perjantai 22. huhtikuuta 2016

Voihan kanukka.

Kun joskus oppisi vähän miettimään mitä toivoo...

Mä kun olen aina toivonut isoa kanukkapuskaa pihalle. Se on niin hurjan kaunis pensas niin lehdessä kuin lehdettömänäkin, kunnes...

Nyt mulla on sellainen. Tosi iso. Halkaisija n. 5-6 metriä, korkeutta reilusti yli miehen mitan. Luulisi, että emäntä olisi tyytyväinen. Tähän kohtaan iso, kovaääninen, pilkallinen tuhahdus ;)


Ei tuo puska nimittäin kovin nätti ole, kun se on ainakin vuosikymmenen ollut täysin hoitamatta. Harva rytöläjä, jossa elävät, kuolleet ja maahan juurtuneet oksat ovat kaikki sikinsokin sekaisin.



Yllättäen hiukan taas on aloiteltu ennen kuvaamista ;) 

Olen aika varma, ettei tuo puska tuosta kokonaan siistiydy tänä keväänä. Ehkä joskus kuitenkin ;) Tiedänpähän mitä teen taas tänäkin viikonloppuna. 


On pihassa muutakin tapahtunut, sellaista mukavaa, iloista ja riemastuttavaa :) Siitä sitten enemmän myöhemmin, kun joudan kuvaamaan.



Pihan tonkiminen on kivaa :) 


Iloista viikonloppua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti