella on nyt yksi hirsien väli lakattu kolmeen kertaan, yksi kahteen ja loput yhteen. 

Lakkaustestit

Omaan silmään jopa tuo kahteen kertaan lakattu riveys näyttää aivan liian muoviselta, kolmesta kerroksesta puhumattakaan. Kertaalleen lakattu on siis tässä vaiheessa ehdoton suosikki. 

Seuraava vaihe tuolle seinälle on huomenna koittava lipeäpesu. Silloin eri lakkakerrokset joutuvat siis koetukselle. Ellei kertaalleen lakattu väli kestä, on pakko yrittää kaivaa jostakin himmeää lakkaa ja kokeilla, auttaako kiillon poisto tilannetta. 

Makuuhuoneen testialueella leikittiin pellavaöljyllä. 

Yllättäen muistin ottaa "ennen" kuvan vasta ensimmäisen hirren kimpussa käytyäni ;)

Tarkoitus oli testata miten hyvin öljyllä saa poistettua maalitahroja ja miten hyvin pelkkä öljyäminen tasoittaa kaikenlaisia värieroja ja häivyttää pinnallisia vaurioita. 

Maalitahrojen vuoksi ei seiniä ainakaan tarvitse hioa, ne lähtivät uskomattoman helposti. Pahimpiin kohtiin vetäisin öljyä vähän reilumman kerroksen, annoin vaikuttaa hetken ja hankasin karhunkielellä tahran pois. Ohuemmille tahroille riitti pelkkä öljyinen karhunkieli. 

Kolhukohtien lopputuloksesta on hiukan aikaista sanoa vielä mitään, malttamattomankin on pakko odottaa öljyn kuivumista. Palaillaan asiaan siis viimeistään parin viikon kuluttua. Tällä hetkellä testialueella näyttää mm. tältä.

Ennen öljyä

Öljyttynä

 Öljyämisen rajoittuneisuudelle on syynsä, siis muukin kuin pikainen testi. 

Noita riveitä ei ole käsitelty mitenkään ennen öljyämistä, emmekä halua kokeilla käykö öljytyille riveille samoin kuin öljyämisessä käytetyille räteille. Pellavaöljyiset rätithän saattavat syttyä itsekseen palamaan. 

Tänään vielä edessä puutuhkalipeän valmistumaan laitto ja mikäli kunto kestää, niin pientä painimista keittiön kaappien parissa. Huomenna olohuoneen seinän lipeäpesu ja varmasti kaappipaini jatkuu. Saisi tämä flunssa väistyä lopullisesti, olisi sangen ihanaa saada alakerta muuttovalmiiksi. 

Seinien hionta ei lainkaan huvittaisi. Saa pitää peukkuja, että pesulla ja öljyämisellä noista saisi kelvollisen nätit ;)

Konttori ja keittiö on pakko hioa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos edes noista. 

Mukavaa viikkoa teille kaikille :)

.....

Valoa pimeyteen :)

Pakko kai se on uskoa, että syksy on tullut.

Toivottavasti ilmat pysyvät vielä sen verran kuivina, että saamme talon maalattua loppuun ennen talventuloa. Vielä olisi pikkuisen vaille.

Tänään saimme ensimmäisen puuttuvista ikkunoista paikoilleen :)  Olohuoneen valoisuus lisääntyi valtavasti.

Olohuoneen toisen ikkunan karmit odottavat maalausta makuuhuoneessa, pokat näkyvätkin kuvassa.

Enää puuttuu siis yläkerran ikkuna ja konttorin ikkuna. Lähes puolivälissä ollaan siinäkin projektissa :)

Tänään tehdään historiaa myös keittiössä. Tässä kuumeisena kun yritin pysyä jotenkin sulana samaan aikaan kun olohuoneesta tuuli sisään, tuli hiukan lämmitettyä puuhellaa. Kun uunilämpömittari kerran sattui näyttämään hyviä lukemia, tekaisin ensimmäisen laatikkoruuan puuhellan uuniin tässä talossa :) Jotenkin luulen, että talvella taidamme syödä aika uuniruokapainotteisesti, jostakin syystä. 

