Terveisiä remonttikeittiöstä

Meillä keittiöremppa vaan venyy ja venyy. Toisaalta, eihän se ole meillä mitään uutta, niinhän se on venynyt jo piiiitkään ;)

Mutta niin, alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tänään postannut kuvia huomattavasti valmiimmasta keittiöstä. Onneksi tällä kertaa viivästymiseen on meistä riippumaton syy.

Pellavaöljymaalin neljän päivän kuivumisaika ennen päällemaalausta on venyttänyt projektin aikataulua, mutta nyt ikkunankarmit ovat vihdoin valmiit.

On ne sentään nyt nätit :) 

Ikkunanpokat saavat vielä odottaa ehostumistaan. Onneksi niillä ei ole kiire.

Tänään aamupuhteiksi keittelin kattilallisen vehnäjauholiisteriä. Huomenna pitäisi jo päästä maalaamaan seinää, alkuviikosta viimeistään tapetoimaan toista. Kyllä tämä tästä ;)

Kuivumisajat hyödynnetään tänään naapurikylän hyvinvointipäivillä ja huomenna varmasti pihahommissa.

Keittiöteemassa pysyäkseni, tässä keittiön ikkunasta näkyvä kukkapenkki nykykunnossaan :)

Nyt se saa olla kasvilisäysten suhteen rauhassa ainakin tämän kesän.



Puutarhan suhteen on montakin valoa tunnelin päässä. Nokkosten torjuntaan sain yllättäviä apujoukkoja, nämä satakunta suuta tekevät aika tehokasta jälkeä ;)

Nokkosperhosen toukat

Iloista viikonloppua :)

Remonttia ja verholöytöjä

Mitäpä sitä keväällä muuta tekisi kuin remonttia. Toisaalta taas sitten kevät on mitä parhainta aikaa, energiaa riittää ja pihalla on kiva olla niin ei tarvitse maalatuissa huoneissa aikaansa kulutella.

Nyt olen tyhjennellyt keittiötä, ties kuinka monetta kertaa. Alan olla jo aivan kypsä tähän keittiön edes-takas- puljaamiseen jota remontin vaivihkainen eteneminen asumisen ohessa on aiheuttanut. Tällä kertaa en aio enää tuoda keittiöön mitään takaisin ennenkuin keittiö on oikeasti valmis.

Ihan viimetingassa tajusin, että ikkunankarmithan kaipaavat myös maalausta ja ne toki olisi järkevää maalata tässä vaiheessa. Niinpä hommat odottavat vielä sitten sitä, että saan ikkunamaalin haettua.

Pientä lisämaustetta remppainnostukseen tuli eilen, kun eksyin Anttilan tyhjennysmyyntiin.

Todella harvoin ostan mitään uutena, mutta verhot ovat aiheuttaneet pahasti päänvaivaa. Kahdella ikkunalla varustettuihin huoneisiin en vaan ole löytänyt verhoja käytettynä. Niinpä kun löysin sopivaa puuvillakangasta pilkkahintaan, en sitä tietenkään voinut kauppaankaan jättää ;)  

En usko, että keittiöön olisi tuon löydön jälkeenkään tulossa sivuverhoja, mutta jossakin muodossa nuo kankaat tulevat itsensä (siitä valmiista) keittiöstä löytämään. 

Vähän on tietysti pitänyt pihallakin puuhastella. Isäntä raivasi vesakoituneen yläpihan ja minä jatkoin hiukkasen kukkapenkkiä. Valmis se ei vieläkään ole, mutta pitäähän sitä nyt taukoliikuntaa harrastaa. 

On sitten valmiista keittiöstä kiva katsella pihaakin.

Maisemaa keittiön ikkunasta

Luomutarhuri vs vuohenputket II

Vuohenputkien hävittäminen koivutisleellä näyttää onnistuvan.

Jo ruiskutuspäivänä osa vuohenputkista alkoi näyttää sangen epäviihtyviltä.

Ruiskutuspäivän iltana

Tarkastaja tutkimassa tuloksia

Sateet tulivat testin dokumentoinnin kannalta vähän huonoon aikaan. Se kasvusto, joka on kunnolla ruiskutettu on kuollut, mutta sen tilalle on jo ehtinyt kasvaa uutta.

