Viimeisen ruuvin kirous

Kun kerran olen vakaasti päättänyt, että kevät on tullut, niin se tarkoittaa tietysti myös sitä, että pihalla voi tehdä muutakin kuin puutarhatöitä.

Meillä kun parhaillaan ei ole kunnollisia puutyötiloja, koska lähes koko irtaimistomme asuu edelleen autotallissa, teen maalinpoistot ja hionnat terassilla.

Eilen sitten päätin vihdoin avata ulkohiontakauden ja tehdä loppuun ne hermoni vieneet likapyykkikorit, (juttua täällä) Hyviä niistä ei tullut, joten ei nyt huvita kuvata niitä. Kelvolliset kuitenkin ja ovat paikallaan, hyvä niin.

Siitä sitten päästiin seuraavaan projektiin. Aloittelin loppukesästä vähän maalinpoistoa terassin alta löytyneelle pikkukaapille ja se on talvehtinut vessassa. Nyt kun jouduin siirtämään sitä kuitenkin, se pääsi verstaalle.

Tuo on ilmeisesti vanha sairaalan yöpöytä. Mitään alkuperästä kertovia tekstejä siitä ei löydy, vaikka alkuperäisessä maalissa olikin. Mun mielestäni tuo on sangen kaunis kapine, joten roisiksi päässeestä ulkomuodosta huolimatta siitä on tulossa vielä käyttöesine.


Ainoa asia, josta en vanhojen huonekalujen kunnostamisessa pidä, on purkaminen. Jostakin vimmatun syystä viimeinen ruuvi alkaa aina tekemään kiusaa. No, totta puhuakseni tässä teki kiusaa jokunen muukin ruuvi, sen verran ruosteisia kavereita olivat, mutta kuitenkin. Se viimeinen on aina pahin.

Tämä oli vielä suhteellisen pala kakkua. Ruuvin sai vedettyä väkisin ylös.

Koko purkutyön oikeasti viimeinen ruuvi. Ei liiku. Ei mihinkään. Muut saranoiden ruuvit tottelivat tietysti ihan kivasti, eihän tässä muuten mitään outoa olisikaan. Mutta tämä, ei millään.

Sarana antoi periksi, ruuvi ei. Eikä emäntä.

Ja vihdoin, pihdeillä irtosi.

 En voi mitenkään käsittää, miten yksi perhanan pieni ruuvi voi olla niin haastavaa saada irti.

No, vihdoin koko komeus oli osina. Ajoittain tuli kyllä mietittyä, onko tuon kunnostamisessa mitään järkeä. Motivaatiota ei onneksi tarvinnut kovin kaukaa hakea, pelkkä ajatus siitä, että menisin Jyskiin huonekaluostoksille antoi kummasti uutta puhtia ja intoa kunnostukseen ;)

Nyt on maalit poistettu ja tarpeelliset korjaustyöt tehty. Toki hentoinen lumisade yritti kertoa, ettei niin kevät vielä ole kuin tahdon kuvitella, mutta kuumailmapuhaltimen kanssa puuhaillessa tarkeni ihan hyvin avokäsin. Saas katsoa, miten hioessa käy.

Aika orvon näköinen kasa, vai mitä?

Tänään saan nuo kitattua, tarkoitus olisi saada ne maalauskuntoon viikonlopuksi, että saan maalattua ne samalla kun keittiön katto (toivottavasti) vihdoin saa maalinsa.

Ihan pihalla

Kevät on sitten ihanaa aikaa =)

Jo joskus viime syksynä aloimme puhua risujen kompostointiaidasta. Meillä kun tosiaan koko piha on täynnä eri lahoamisvaiheissa olevaa oksaa, keppiä ja karahkaa, olemme olleet enemmän kuin ihmeissämme niiden kanssa. Lisäksi tontilla on kaksi valtavaa tammea, joten hitaasti kompostoituvaa materiaalia riittää enemmän kuin kotitarpeiksi.

Tänään sitten saimme inspiraation. Ennen-kuvia ei tietenkään ole, koska oikeastaan olimme pihalla pressuttamassa valtavaa multakasaa, jonka ruttojuuri on vallannut kokonaan. No, teimme me senkin.

Tästä ehkä jonakin vuonna saa käyttökelpoista multaa...

Sitten ajattelimme verkottaa pikaisesti tulevan kompostiaidan paikan. No niin no... sitä ennen piti vähän suorittaa raivaustyötä. Tuossa kohdassa kun on joskus aiemmin ollut kärrynpyöristä tehty aita, siis aita, joka ehkä n. kymmenen vuotta sitten on kaatunut maahan. Kärrynpyörät oli luonnollisesti liitetty toisiinsa hyvin paksulla rautalangalla.  Harmittaa vallan vimmatusti, että nuo upeat kärrynpyörät ovat saaneet rauhassa lahota ihan kelvottomaan kuntoon. Toisaalta, jos niin ei olisi, meillä ehkä olisi tulevaisuudessa puoli pihaa koristeltu kärrynpyörillä jos missä yhteydessä. Puolensa siis ehkä kaikessa ;)

Teimme me sentään yhden upean löydönkin raivaillessamme. Tai siis kaksi. Siitä, mihin nuo komistukset päätyvät ei ole vielä mitään tietoa, mutta eivätköhän ne paikkansa hae.

Vanha portti

 
Raivausurakan jälkeen alkoi kahvipaussi kuulostaa hyvältä idealta, joten piipahdimme sisällä kahvilla ja laittamassa ruuan uuniin. Siltä reissulta tarttui jo kamerakin mukaan.

Kärrynpyörät

Pääsimme vihdoin vetämään aidan takaverkkoa. Meillä oli vanhastaan koiraverkkoa ja harjateräksen pätkiä, joilla neiti Nokkosen liikkumareviiriä on rajoitettu edellisessä pihassa. Aitaverkon pystytys käy enemmän kuin näppärästi kun pujottaa harjateräksen verkosta muutamasta kohtaa läpi ja lyö sen maahan.

Sitten vaan riuskaa haravointia ja isomman aineksen nostelua. Navakka pohjoistuuli ei oikein tukenut kevyemmän aineksen siivoamista pihasta, mutta risujen haravointia se onneksi ei haitannut. Eipähän päässyt hikikään tulemaan pilkkihaalarista ja piposta huolimatta. Kun kasa alkoi uhkaavasti levitä, virittelimme etummaisen verkon alkupäästä paikalleen. Loppuverkko jäi rullalle vielä, jotta kasaa pääsee näppärästi polkemaan tiiviimmäksi kiipeilemättä.

Yllättävän paljon piha siistiytyi ihmeen lyhyessä ajassa, kaikki aitaan kasattu materiaali on peräisin muutaman metrin säteeltä aidasta. Jotenkin mulla on sellainen aavistus, että tuo ei ehkä jää pihan ainoaksi kompostiaidanteeksi...

Aita terassilta kuvattuna

Aita on nyt täytetty suunnilleen kolmasosakorkeuteen lopullisesta. Ei tuo ainakaan omaan silmään pahalta näytä. Sitäpaitsi mielikuvitus lentää jo siihen aikaan, kun aidassa on edes paikoitellen multaa (tai sitten jemmailen tuonne saviruukkuja kyljelleen ja istuttelen niihin kivikkokasveja, jos kyllästyn odottelemaann ;) ) ja koko aita kukkii. Tai voihan olla, että ideoita syntyy matkan varrella vielä joku muukin. Kukkimaan tuo aita vielä joskus tulee, se on varma.

Vielä olisi pikkuisen savottaa noiden kärrynpyörienkin parissa. Tuo aita on nimittäin ollut koko etupihan levyinen. Ehkä siis seuraavaksi näiden kimppuun.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua itse kullekin :)

Toinen kevät Rauhalassa

Pakko se on uskoa, kevät on tullut ja talvesta selvitty :) Ei muuten edes paleltu, remontin vaiheessaolosta huolimatta. Ja hirsitalotko muka kylmiä ;)

Joutsenet ovat saapuneet. Valitettavasti tuo pellolla oleileva porukka on niin kaukana, että kuvia siitä en onnistunut saamaan. Silmän- ja korvaniloa ne tarjoilevat jatkuvasti.

Auringonnousun aikaan pihalla on aivan uskomaton fiilis. Linnut laulavat, joutsenet tööttäilevät, äänimaailma on sanoinkuvaamaton. Samaan aikaan nouseva aurinko värjää maisemaa milloin minkäkin väriseksi. Enää ei tee mieli nukkua järin pitkään, toisin kuin vaikka kuukausi sitten.


Piha on edelleen suhteellisen lohduttoman näköinen, mutta jospa vaikka tänä kesänä sillekin joutaisi tekemään jotakin. Vaikka vain siivoamaan nurkat. Siivottavaa riittää, sillä erinäisten purku- ja rakennusjäteläjien lisäksi piha on ollut hoitamatta ties kuinka kauan.

Risua ja keppiä siis riittää, onneksi meillä asuu myös joku, joka nauttii niistä suunnattoman paljon ;)

Lentävä kepinnoutaja

Viime vuonna taisi jäädä esittelemättä meidän pihan ehdottomat valioyksilöt kokonaan, sen tilanteen ehkä voisi nyt korjata...

Huvimajan aihio

Tuo huvimaja on oikeasti meistä ihan ihana, ja se on ainakin vielä toistaiseksi korjauskelpoinen.

Mutta entäs tämä sitten... :D

Uima-allas :D

Kehtaan väittää, että kenelläkään ei ole yhtä upeaa ja kutsuvaa uima-allasta pihassaan, vai mitä sanotte? :D

On täällä sentään jotakin valmiiksi nättiäkin, siis pihassa. Krookukset kukkivat täyttä häkää ja pörriäisetkin ovat saapuneet :)

Myös ne n. 150 kukkasipulia, jotka piilottelin viimesyksynä alkavat työntyä esiin. Syksyllä istuttamieni kärhöjen talvehtimisesta on vielä aikaista sanoa mitään, mutta toivossa on hyvä elää.

Aurinkoisia kevätpäiviä :)