Lattiat

Joskus lupailin ihan omaa postausta lattioista ja niiden teosta. Jos nyt sitten :)

Ostovaiheessahan meiltä puuttui kokonaan makuuhuoneen ja olohuoneen lattiat; makuuhuone oli purettu kokonaan ja hiukan uutta koolausta oli hahmoteltu, olohuoneessa oli levyt alkuperäisten kannatinhirsien päällä.

Makuuhuone

Olohuone

Ensin lattiat koolattiin uudelleen (olohuoneesta luonnollisesti poistettiin vanhat hirret), koolauksen alapintaan tuli laudat, joiden varaan laskettiin tuulensuojalevy. Tämä komeus vuorattiin tervapaperilla.

Makuuhuoneen lattia odottaa eristeitään.

Seinänvierustat eristettiin paitsi pellavariveiden tarkistuksella, myös kovalla ekovillalla. Loppu lattiasta eristettiin ekovillan puhallusversiolla. 

 

Olohuoneen lattia villoitettuna.

Voisi äkkiseltään ajatella, että puhallusvillan levittäminen on ihan kiva juttu, ja kun vielä on ekoversio, niin mitäpä sitä suojaimilla. Tuo villa on paalissa yllättävän tiiviissä paketissa, ei se sieltä ihan niin vaan levinnytkään lattiaan. Käytännössä parhaaksi työkaluksi paalinhajoitukseen totesin rautaharavan, jolla pieksemällä kovan kuution sai ihan mukavasti leviämään puruksi jota sen siis kuuluisi olla. Lisäksi tuo puukuituvilla on käsitelty palonestoaineella, jonka olemassaolon kyllä huomaa poskionteloissaan ja ihollaan ellei satu paalista sitä lukemaan. Hengitys-suojain on enemmän kun järkevä hankinta villoituksen yhteydessä ;) Pöly myös tietenkin leijailee koko asuntoon, onneksi tuo työvaihe on jo kaukana takana :)

Makuuhuoneen lattia saatiin laudoitettua uudelleen vanhoilla lattialankuilla, mutta olohuonetta varten oli hankittava uudet. 

Lopuksi lattiat hiottiin ja lakattiin ammattiporukan toimesta. Itse olimme silloin kaivatulla lomalla. 

Lopputulos on sangen miellyttävä. Varsinkin makuuhuoneen lattiasta huomaa, että se on uudelleen hiottua vanhaa lankkua, mutta eipä se häiritse; sitähän se on. Pinta on silti hyvä ja helppo pitää puhtaana, sehän se pääasia lattioiden lakkauksessa oli. 

Makuuhuonetta

Olohuoneen lattia loistaa uutuuttaan, se vähän jopa häiritsee. Liian uusi ja hieno lattia muuten vanhassa torpassa. Ehkäpä se siitä tasoittuu kun päästään sisustamaan eikä lattiat ole paljaina. 

Olohuoneen "peili"

Ensimmäiset naarmut saimme aikaan jo loman jälkeisenä maanantaina, kun painimme jääkaapin kätisyyden vaihdon kanssa. Lakka ei ollut vielä kovettunut, joten keittiön lattiassa on melkoiset painaumat. Yllättävää kyllä, se ei oikeastaan edes harmittanut kumpaakaan. Totesimme vain, että eipähän tarvitse enää varoa ensimmäistä naarmua, vaan kotona saa elää laitetuista lattioista huolimatta ;) 

.....

Lisätilaa keittiöön :)

Vaatekaappejahan me olimme etsimässä, mutta mutta...

Olemme kärsineet pienoisesta pöytäongelmasta jo jonkin aikaa. Meillä on kaksi aivan ihanaa ruokapöytää, mutta keittiömme ei ole kummallekaan sopiva.