Koivutislettä todella saa ruiskuttaa kohtuullisen runsaasti, että se tappaisi vuohenputken. Ohut kerros lopettaa kyllä lehden kasvun ja varmasti häiritsee yhteyttämistä, joten ei sekään vuohenputken viihtyvyyttä lisää.


Mainittakoon, etten omaa sopimusta Charcoalin tai minkään muunkaan tahon kanssa, eikä minulla muutenkaan ole centtiäkään kiinni koivutisleen tuotannossa tai markkinoinnissa. Kerron rehellisen mielipiteeni tuotteesta paitsi siksi, että tykkään tehdä testejä ja kirjailla niitä muistiin myös siksi, että olen kurkkuani myöden täynnä tehomaataloutta ja kemianteollisuuden lobbausta. Sen kerran, kun löydän hyvän, ympäristölle haitattoman tuotteen, joka tarjoaa Monsanton ja kavereiden maapallonraiskaukselle vaihtoehdon, kerron siitä varmasti.

Iloista loppuviikkoa :) 

Onneksi on blogi :)

Tätä selaillessa nimittäin huomaa itsekin miksi ei-enää-ihan-nuoren romukroppaisen emännän selkä ja jäsenet huutavat niin usein armoa. On sitä jotain saatu aikaankin :)

Piha ennen

Ja nyt

Silmät tottuvat niin helposti siihen, ettei asiaankuulumattomia elementtejä loju pihassa. Pihan siisteys ja roskattomuus kun on perusarvo, enkä itse ainakaan osaa arvostaa raivattua pihaa riittävästi arjessa. Minulla on paha tapa nähdä kaikki se, mille haluan vielä tehdä jotain ja valmista pitäisi tulla eilen. Tälläisessä projektissa elellessä tämä ajatusmalli on sangen kamala.

Blogin myötä sentään muistan iloita tehdyistä töistä, vaikka kaikki on edelleenkin pahasti keskeneräistä.


Kyllä täällä sentään alkaa olla kohtia, joissa silmäänsä lepuuttaa ihan mielellään. Viikolla askarreltiin taas yksi sellainen kohta lisää. Vielä kun kasvu pääsisi kunnolla alkuun...

Hei hei nokkoset ja vuohenputket, tervetuloa kukkaset :)

Penkkiin muutti jaloritarinkannus, jonka vanha paikka navetanseinustalta oli aivan liian varjoinen. Kuunliljat pääsivät myös penkkiin nokkosten ja vuohenputkien seasta "uima-altaan" reunustalta. Lisäksi piilottelin jokusen kukkasipulin. Onpahan taas jotain mitä odottaa :) 

Odotellessa voin taas opettaa Rikulle, että tuokin kohta on nykyään mamman kukkapenkki. Ehkä se vielä joskus oppii tämänkin muistamaan ;) 

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua :)

Luomutarhuri vs vuohenputket

Rauhalan piha on ollut vuosia yhtä rappiolla kuin talokin. Pisteenä ii:n päälle edellinen omistaja on poistanut pihasta nuppikuormittain maata ja siinä samalla myös vanhan kasvuston, joten pihan laitto on lähtenyt aika miinukselta. 

Tulevaa "nurmialuetta" aloimme kunnostella jo viime kesänä. Sen lähtötilanne oli aika lohduton, kasvustona oli lähinnä ohdake, nokkonen ja ah, aina niin ihana vuohenputki. Vuoden leikkaamisella tilanne on parantunut jo aika paljon, nyt alan valtalajeina ovat niittyleinikki, erilaiset heinät ja joku matala kukka, jota en tunnista. Seassa luikertelee suikeroalpia ja talviota. Varsinkin vuohenputki ottaa selvästi itseensä leikkaamisesta, kasvusto on selvästi heikompaa ja pienempää jo kerran vuodessa leikatulla alalla kuin leikkaamattomalla. Tällä saralla siis on paljonkin toivoa :) 

Ehkä tästä vielä nurmikko joskus tulee ;) 

No, jos leikattavalta alueelta vuohenputken torjunta on vaivatonta, niin sitä paremmin vuohenputki viihtyy sitten muilla alueilla. Kukkamaat ja varsinkin marjapensaiden alustat ovat vuohenputken vallassa kauttaaltaan. Katteeksi levitelty kanukkahake on auttanut tilannetta hiukan, mutta ei kokonaan, leikattujen pensaiden uusi kasvusto ei oikein mahdollistanut riittävän paksua katekerrosta.

