Avautumisia

Koska blogin kävijämäärän ilahduttavasti lisäännyttyä lukijajoukkoon on liittynyt myös lähipiiriimme kuulumattomia, olen alkanut saamaan mielenkiintoisia kommentteja, joihin ajattelin nyt vastata tämän yhden ainoan kerran.

En ole julkaissut yhtäkään "miksi remonttinne etenee niin hitaasti" "miksi ette saa valmista" "mitä remontillenne kuuluu" "aiotteko saada taloa valmiiksikaan" kommenttia tähän mennessä, enkä aio niitä julkaista tulevaisuudessakaan. Ensinnäkin koen moiset kommentit äärettömän epäasiallisiksi ja mauttomiksi noin yleensäkin.

Oikeasti, jos joku ihminen raottaa yksityisyyden verhoaan bloggaamalla elämästään, remontistaan, puutarhastaan tai mistä sitten ikinä bloggaakin, luulisi jokaisen ymmärtävän, että kirjoittaja paljastaa itsestään sen mitä haluaa paljastaa. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei minun tarvitse avata kotiani tai elämääni vieraille ihmisille yhtään sen enempää kuin haluan.

No, myönnettäköön, etten oikein itsekään pidä remonttimme venähtämisestä ja oikeastaan ymmärrän hyvin, että tämä hidastakin hitaampi tahti varmasti hiukan kummastuttaa. Silläpä nyt tätä postausta oikeastaan kirjoitankin. Ehkä tämä postaus on myös osa omaa hyväksymisprosessiani.

Minä en ole terve. Kroppani on taattua maanantailaatua ja meillä asioiden suunnitteleminen (toteuttamisesta puhumattakaan) on siksi ajoittain lähes mahdotonta. Sairastan harvinaista, periytyvää sidekudos-sairautta.

Mitäkö tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Niveleni, tällä hetkellä yleisimmin sormet, polvet, lonkka ja olkapää lonksuvat lähes mitättömästä syystä pois paikaltaan. Viimeaikojen naurettavimpia luksaation aiheuttajia ovat olleet jumiutunut e-kirjain näppiksellä, asennonvaihto sängyssä ja horjahtaminen kaupassa maitotölkki kädessä tai laina-auton jäykkien vaihteiden vaihtaminen. Selkä- ja kaularankani ovat samaa, taattua b-luokkaa ja harrastavat siirtymiä ja nikamalukkoja. Lihakseni joutuvat tekemään järjettömästi töitä jo pelkästään pitääkseen niveleni paikoillaan ja ne väsyvät äärettömän helposti. Lisäksi lihaksistossa on rankaperäisiä hermotushäiriöitä ja osa lihaksista ei siis suostu toimimaan oikein. Lisäksi löysä kaularanka aiheuttaa autonomisen hermoston ongelmia, kuten sykkeen, verenpaineen ja verensokerin heittelyitä. Lisäksi kärsin usein toistuvasta ja hankalasta migreenistä, uniongelmista, aistiyliherkkyydestä ja adrenaliinin säätelyongelmista.

Koska sairaus on harvinainen, olen ehtinyt oireilla rankasti 20 vuotta ennen diagnoosia. Tällä hetkellä toimintakykyni on aika mitätön. En esimerkiksi välttämättä pysty tiskaamaan, pesemään tai harjaamaan hiuksiani, kantamaan kauppaostoksia ja muuta vastaavaa. Taas toisena päivänä voin heilua haravanvarressa tai tikapuilla kuin mikään ei koskaan olisi vaivannutkaan. Tosin viimeksimainittuja päiviä on viimeaikoina ollut sangen harvoin ja poikkeuksetta teen hyvänä päivänä paljon enemmän kuin kropalleni olisi suotavaa ja poden sitä taas sitten useamman päivän.

Kaiken kruunaa mystiset sisäelintulehdukset, jotka ilmaantuvat milloin tahtovat. Tämän blogin kirjoitusaikana olen sairastanut munuaistulehduksen joka aiheutti verenmyrkytyksen, sekä kahteen kertaan sappirakontulehduksen. Lisäksi sitten vielä suolistotulehdus antibioottikuurin keikautettua bakteeritasapainon päälaelleen, siitä toivun edelleen.