Pirttikalustomme on niin valtava, ettei sitä tarvitse edes sovittaa keittiöön. Pyöreä pöytä, joka meillä tähän asti on ollut käytössä on ihana, mutta niin tilaavievä, että sen tilalle on suunniteltu hiukan ahtaampaankin keittiöön passaavaa pöytää.

Kun sitten näimme tämän, emme voineet jättää sitä mitenkään ostamatta. Pöytä on kuin tehty keittiöömme :) Väritkin ovat ihanat, joskin pinta on sen verran pahasti kärsinyt, että pieni ehostus tulee jossakin vaiheessa ajankohtaiseksi.

"Vanha" ja "uusi" kohtaavat

Läppäreiden lisäksi mahtuu vielä syömäänkin ;)

Nyt on todella tekeminen, etten lähde kaivelemaan pöytäliinalaatikoita, tekisi niin mieli laittaa edes yksi kohta kodista oikeasti nätiksi.

Jos kuitenkin antaisi järjen vielä voittaa, täällä tulee pölyämään vielä jatkossakin.

Maalausta ja maaliajatuksia

Hellekesä taisi päättyä ja ulkomaalauskelit ovat olleet vähintäänkin epäsuotuisat. Onneksi maalaushommia löytyy myös muualta, niin ei työt seiso ;)

Nyt työn alle ovat päässeet keittiön kaapit ja ikkunoiden teko on täydessä vauhdissa.


Ensimmäisen ikkunan karmit ja pokat ovat valmiina ja pohjamaalissa. Me emme siis ehkä elelekään talvea umpeenlevyteyin ikkunanaukoin ;)

Tämä eri maalien samanaikainen käyttö on herättänyt valtavasti ajatuksia.

Keittiön kaapit maalaamme Uulan maaleilla, kun taas ikkunoihin on käytetty tartuntapohjamaalia kestävän maalipinnan varmistamiseksi.

Uula oli itsestään selvä valinta kalustemaaliksi, varsinkin keittiön kaapeissa. Tuntuu kamalalta ajatukselta laittaa astioiden ja elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa oleviin kalusteisiin maaleja, jotka sisältävät sekä ympäristölle, että ihmisille haitallisia aineita. Myrkyttömyys on meille ensiarvoisen tärkeä asia, elimistön kemikalisoitumista on muutenkin nyky-yhteiskunnassa lähes mahdotonta estää. Ainakin niissä asioissa, joissa se on mahdollista kiertää, tahdomme todellakin sen tehdä.

Iloni maalivalinnasta vain kasvoi maalaillessa. En voi sanoin kuvailla, miten kamalaa oli alkaa hajuttoman Uulan jälkeen sutimaan tartuntapohjamaalia ikkunankarmeihin. Se katku täytti koko pään. Koko ajan maalatessani mietin, onko tämän käyttö ihan oikeasti välttämätöntä; eikö oikeasti tähän olisi hajutonta ja myrkytöntä vaihtoehtoa, joka toimisi yhtä hyvin.

Nyt kun on kiire, eikä meillä oikeasti ole aikaa eikä energiaa selvitellä joka ainutta pikkuasiaa tulee valitettavasti joissakin kohdissa mentyä siitä, missä aita on matalin. Sanotaan, että tämä on tuohon parasta, niin uskotaan ja tehdään. Se ei silti estä kyseenalaistamasta asiaa ja miettimästä sitä jatkon kannalta.

Varmaa on se, että mitään muuta kuin Uulaa ei tule sisäkohteisiin; noita ikkunanpuitteita lukuunottamatta. Meille on aika yhdentekevää se, että kuivuminen kestää vähän kauemmin. Varsinkin, kun elämme täällä remontin keskellä, on aika paljon mukavampaa, että ei tarvitse päiväkausia tuuletella katkua pois asunnosta. Maalin märkyys ja kuivumisen odotteleminen haittaa huomattavasti paljon vähemmän elämää.

