torstai 12. toukokuuta 2016

Onneksi on blogi :)

Tätä selaillessa nimittäin huomaa itsekin miksi ei-enää-ihan-nuoren romukroppaisen emännän selkä ja jäsenet huutavat niin usein armoa. On sitä jotain saatu aikaankin :)


Piha ennen


Ja nyt



Silmät tottuvat niin helposti siihen, ettei asiaankuulumattomia elementtejä loju pihassa. Pihan siisteys ja roskattomuus kun on perusarvo, enkä itse ainakaan osaa arvostaa raivattua pihaa riittävästi arjessa. Minulla on paha tapa nähdä kaikki se, mille haluan vielä tehdä jotain ja valmista pitäisi tulla eilen. Tälläisessä projektissa elellessä tämä ajatusmalli on sangen kamala.

Blogin myötä sentään muistan iloita tehdyistä töistä, vaikka kaikki on edelleenkin pahasti keskeneräistä.


Kyllä täällä sentään alkaa olla kohtia, joissa silmäänsä lepuuttaa ihan mielellään. Viikolla askarreltiin taas yksi sellainen kohta lisää. Vielä kun kasvu pääsisi kunnolla alkuun...

Hei hei nokkoset ja vuohenputket, tervetuloa kukkaset :)




Penkkiin muutti jaloritarinkannus, jonka vanha paikka navetanseinustalta oli aivan liian varjoinen. Kuunliljat pääsivät myös penkkiin nokkosten ja vuohenputkien seasta "uima-altaan" reunustalta. Lisäksi piilottelin jokusen kukkasipulin. Onpahan taas jotain mitä odottaa :) 


Odotellessa voin taas opettaa Rikulle, että tuokin kohta on nykyään mamman kukkapenkki. Ehkä se vielä joskus oppii tämänkin muistamaan ;) 


Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua :)


4 kommenttia:

  1. Meillä ei opita kunnioittamaan kukkapenkkejä, vaikka tekis mitä kevätjuhlaliikkeitä.. kun kasvusto on riittävän korkeaa lakkaa ne vasta toimittamasta raviradan virkaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä meilläkään ihan aina muisteta :D Varsinkin, jos mammanperhana on niistä liian kiinnostunut, täytyy Mamman parhaan kaverin tulla tutkimaan tosi läheltä mitä jännää siellä nyt on.

      Tuo vanhin kukkapenkki alkaa hiljalleen jo saada olla rauhassa, vastahan sitä on kaksi vuotta opeteltu väistämään. Siis kohtaa, joka on kiveyksellä erotettu, muusta pihasta koholla ja josta ei oikeastaan pääse mihinkään :D

      En siis ehkä ole nopean oppimisen suhteen järin optimistinen tuon keskellä pihaa olevan penkin kanssa, mutta yrittänyttä ei laiteta ;)

      Poista
  2. Ennen ja jälkeen -kuvat ovat niitä parhaita muistuttajia, mitä on jo saanut aikaiseksi. Ja se kyllä saakin tyytyväisyyden tunteen pintaan. Tuokin kivi-istutus on nyt voiton puolella. :)

    VastaaPoista