Oikeasti tällä kropalla esteetön rivitaloasunto olisi oikeampi valinta kuin tälläinen hävityksen kauhistus, jossa mikään ei toimi. En kuitenkaan vielä tässä kohtaa suostu antamaan periksi, vaan elämme unelmaamme; hitaasti, mutta hitaasti. Aina, kun voimia arjen pakollisten ja perheemme ihmisten tarpeiden yli riittää, ne käytetään asuinviihtyvyyden parantamiseen ja remontin jatkamiseen. Parhaillaan olemme tehneet (tai jättäneet tekemättä) remonttia omin voimin, joten teho ei todellakaan ole järin mahtava.

Jaksan kuitenkin uskoa, että tilanne paranisi vielä tästä. Olen ennenkin ollut ajoittain äärettömän surkeassa kunnossa, mutta saanut kuntoutettua itseni vielä paremmin tolpilleni. Nyt olen taas saanut lähetteen fysioterapiaan, joten ainakin itse haluan uskoa siitä olevan voinnille hyötyä. Stressi myös heikentää kuntoa, joten voin vain toivoa talon valmistuvankin joskus ;)


Se siitä. Tarkoitukseni ei ole tehdä blogista sairastelukertomusta jatkossakaan, vaan yritän pitää kirjoitukseni positiivisten asioiden ympärillä.

Halukkaat voivat lukea sairaudesta lisää toisen bloggarin blogissa täällä. Toki toivon tämän postauksen myös lisäävän tietoa tästä harvinaisesta sairaudesta.

Toivoisin teidän kaikkien uhraavan myös pienen ajatuksen sille, että terveys ei ole itsestään selvä asia. Ollaan kaikki kiitollisia siitä, mitä meillä on. Sillä asenteella pääsee huomattavasti pidemmälle kuin tuijottamalla sitä, mikä puuttuu <3

Kesätunnelmissa (reissuvinkki)

Tervehdys aurinkoisesta Rauhalasta :)

Remontti on edelleen niin vaiheessa, etten viitsi postailla siitä sen enempää, joten vien teidät tällä kertaa lempikahvilani maisemiin.

Kahvila toimii Perniön kirkon kupeessa vanhassa lainamakasiinissa.

Kahvilan tunnelma on mielestäni aika täydellinen :)

Tämä on kyllä tuhansien houkusten paikka. Jos onnistun kieltäytymään toisesta tuoreesta korvapuustista se ei vielä riitä, sillä tarjolla on paljon muitakin houkutuksia. 

Kahvin ja hyvien leivonnaisten lisäksi tarjolla on upeita käsitöitä.

Matot, liinat, pyyhkeet ja keramiikka houkkuttavat kerta toisensa jälkeen ;)

Myös tuliaisostokset kesävierailuille hoituvat samalla stopilla. Tai uusi matto kesämökille tai kotiin.

Yläkerrassa on tarjolla henkisiä herkkuja.

Perniön muinaispuku

 Tällä hetkellä yläkerrasta löytää upeita akvarelleja ja tussitöitä. Myöhemmin taas jotakin muuta yhtä kaunista. 

Esimakua taidenäyttelystä.

Suosittelen lämpimästi käymään, jos vähänkin lähellä sattuu kulkemaan. Voittaa ketjuhuoltoasemat kyllä mennen tullen niin viihtyvyydessä kuin tarjottavien laadussakin. 

Aurinkoista ja muutenkin ihanaa kesää kaikille :)

Makromaailmassa

Kun suurten linjojen keskeneräisyys alkaa ahdistaa, on makromaailma aina kaunis, valmis ja täydellinen :)

Ihanaa loppuviikkoa :)

Terveisiä remonttikeittiöstä

Meillä keittiöremppa vaan venyy ja venyy. Toisaalta, eihän se ole meillä mitään uutta, niinhän se on venynyt jo piiiitkään ;)

Mutta niin, alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tänään postannut kuvia huomattavasti valmiimmasta keittiöstä. Onneksi tällä kertaa viivästymiseen on meistä riippumaton syy.

Pellavaöljymaalin neljän päivän kuivumisaika ennen päällemaalausta on venyttänyt projektin aikataulua, mutta nyt ikkunankarmit ovat vihdoin valmiit.