Maalaamisen jälkeen on tosi mukavaa puhdistaa kädet kookos-sitruuna kuorintavoiteella.  Olen todella huono käyttämään mitään kosmetiikkaa, olen luopunut siitä jo vuosia sitten lähinnä kosmetiikan sisältämien kemikaalien vuoksi. Kuorintavoidetta olen kaipaillut ehkä eniten näiden kosmetiikattomien vuosien aikana. Olinkin onnesta soikeana kun löysin tämän lempikaupastani. Siis kuorintavoide, jota voi vaikka syödä.

Ja niin, se liittyy maalaukseen siten, että olen ensinnäkin hyvin hanskavastainen ihminen, näin muutenkin vähän poropeukaloksi itsensä tuntevana en koe saavani mitään aikaiseksi rukkaset kädessä. Se siis tarkoittaa sitä, että maalia on aina ja kaikkialla maalaus-session jälkeen. Eihän se näin kotioloissa haittaa, että kädet ovat kirjavat kuin pakanamaan kartta, mutta kun lähtee ihmisten ilmoille niin läiskät on enemmän kun mukavaa putsailla pois. Yleensähän se tarkoittaa sitä, että kädet saa pestä ensin tärpätillä ja sitten kynsiharjalla. Lopputulos on kamalan hajuinen, kuiva, punainen ja koppurainen käsi.

Teki mieli hihkua riemusta ensimmäisen kuorintavoide-testikerran jälkeen, maalitahrat olivat tiessään, kädet tuoksuivat ihanilta ja tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä. Ei enää maalitahrat haittaa ;)

Tämä ei muuten ollut maksettu mainos vaan vilpitöntä iloa ihanien tuotteiden löytämisestä :)

Lomalta takaisin arkeen.

Piti alkuviikosta jo kyhäillä postausta, mutta olin niin puusta pudonnut lomailun jäljiltä, ettei ennen tätä ole ollut toivoakaan saada mitään kirjallista tuotosta aikaiseksi.

Oli melkoinen kotiinpaluu, kun vastassa oli vain ja ainoastaan tyhjät lattiat. Ei siinä mitään, ne lattiat kyllä ovat ihanat :) Tavoillemme uskollisesti olimme kotona puoliltaöin ja ensimmäinen homma oli kaivaa koiranruoka konttorin takanurkasta ja sen jälkeen alkaa ihmettelemään mistä löytyisi aamuksi kahvinkeittovehkeet. Ja jakkara. Löytyi.

Tämä viikko onkin siis lähinnä täyttynyt siitä, että olemme saattaneet torppaa taas uudelleen asumiskuntoon.

Tai siis  vielä kerran väliaikaiseen asumiskuntoon, sillä edessä on vielä seinien hionta, riveiden lakkaus ja hirsien öljyäminen. Sitten voimme vihdoin alkaa kalustaa ihan oikeasti kotia. 

Remonttivaihe tarjoaa taas uusia asumishaasteita, sillä tällä kertaa meiltä puuttuu kokonaan tiskiallas keittiöstä. Uusi tiskiallas pitäisi olla matkalla (piti olla jo viimeviikolla täällä) ja allaskaappi valmistuu huomiseksi, joten ehkä pääsen laskiämpäristä eroon piakkoin. Sitä ei kyllä tule ikävä... Kuten ei saunalla tiskaamistakaan. Loppujen lopuksi aika pienistä asioista on toimiva kodinhoito lähtöisin, ei niitä niin huomaa ennenkuin jotakin tärkeää oikeasti puuttuu kokonaan. No, arvostaapa "itsestäänselvyyksiä" enemmän taas tämän jälkeen :)

Allaskaapin sydän, vanha laatikosto. Tämä on ollut aiemmin osa isompaa kiinteää kokonaisuutta, josta muistona oli sinne tänne törröttävät katkaistut laudat ja yli rungon jatkuva pohjalevy. Niin innoissani aloin tätä työstämään, ettei ihan oikeita "ennen" kuvia tullut otettua.

Sen vastapainoksi, että toinen nurkka on riisuttu, on keittiöön ilmestynyt suuresti kaivattuja asioita :)

Siinä se nyt on, Jää-pakastinkaappi. Miten moista kapinetta onkin osannut kaivata?