Kukkapenkeistä nyt vielä jaksaa kitkeäkin, mutta rajansa nyppimisinnollakin valitettavasti on. Niinpä nyt odottelen innolla tuloksia uudesta kokeilusta. 

Päivän työkalut keinunrähjällä

Kuulimme joskus viime syksynä koivutisleestä ja ostin sitä jo talvella. Tarkoitus oli kokeilla sitä myös hiirentorjuntaan, mutta koska viime talvi oli hiirten suhteen niin helppo, ei sitä sitten tullut käytettyä. Nyt siis oli luonnonmukainen kasvinsuojeluaine käsien ulottuvilla. 

Tänään suihkuttelin marjapensaiden alustat laimentamattomalla tisleellä, jännityksellä odotan tuloksia. Mieli tekisi istua marjapensaan vieressä vahtimassa tuotteen toimivuutta ;) 

Samalla tulee testattua tisleen marjapensasta tuhoava vaikutus, ei ollut emännän käsi ihan riittävän tarkka.

Mtt:n tutkimus koivutisleestä lupailee ainakin aika vakuuttavia tuloksia niin rikkaruohojen kuin rakkaiden ystäviemme lehtokotiloiden torjunnassa, joten näihin koivutislepostauksiin saattaa tulla jatkoa kesän mittaan. 

Nyt pihalla tuoksuu terva :) 

                                                   Aurinkoista loppuviikkoa. 

Potta ja kattilat

Tämä pihan siistiytyminen saa aikaan kaikenlaisia outoja sivuilmiöitä.

Helatorstain markkina-ajelun ohessa kävimme multakaupoilla puutarhalla. Jotenkin vahingossa sieltä tarttui matkaan pari orvokkiakin.

Kotona sitten remontin alkumetreillä kyhätty maalauspöytä sai uutta käyttöä.

Pakko kyllä myöntää, että purkittaminen oli ihan unelmahommaa kun sai selkä suorana työskennellä hyvässä tilassa.  

Vähän pihvitomaattia, tomaattia, paprikaa ja keijunmekkoa. 

Kerrankin taimet ovat suhteelisen maltillisen kokoisia vielä tähän aikaan. Saatan saada nuo vielä jopa ulos katkeilematta ;) Valoa kun ei taaskaan ole tarjota taimille riittävästi. 

Ja niin, ne orvokit

Ovat ne sentään jonkinlainen väriläiskä vähän kauempaakin :)

Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille äideille :)

...

Hoffihöpinöitä

Minulta aika-ajoin kysellään, millainen tuo meidän möhkö kotioloissa on. Sitä kun helposti pitää niin isona ja pelottavana. On kai se sitäkin, ellei herraa tunne. Eikä sillä, eiköhän tuo todella olisi iso ja pelottava, jos sen joskus olisi puolustettava perhettään.

Niin, Riku on varsin tyypillinen rotunsa edustaja. Vieraita kohtaan varautunut mutta tutustuttuaan ystävällinen, kotiväelle mitä rakastettavin ja uskollisin kaveri ja ehdottoman hyvä vahti.

Muuten elämästä Rikun kanssa saa ehkä parhaan kuvan... Niin, kuvista.

Eipä Riku juuri tämän kauemmas meistä mene. 

Useimmiten nuori herra on vain askeleen- pari edellä. 

Näin käy jos kuvaan kyykystä, enkä rajaa Rikua pois kuvasta

Tai näin.

Meidän miehet. Ei täällä tarvitse yksinään huilailla ;) 

Kaikenkaikkiaan jos Rikun olemus olisi pakko tiivistää johonkin sanaan, se olisi osallistuva. Aina kaikessa mukana :)

..