On ne sentään nyt nätit :) 

Ikkunanpokat saavat vielä odottaa ehostumistaan. Onneksi niillä ei ole kiire.

Tänään aamupuhteiksi keittelin kattilallisen vehnäjauholiisteriä. Huomenna pitäisi jo päästä maalaamaan seinää, alkuviikosta viimeistään tapetoimaan toista. Kyllä tämä tästä ;)

Kuivumisajat hyödynnetään tänään naapurikylän hyvinvointipäivillä ja huomenna varmasti pihahommissa.

Keittiöteemassa pysyäkseni, tässä keittiön ikkunasta näkyvä kukkapenkki nykykunnossaan :)

Nyt se saa olla kasvilisäysten suhteen rauhassa ainakin tämän kesän.



Puutarhan suhteen on montakin valoa tunnelin päässä. Nokkosten torjuntaan sain yllättäviä apujoukkoja, nämä satakunta suuta tekevät aika tehokasta jälkeä ;)

Nokkosperhosen toukat

Iloista viikonloppua :)

Remonttia ja verholöytöjä

Mitäpä sitä keväällä muuta tekisi kuin remonttia. Toisaalta taas sitten kevät on mitä parhainta aikaa, energiaa riittää ja pihalla on kiva olla niin ei tarvitse maalatuissa huoneissa aikaansa kulutella.

Nyt olen tyhjennellyt keittiötä, ties kuinka monetta kertaa. Alan olla jo aivan kypsä tähän keittiön edes-takas- puljaamiseen jota remontin vaivihkainen eteneminen asumisen ohessa on aiheuttanut. Tällä kertaa en aio enää tuoda keittiöön mitään takaisin ennenkuin keittiö on oikeasti valmis.

Ihan viimetingassa tajusin, että ikkunankarmithan kaipaavat myös maalausta ja ne toki olisi järkevää maalata tässä vaiheessa. Niinpä hommat odottavat vielä sitten sitä, että saan ikkunamaalin haettua.

Pientä lisämaustetta remppainnostukseen tuli eilen, kun eksyin Anttilan tyhjennysmyyntiin.

Todella harvoin ostan mitään uutena, mutta verhot ovat aiheuttaneet pahasti päänvaivaa. Kahdella ikkunalla varustettuihin huoneisiin en vaan ole löytänyt verhoja käytettynä. Niinpä kun löysin sopivaa puuvillakangasta pilkkahintaan, en sitä tietenkään voinut kauppaankaan jättää ;)  

En usko, että keittiöön olisi tuon löydön jälkeenkään tulossa sivuverhoja, mutta jossakin muodossa nuo kankaat tulevat itsensä (siitä valmiista) keittiöstä löytämään. 

Vähän on tietysti pitänyt pihallakin puuhastella. Isäntä raivasi vesakoituneen yläpihan ja minä jatkoin hiukkasen kukkapenkkiä. Valmis se ei vieläkään ole, mutta pitäähän sitä nyt taukoliikuntaa harrastaa. 

On sitten valmiista keittiöstä kiva katsella pihaakin.

Maisemaa keittiön ikkunasta

Luomutarhuri vs vuohenputket II

Vuohenputkien hävittäminen koivutisleellä näyttää onnistuvan.

Jo ruiskutuspäivänä osa vuohenputkista alkoi näyttää sangen epäviihtyviltä.

Ruiskutuspäivän iltana

Tarkastaja tutkimassa tuloksia

Sateet tulivat testin dokumentoinnin kannalta vähän huonoon aikaan. Se kasvusto, joka on kunnolla ruiskutettu on kuollut, mutta sen tilalle on jo ehtinyt kasvaa uutta.

Koivutislettä todella saa ruiskuttaa kohtuullisen runsaasti, että se tappaisi vuohenputken. Ohut kerros lopettaa kyllä lehden kasvun ja varmasti häiritsee yhteyttämistä, joten ei sekään vuohenputken viihtyvyyttä lisää.