Olen talon ostamisesta lähtien etsiskellyt keittiöön vanhaa astiakaappia, mutta sopivaa (ja sopivan hintaista) ei vaan ole tullut vastaan. Kaikissa on ollut joku vika.

Maanantaina, kun arki ei oikein tahtonut ottaa alkaakseen, päätin lähteä pienelle kierrokselle maalikauppaan ja läheiselle osto-ja myyntiliikkeelle. Onneksi menin, sillä meidän astiakaappimme seisoi siellä. Otin kaapista isännälle kuvat, mutta ahtaassa tilassa, hämärässä otetut puolikasta kaappia esittävät otokset eivät oikein vakuuttaneet. Isäntä kävi sitten tiistaina katsomassa kaapin livenä ja ihastui siihen itsekin. Olin aikas iloinen kun isäntä töistä tullessaan peruutti työauton takaluukku oven suuntaan ja ikkunoista pilkisti hiukkasen vihreää :) Siellähän se unelmien kaappi sitten oli, kotipihassa :) Kaapin saaminen keittiöön oli yhtä mielenkiintoinen projekti kuin maanantainen jääkaapin kanto. Tällä viikolla kun ei Rauhalassa ole ollut työmiehiä töissä alkuviikosta ollenkaan, niin molemmat on pitänyt kaksistaan raahata sisään. Hyvin siitäkin on suoriuduttu, ei siinä mitään; kaikki ehjää edelleen, niin tavarat kuin kantajatkin ;)

Jossakin vaiheessa tuo kaappi saa uudet maalit, mutta se projekti saattaa venähtää hetken jos toisenkin. Keittiön kaapit ja väliovet karmeineen ovat ainakin maalauslistalla ennen kaapin ehostusta; tuo kun kuitenkin kelpaa käyttöön ihan tuollaisenaan. Kaapin ovissa on ollut koristekuviointi, se paistaa valossa läpi pintamaalista ja vähän toivoisin, että onnistuisin kuvioinnin palauttamaan. Odottelen jännityksellä, mitä tuon vihreän maalin alta oikein löytyykään :) 

Viikon ehdottomasti ihanin löytö :)

Viikonloppu on ollut yhtä hulinaa, mutta tällä kertaa ei remontin merkeissä. Olen viikonloppuna keskittynyt pitkästä aikaa ihan vain lapsiin ja koiriin, antanut kaiken muun olla. Tai no, tuli käytyä rautakaupassa hakemassa ensiviikolle taas tarvikkeita, mutta eihän sitä lasketa? ;)

Pizzaa, wokkia, karkkia, saunomista, ulkoilua, höpötystä ja naurua, niistä on ihana viikonloppu tehty :)

Kuopus testasi suihkukaappia ammekäytössä, hyvin toimii :)

Iloista viikonalkua kaikille :)

Lomatunnelmia :)

Heippa taas :)

Loma on tehnyt meille todellakin huimaavan hyvää alkuvuoden hälinän jälkeen :) On ollut taivaallista saada keskittyä vain toisiinsa ja koiriin, nauttia maisemista ja ennenkaikkea levosta; siitä, ettei mihinkään ole kiire :)

Kiirettä meillä ei tosiaankaan ole tunnettu koko viikkona, josta johtuu se, että emme ole saaneet aikaiseksi puoliakaan siitä, mitä meidän lomalla piti tehdä. Alkuviikosta alkoi tuntua siltä, että lomakin menee suorittamiseksi, joten luovuimme suunnitelmista ja loppuviikon olemme tehneet mitä huvittaa. Se ei ole paljon se ;)

Maanantain aloitti aivan ihana kuvaviesti kotoa :)

Ensimmäinen ikkunanpuite koristeineen :)

Pakko tunnustaa, että tuli tippa silmään tuota katsellessa, lopputulos on paljon kauniimpi kuin olin osannut odottaakaan. Koristelautojen kehysosat ovat vanhat, mutta koriste kaarevine lautoineen on omaa suunnittelua ja meidän Taikurin toteutusta. Ei tuosta miehestä enää muuta ammattinimitystä voi käyttää kun Taikuri, niin uskomattomasti hän onnistuu siirtämään ideat käytäntöön ja vielä (näennäisen) vaivattomasti :) Parempaa miestä emme olisi voineet saada remonttiamme tekemään.