Mainittakoon, etten omaa sopimusta Charcoalin tai minkään muunkaan tahon kanssa, eikä minulla muutenkaan ole centtiäkään kiinni koivutisleen tuotannossa tai markkinoinnissa. Kerron rehellisen mielipiteeni tuotteesta paitsi siksi, että tykkään tehdä testejä ja kirjailla niitä muistiin myös siksi, että olen kurkkuani myöden täynnä tehomaataloutta ja kemianteollisuuden lobbausta. Sen kerran, kun löydän hyvän, ympäristölle haitattoman tuotteen, joka tarjoaa Monsanton ja kavereiden maapallonraiskaukselle vaihtoehdon, kerron siitä varmasti.

Iloista loppuviikkoa :) 

Onneksi on blogi :)

Tätä selaillessa nimittäin huomaa itsekin miksi ei-enää-ihan-nuoren romukroppaisen emännän selkä ja jäsenet huutavat niin usein armoa. On sitä jotain saatu aikaankin :)

Piha ennen

Ja nyt

Silmät tottuvat niin helposti siihen, ettei asiaankuulumattomia elementtejä loju pihassa. Pihan siisteys ja roskattomuus kun on perusarvo, enkä itse ainakaan osaa arvostaa raivattua pihaa riittävästi arjessa. Minulla on paha tapa nähdä kaikki se, mille haluan vielä tehdä jotain ja valmista pitäisi tulla eilen. Tälläisessä projektissa elellessä tämä ajatusmalli on sangen kamala.

Blogin myötä sentään muistan iloita tehdyistä töistä, vaikka kaikki on edelleenkin pahasti keskeneräistä.


Kyllä täällä sentään alkaa olla kohtia, joissa silmäänsä lepuuttaa ihan mielellään. Viikolla askarreltiin taas yksi sellainen kohta lisää. Vielä kun kasvu pääsisi kunnolla alkuun...

Hei hei nokkoset ja vuohenputket, tervetuloa kukkaset :)

Penkkiin muutti jaloritarinkannus, jonka vanha paikka navetanseinustalta oli aivan liian varjoinen. Kuunliljat pääsivät myös penkkiin nokkosten ja vuohenputkien seasta "uima-altaan" reunustalta. Lisäksi piilottelin jokusen kukkasipulin. Onpahan taas jotain mitä odottaa :) 

Odotellessa voin taas opettaa Rikulle, että tuokin kohta on nykyään mamman kukkapenkki. Ehkä se vielä joskus oppii tämänkin muistamaan ;) 

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua :)

Luomutarhuri vs vuohenputket

Rauhalan piha on ollut vuosia yhtä rappiolla kuin talokin. Pisteenä ii:n päälle edellinen omistaja on poistanut pihasta nuppikuormittain maata ja siinä samalla myös vanhan kasvuston, joten pihan laitto on lähtenyt aika miinukselta. 

Tulevaa "nurmialuetta" aloimme kunnostella jo viime kesänä. Sen lähtötilanne oli aika lohduton, kasvustona oli lähinnä ohdake, nokkonen ja ah, aina niin ihana vuohenputki. Vuoden leikkaamisella tilanne on parantunut jo aika paljon, nyt alan valtalajeina ovat niittyleinikki, erilaiset heinät ja joku matala kukka, jota en tunnista. Seassa luikertelee suikeroalpia ja talviota. Varsinkin vuohenputki ottaa selvästi itseensä leikkaamisesta, kasvusto on selvästi heikompaa ja pienempää jo kerran vuodessa leikatulla alalla kuin leikkaamattomalla. Tällä saralla siis on paljonkin toivoa :) 

Ehkä tästä vielä nurmikko joskus tulee ;) 

No, jos leikattavalta alueelta vuohenputken torjunta on vaivatonta, niin sitä paremmin vuohenputki viihtyy sitten muilla alueilla. Kukkamaat ja varsinkin marjapensaiden alustat ovat vuohenputken vallassa kauttaaltaan. Katteeksi levitelty kanukkahake on auttanut tilannetta hiukan, mutta ei kokonaan, leikattujen pensaiden uusi kasvusto ei oikein mahdollistanut riittävän paksua katekerrosta.

Kukkapenkeistä nyt vielä jaksaa kitkeäkin, mutta rajansa nyppimisinnollakin valitettavasti on. Niinpä nyt odottelen innolla tuloksia uudesta kokeilusta. 