Maanantai jatkui visiitillä isäni rakennustyömaata katselemaan, upeaa sielläkin jo on :) Joimme kahvit kauniilla terassilla upeissa maisemissa ja samalla toki tuli rupateltua yhtä jos toistakin työmaiden asioista, yllättäen ;) Koiratkin viitsivät käyttäytyä esimerkillisesti, edes paloruiskumainen pissapoikamme (ikää 12 vkoa ja päivä tänään) ei aiheuttanut lätäköitä, eli visiitti oli kaikinpuolin todella onnistunut ja mukava :)

Koska keli oli himppasen turhan kuuma pidempään autoiluun, niin pysähdyimme matkalla Kuohunharjun kauniissa maisemiissa viilentymässä varjoisalla ja tuulisella kävelylenkillä.

Kuohunharjun maisemia

Meidän letka :)

Parasta antia tällä viikolla on kyllä ollut se, että koirille on ollut aikaa ja energiaa aivan eri tapaan kuin kotioloissa. Näkee niin ihmisistä kuin koiristakin sen, miten hyvää tämä viikko on tehnyt. Rikun sisäsiisteys on edennyt harppauksittain, samoin tottelevaisuus hihnassa ja muutenkin koirat ovat olleet todella otettuja tästä jatkuvasta huomiosta :) Rikun kanssa olemme harjoitelleet luoksetuloa leikin varjolla muutamana päivänä, samoin koiran lähettämistä kohteeseen -tässä tapauksessa mamman tai iskän luo- ja molemmat sujuvat uskomattoman hyvin. Noen oli toki myös pakko päästä mukaan leikkeihin, joten vaihdoimme koiraa ja homma jatkui. Noen matka mammalta iskälle vaan kestää himppasen kauemmin ja sisältää jokusia mutkia enemmän ;) Muuten Nokikin totteli paremmin kuin hyvin, vaikka tuon pikkukarkulaisen kanssa hiukan hirvittää aina irtipäästöt vieraissa maisemissa.

Voisimme viettää päiväkausia peuhaten noiden karvaturrien kanssa, niin ihania ne ovat :)

Kesän kunniaksi kävimme toki myös vähän tutustumassa veteen ;)

Riku rohkea :) (kädessä taisi olla vähän nannaa ;) )

Noki-Prinsessalle riitti rantaan tutustuminen kuivin varpain ;)

 Saimme sentään aikaiseksi vielä käväistä tapaamassa siskoni perhettä, lapset olivat aivan haltioissaan koirista, puput eivät ;) Noki olisi tahtonut pupuhäkkiin, mutta Riku suostui tulemaan lähellekään vain herkuilla houkuteltuna; niin pelottavia puput olivat.

Muutenkin Riku on kohdannut monia pelottavia asioita loman aikana -ja oppinut selviytymään niistä. Rollaattori ei enää pelota lainkaan, pyöräilijät saavat ajella ohi ja autoistakaan ei juuri jakseta enää välittää. Tuollaisille metsäläiskoirille loma kaupungissa on ajoittain enemmän kuin paikallaan :) Rullaluistelijat tosin ovat edelleen sangen kamalia molempien koirien mielestä, vaaditaan siis selvästi uusi lomailureissu ;)

Olemme me sentään vähän irroittautuneet koirahötäkästäkin ja tehneet kaksi keskustaturneeta ihan kahdenkesken. Kävimme lempivaatekaupassamme vähän päivittämässä syksyn vaatevalikoimaa ja toisella reissulla kiersimme muutaman ihanan kellaribaarin.