Päivän työkalut keinunrähjällä

Kuulimme joskus viime syksynä koivutisleestä ja ostin sitä jo talvella. Tarkoitus oli kokeilla sitä myös hiirentorjuntaan, mutta koska viime talvi oli hiirten suhteen niin helppo, ei sitä sitten tullut käytettyä. Nyt siis oli luonnonmukainen kasvinsuojeluaine käsien ulottuvilla. 

Tänään suihkuttelin marjapensaiden alustat laimentamattomalla tisleellä, jännityksellä odotan tuloksia. Mieli tekisi istua marjapensaan vieressä vahtimassa tuotteen toimivuutta ;) 

Samalla tulee testattua tisleen marjapensasta tuhoava vaikutus, ei ollut emännän käsi ihan riittävän tarkka.

Mtt:n tutkimus koivutisleestä lupailee ainakin aika vakuuttavia tuloksia niin rikkaruohojen kuin rakkaiden ystäviemme lehtokotiloiden torjunnassa, joten näihin koivutislepostauksiin saattaa tulla jatkoa kesän mittaan. 

Nyt pihalla tuoksuu terva :) 

                                                   Aurinkoista loppuviikkoa. 

Potta ja kattilat

Tämä pihan siistiytyminen saa aikaan kaikenlaisia outoja sivuilmiöitä.

Helatorstain markkina-ajelun ohessa kävimme multakaupoilla puutarhalla. Jotenkin vahingossa sieltä tarttui matkaan pari orvokkiakin.

Kotona sitten remontin alkumetreillä kyhätty maalauspöytä sai uutta käyttöä.

Pakko kyllä myöntää, että purkittaminen oli ihan unelmahommaa kun sai selkä suorana työskennellä hyvässä tilassa.  

Vähän pihvitomaattia, tomaattia, paprikaa ja keijunmekkoa. 

Kerrankin taimet ovat suhteelisen maltillisen kokoisia vielä tähän aikaan. Saatan saada nuo vielä jopa ulos katkeilematta ;) Valoa kun ei taaskaan ole tarjota taimille riittävästi. 

Ja niin, ne orvokit

Ovat ne sentään jonkinlainen väriläiskä vähän kauempaakin :)

Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille äideille :)

...

Hoffihöpinöitä

Minulta aika-ajoin kysellään, millainen tuo meidän möhkö kotioloissa on. Sitä kun helposti pitää niin isona ja pelottavana. On kai se sitäkin, ellei herraa tunne. Eikä sillä, eiköhän tuo todella olisi iso ja pelottava, jos sen joskus olisi puolustettava perhettään.

Niin, Riku on varsin tyypillinen rotunsa edustaja. Vieraita kohtaan varautunut mutta tutustuttuaan ystävällinen, kotiväelle mitä rakastettavin ja uskollisin kaveri ja ehdottoman hyvä vahti.

Muuten elämästä Rikun kanssa saa ehkä parhaan kuvan... Niin, kuvista.

Eipä Riku juuri tämän kauemmas meistä mene. 

Useimmiten nuori herra on vain askeleen- pari edellä. 

Näin käy jos kuvaan kyykystä, enkä rajaa Rikua pois kuvasta

Tai näin.

Meidän miehet. Ei täällä tarvitse yksinään huilailla ;) 

Kaikenkaikkiaan jos Rikun olemus olisi pakko tiivistää johonkin sanaan, se olisi osallistuva. Aina kaikessa mukana :)

..

Pihan muodonmuutos

Vihjailin jossakin postauksessa, että meillä on tapahtunut jotain aivan mahtavaa. Eipä kai se noin yleismaailmallisesti niin ihmeellinen asia ole, mutta ainakin allekirjoittaneelle loputon ilon ja riemun lähde. Meidän etupiha alkaa olla siisti. :)

Tältä meillä näytti marraskuussa:

Ja vielä ihan hiljakkoin tältä:

Pahoittelut surkeasta kuvanlaadusta. 

Kamala näky, vai mitä? Ja nuo rytöläjät todella olivat etupihalla, siis ensimmäisenä silmissä kun kotiin tuli.

Kun miehet olivat osansa tehneet... 