Eilen oli jo ihan pakko käväistä rautakaupassa, alkoi vieroitusoireet iskemään ;) Ensiviikolla keittiön kaapit pääsevät työnalle ja maalin sävy pitäisi onnistua päättämään varmaksi ennen keskiviikkoa. Uulan Intoa meille on tulossa, mutta sitä kun ei ihan mistä vaan löydäkään, näköjään, enkä ahkerasta googlailusta huolimatta ole onnistunut selvittämään sävytysmahdollisuuksien laajuutta netin kautta. Periaatteessa väri on jo päätetty, mutta toteutuksen mahdollisuus on siis se kysymysmerkki.

No, ehtii sen vielä selvittää kotonakin, maanantaina teemme kuitenkin cityturneen, kun käymme vihdoin ostamassa kauan kaivatun jääkaapin, jonka mummoni yllättäen tahtoi antaa meille tupaantuliaislahjaksi. Kaivatumpaa lahjaa tämän kuukauden kellarielämän jälkeen ei olisi voinut valita :) Olemme todella iloisia ja onnellisia, kiitos vielä tätäkin kautta Mummo :)

Kotoa on kuulunut muitakin hyviä uutisia. Lämminvesivaraaja on kytketty, sähkökaappi on vaihdettu ja sisälle tulee pistorasiasähkö ainakin keittiöön. Pääsen siis vihdoin pesemään vessaa ja saamme suihkun käyttöön, ihanaa :)

Ajatukset alkavat hiljalleen palailla kotiin. Niin ihanaa kun on ollut lomailla -ja toisaalta tätä lomaa tahtoisi vielä vähän jatkaakin- niin kyllä kotiinkin on jo ikävä. Odotan malttamattomana kaiken sen näkemistä, mitä viikon aikana on tapahtunut :)


Todennäköisesti siis palailen Rauhalan tapahtumien kanssa tänne alkuviikosta :)

Avarampia maisemia :)

Vihdoin jotakin, josta olen äärettömän iloinen ja kohta, joka tuli periaatteessa kerralla valmiiksi :) Eihän listoja ja siistimistä tarvitse keskeneräisyydeksi laskea, eihän ;)

Keittiön seinä koki torstaina lievähkön muodonmuutoksen.

Oviaukko keittiön suunnasta ennen operaatiota

Vanha oviaukko aulasta kuvattuna

Alusta asti oli selvää, että haluamme keittiöön suuremman oviaukon. Minä tosin ajattelin laajempaa aukkoa lähinnä käytännön syistä; halusin, että lämpö pääsee keittiöstä paremmin aulaan ja konttoriin, joissa ei ole tulisijoja. Keittiössä kun kuitenkin tulee valkeaa pidettyä useita kertoja päivässä jo kokkauksenkin vuoksi. En tullut ajatelleeksikaan sitä, mitä tuo muutostyö tekee keittiön ja aulan ilmeille.

Siitä se lähtee

Viimeinen sahaus (kuvattu olohuoneesta)

Valmis :)

Lopputulos on mielestämme upea, juuri sellainen kuin pitikin, tai oikeastaan vielä vähän parempi :)



Työt ovat edenneet kaikkialla, ulkoapäin talo näyttää paikoitellen jo melko hyvältä, vai mitä?

Täällä oppii loistavasti kohdistamaan katseensa ;)

Toinen pääty, ei huonolla mallilla sekään.

Nyt pitää saada alakerta tyhjennettyä loppuun, ensiviikolla me pääsemme viettämään kauan kaivattua kesälomaa ja täällä hiotaan ja lakataan sinä aikana lattiat. Kotiinpäästyämme saamme alkaa hiljalleen muuttamaan alakertaan, hyvästi väliaikaismajoitus ja pahvilaatikkoelämä :)

Koiratkin ovat jo ihan valmiita lomailemaan, saavat hekin vähän enemmän nauttia meidän seurastamme.

Näihin maisemiin palaa silti takaisin enemmän kuin mielellään :)

Nautinnollista viikkoa kaikille, missä sitten olettekin :)