 Kun isoimmat roinat oli kannettu miesvoimin pois, näytti piha jo aika kivalta. Kauempaa. Koko tuo alue oli täynnä muovin, pahvin, metallin ja puun palasia iloisena sekamelskana. Kaverina vähän lehtiä ja kuollutta ruohoa. Tietysti. Mitäs on lojutettu noitakin tuossa pieni ikuisuus.

Siivoamisen ärsytystä vähän lievensi se tosiseikka, että ensimmäistä kertaa tällä pihalla siivosin ihan omia ryöniä; siis paikassa, jonka olen jo kerran käynyt läpi.

Silloin ensimmäisenä keväänä raivasin tuon saman kohdan (lähes samasta kunnosta) jotta siihen saatiin tilaa remonttitarvikkeille. Siihen sitten vähän kertyi purkujätettäkin, jota olemme pikku hiljaa siitä hävitelleet.

Nyt piha näyttää jo aika kivalta :)

Tuo hirsitapuli on nyt aivan väärään paikkaan eksyneen näköinen, vaikka tehdessä se oli ihan loogisesti rytöläjän reunassa. Tuossa siis on olkkarin lattian vanhat kannatinhirret välivarastossa kunnes ne kertovat mitä niistä seuraavaksi tulee. Elleivät ne ala pian jutella, joudumme ehkä siirtämään ne vielä johonkin muualle. No, aika näyttää.

Hilpeää Vappua :)

Kierrätystaiteen mestariteos

Täällä rannikon tuntumassa kun ollaan, niin venehän on ihan luonnollinen osa varusteistoa. Niin myös venevaja, vai mitä? 

No entäs sitten, kun budjetissa ei olekaan tilaa venevajalle?Silloin käytetään tietenkin luovuutta ja kierrätysmateriaaleja. Koska olen varma, että tämä vaja oli uniikki, tallensin sen rakennustekniset tiedot teidänkin iloksenne. 

Tässä koko komeus. Kadehdittavan upea, vai mitä? 

Näkymää "vajan" läpi saunalle. 

Rakennetta ja materiaaleja vähän lähemmin. Huomaa erityisesti innovatiivinen puutavaran jatkaminen kun tarpeeksi pitkää puutavaraa ei ilmeisesti ole ollut tarjolla. Pisin osio on ollut talon vanhaa ulkovuorausta,

Tuossa on siis ollut noin sentin halkaisijaltaan olevat ontot metalliputket, jotka on taivutettu pattinkiin porattuihin reikiin. Niiden päälle on viritelty jonkinlaiset puukuitulevyt, parhaimmillaan kuudesta pätkästä koottu tukilauta ja koko komeus on peitetty kevytpeitteillä ja pressulla. Varmemmaksi vakuudeksi kevytpeite ja pressu on alareunastaan laudalla kiinnitetty, ettei se vaan karkaisi paikalta.

Kun levyt ovat lähteneet...

Tuosta levystä tuli tämän siivousprojektin aikana lähes yhtä suuri kirosana kuin kevytpeitteistä jo aikaisemmin. Levy hajoaa märkänä käsiin ja kuivana taas on aivan koppuraa ja vimmatun lujaa. No, ärsyttävinkin materiaali loppuu joskus, kun sitä aikansa jaksaa repiä ja nyppiä.

Levysilppua

Ja tätä riitti. Paljon. 

Parhaissa kohdissa maassa oli pressu levyjen alla. Ne oli harvinaisen nautinnollista rullata vaan paikalta pois. Ensimmäistä kertaa tähän muuton jälkeen löysin kevytpeitteestä jotakin hyvää ;)

Virallinen valvoja

Nyt levyt lojuvat peräkärryssä odottamassa noutajaa, vihdoin.

Meidän venevajastamme on jäljellä enää vain pressut ja puutavara, jotka jäivät odottelemaan uutta repimis-inspiraatiota -ja seuraavaa kaatopaikkakuormaa. Tuo kuorma täydentyi styroksilla ja muulla pihaa lähempänä olleella möhnällä.

Koska kuitenkin vaja oli ainutkertainen taidonnäyte, niin tarjoan ohjeiden lisäksi tilaisuutta toteuttaa vaja muualla osana rakennusperinteen säilyttämistä.

Puukuitulevyjä, olkaa hyvät ;) Saa noutaa. 

......